Lempikirjat

Susannen blogista poimin lempikirja haasteen. Piti valita vain viisi, mutta tässä vähän enemmän:



Mika Valtaria tuli tuotua Suomesta jo ensimmäisessä muuttokuormassa pino. Valtakunnan salaisuus on yksi niistä jonka pariin usein palaan.

Yrjö Jylhän Runon Pursi runokirjan lainasin alkujaan kirjastosta teini-ikäisenä ja kun yritin sitä ostaa niin painos oli loppu ja vuosia etsin sitä divareista. Kun uusi painos julkaistiin ostin sen varmaan ensimmäisenä päivänä hyllyyni.

Leena Lehtolaisen tyylistä pidän ja melkein kaikilta Suomen reissuilta tulee ostettua ainakin yksi pokkari.

Omien muistikirjeni pariin palaan usein. Niitä pitää olla monta mielellään ei ruudutettuina tai viivotettuina. Joka laukussa, sängyn kulmalla, työpöydän laatikossa, autossa jne.

Elisabeth Gilbertin Eat Pray Love on vaan niin ihana, että kohta hiiren korvilla.

Valittujen Palojen Elämäsi Matkalle on kulunut käytössä vuosikausia. Helposti löydettäviä aforismeja ja runon pätkiä kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin ja tilanteisiin. Olen yrittänyt jokaisen kohdalle kirjaan merkitä kenen korttiin tai kirjeeseen aforismin kirjoittanut ja milloin.

Kertokaa jos haasteen nappaatte, on mukava tutustua kirjamaailmoihinne.

Päätös

(olen pahoillani jos tämä ei olekaan niin jännittävä asia kuin olitte odottaneet ;o)) mutta itselleni ISO juttu)

Viisas ystäväni neuvoi, että mitä turhaan miettiä Suomessa olevaa vaihtoehtoa kun asut Irlannissa. Todella, miksi tuhlata energiaa sellaiseen mikä mahdotonta. Tämä järkevä neuvo jätti vaihtoehdot siis kahteen. Olen käyttänyt kaikki mahdolliset päätöksenteko avut mitä löytänyt:

 listannut positiiviset ja negatiiviset puolet molemmista vaihtoehdoista
 yrittänyt kuvitella itseni kummassakin tilanteessa vuoden kuluttua
 miettinyt mitä haluan juuri nyt
 laskenut kynä sauhuten ja excel piippaillen vaihtoehto A:n taloudellisia vaikutuksia
 istunut alas ja keskittynyt vain hengitykseeni
 tavannut työpaikka- ja oman lääkärini
 katsellut taivasta ja odottanut pilke silmäkulmassa jotain ”merkkiä”, kuitenkaan osaamatta tulikata seuraavia: sateenkaari, yöllä kotitalon ohitse ravaava hevonen, puhelimen soitto keskellä yötä (mutta ei ollut ketään)

Kaiken tämän tuloksena olen ilmoittanut pomolleni, että palaan töihin maanantaina. Pilleriä poskeen ja 6 päivän työpäivä sujahtaa hetkessä,. Ehdin hengähtämään kotiin tai kävelylle ennen kuin haen Prinsessan hoidosta. Jaksan. Olen päättänyt ladata ZEN:in täyteen klassista musiikkia, rajata kaiken negatiivisuuden ja paineen itseni ulkopuolelle, hymyillä uskomattomille asioille, toimia robottina. Ja mikä parasta: Töitä 2 viikkoa ja 2 päivää ja sitten LOMA, sen jälkeen töitä neljä viikkoa ja viikon loma.

Avaan samalla kuitenkin CV:ni hakukoneille ja rekryfirmoille. Tavoite 10:00 – 16:00 työaika ja työmatka max. puoli tuntia suunta. Sille mitä tulen tekemään ei ole tavoitteita, mutta missä ympäristössä ja ilmapiirissä on. Toinen vaihtoehto olisi löytää kotoa käsin tehtävä työ, mutta ei myyntiä. Mielestäni en toivo mahdottomia.

Toinen vaihtoehto oli jäädä sairaslomalle ”until further notice”, mikä ei ole poissuljettu jos terveyteni ei kestäkään. Takaovi siis jäi kuitenkin auki, vaikka itse mielessäni olen päättänyt että se on kiinni jotta en ala turhaan kuluttaa voimiani ”mitä jos” pohdintaan.

Päätöksen kunniaksi annan nyt imurin laulaa ja mopin sekä pölyrätin viuhua. Viikkonloppu voi alkaa. Luvattu kesäistä ilmaa vihdoin tännekin (tosin tuulta 35 ms).
Tässä Prinsessan värittämässä kuvassa on paljon symboliikkaa tilanteeseeni. Mutta tärkeintähän on että laulu soi ja huilu visertää

PapaKoo has a dream

Kävin läpi Prinsessan taideteoksia ja skannasin niitä tuonne näpertelyblogiimme. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt hänen teokseltaan ja kysyin, että mikä tämä on. Prinsessa ilmoitti, että papa on sen piirtänyt ja että "papa has a dream" - arvatkaa tuliko itku, katsokaa nyt tätä.


Ilmeisesti kesäkuussa olevan 5-v hääpäivämme innoittamana on toivonut sitten 50 vuoden aikaista liittoa. No problem.

ISO päätökseni on tehty ja bloggaan siitä vähän myöhemmin.

Aamu(päivä)kävely - pala kotikylääni

Tänään oli viimeinen kerta kun tein toivottavasti torstain "pakollisen" kävelylenkin. Tällä kertaa leikin turistia kännykkäkameran kanssa. Tärähtää mulla kuvat muutenkin, mutta nyt syytän myös tuulta - oli vaikea pitää käsiä paikallaan. Tervetuloa kierrokselle.

Reittini kulki kujan läpi, kukat ja kasvit tunkevat läpi harmaan kiven:

Laskuvesii Boyne joella, pensaita ja kukkia myös jokivallin muurissa:

Meidän satama kävelysillalta päin kuvattuna:

Kävelysilta. Taustalla näkyvää kirkkaan vihreää valtavaa möykkyä luulin aluksi joksikin kummalliseksi taideteokseksi, kunnes oivalsin että se on merimerkki joella seilaaville.

Olen iloinen että uudisrakentamisesta huolimatta on jätetty vanhaa muuria osaksi uutta ostoskeskusta:

Meidän Indoor market on vähän pettymys, mutta hyvä että yrittävät. Lauantaisin on pienen pieni luomuvihannes piste - tänään sitä ei näkynyt.

Pienoinen Garden Centre ja portti asuintaloon. Portin takana montaa pihaa rumentava öljysäiliö (joka kuvassa vain häämöttää vasemmalla)

Bloggaus on terveellistä

Ihana Kooni piristi mua sunnuntaina TOP Sante -lehden kesäkuun numerolla. Oli mun ensimmäinen tutustuminen ko. lehteen ja voi olla, että nappaan vastakin hyllystä mukaan. Tietääkseni lehti on aluperin ranskalainen ja lehden kotisivu http://www.topsante.com/ antaisi myös niin ymmärtää.

Yksi monista mielenkiintoisista artikkeleista on otsikoitu "How a BLOG could boost your HEALTH - Staring at a screen may not seem the healthiest of pastimes, but millions of us are now literally writing away our worries".

Tämä lainaus on pähkinänkuoressa mistä on kysymys. "Expressing your feelings is therapeutic – simply talking through a problem can bring psychological release and even and improvement in physical symptoms, explains Lorraine Sherr, professor of clinical psychology at University College London" Eli bloggaus voi helpottaa psyykkisiä ja jopa fyysisiä oireita!

Se minkä suht uutena bloggaajana olen huomannut on siis nyt myös tutkittu ja tiedostettu. Jatketaan harjoituksia siskot!

Edit: halusin tännekin editoida mitä laitoin kommenttilootaan. Itselleni blogiin kirjoittaminen on enemmän terapiaa kuin päiväkirjan pitäminen. Tunnen keskustelevani (vaikka vain itsenikin kanssa) ja jotenkin se antaa ajatuksille enemmän ryhtiä.

Luonnonkukkia ja vähän muutakin

Ennen kuin Koo leikkasi nurmikon niin sain Prinsessalta ensin kimpun tuhatkaunoja ja sitten piiiitkän niittyleinikin. Olen huomannut, että kun Suomessa niittyleinikin laittaa maljakkoon niin se varistuu noin päivässä. Täällä niittyleinikki kestää maljakossa viikkotolkulla. En tiedä mistä johtuu, sama kukka kuitenkin. Kauneimpiahan nuo ovat luonnossa, mutta puolustukseksi että olisiva jääneet leikkurin kitaan.

Niittyleinikki oli niin pitkä, että laitoin sen samaan maljakkoon kaupan krysanteemejen kanssa.

On ollut outo päivä sään (sataa ja paistaa) ja omien mietteitteni puolesta (paistaa ja sataa). Pitää tehdä ISO päätös perjantaihin mennessä joka puoles tunti olen 100% varma että valinta A on oikea, sitten mietin hetken ja olen varma että valinta B on ainoa mahdollinen. Jos asuisin Suomessa päätökseni olisi äärimmäisen helppo ja valitsisin C:n. Mutta asun täällä. Nyt jos koskaan tarvitsisin jonkun merkin... Ihan itseäkin jännittää mitä perjantaina bloggaan.

Hyvä Uutinen

(sain tämän haasteen MaaMaalta aika päivää sitten, nyt vihdoin julkaistavissa)

HTT:n uutisia.
Irlannin parlamentti on laman nujertamis seminaarissaan päätynyt ratkaisuihin, jotka takaavat mm. amerikkalaisten yritysten paluun maahan työllistämään kansalaisia.
Rouvat Liffey –joen rannalta oli kutsuttu seminaariin asiantuntijoina. Rouvat saapuivat vuonna 1999 Irlantiin amerikkalais yrityksen palvelukseen ja menestyksekkään uran päätteeksi heidät haluttiin siirtää muillemaille tai vaihtoehtona tarjottiin Redundancy pakettia ja työttömyyttä. Koska Irlannista oli tullut kummankin rouvan uusi kotimaa, he jäivät maahan ja alkoivat miettiä uusia työkuvioita. Rouvat ilahtuivat, että parlamentti halusi kuulla myös heidän ideoitaan laman tainnuttamiseksi.
Rouvien tekemän aloitteen pohjalta on tehty päätös yritysveron ja PRSI (Kela) maksujen alentamisest. Erona 1990-luvun lopun alennuksille, kyseiset toimet tulevat koskemaan myös nykyisiä työnantajia eikä ainoastaan yrityksiä jotka siirtävät toimintansa Irlantiin. Kun maksuja alkaa virrata valtion kassaan yhä useammasta lähteestä vaikka valtiontulo per työntekijä pienenee tämä toimenpide lopulta kartuttaa valtion kassaa. Usea yritys on jo aloittanut uudelleen rekrytoinnin ja lomautettuja työntekijöitä on eräissä Irlannissa vielä sijaitsevissa yrityksissä kutsuttu takaisin sorvin ääreen.
Vuokranantajat ovat myös ilahtuneita uutisesta ja ovat luvanneet, että tukevat yritysten takaisintuloa nostamatta nykyistä vuokratasoa.
Lisätuloja valtiolle alkaa virrata myös liikennesääntöjen tarkemmasta valvonnasta ja sakottamisesta. Tämä nostatti parlamentin seminaarissa kiivasta keskustelua, mutta kyseessä on kuitenkin sakko joka on mahdollista jokaisen välttää kunnollisilla ajotavoilla. Puhallusratsiat otetaan käyttöön Suomen mallin mukaisesti samoin kuin ylinopeuden valvonta. Lisäksi lisävalvonta (ja sakotus) kohdennetaan alinopeutta ohituskaistalla ajaviin sekä suuntavilkun ja ajovalojen oikeaan käyttöön.
Lama on siis voitettavissa pikemmin kuin kukaan uskoi.

Tämä Hyvä Uutinen on vastaus MaaMaan haasteeseen:

1. Kirjoita kuvasta hyvä uutinen ja julkaise se blogissasi. Jollei huvita, niin haasta toki joku sijaiseksi.
2. Valitse jokin omista kuvistasi uudeksi haastekuvaksi.
3. Julkaise kuvasi ja haasta muita.
4. Tämä on leikkiä.

Haastan Stellon, Leenan ja Kaisan.

Tässä kuva:

Hemmottelua

Perjantaina sain Reikihoidon kotonani ja oli aivan mieletöntä kun hoidon jälkeen ei tarvinnutkaan nousta ylös ja lähteä ajamaan kotiin vain sain nukahtaa jälkitunnelmaan ja nukuinkin sitten koko iltapäivän rauhaisasti kuin aalloilla hellästi keinuen. Aivan mahtava olo ja mielenrauha. Olen kiitollinen.

Eilinen meni ihan vain kotiympyröissä mitään erityistä tekemättä, nautittiin vapaapäivästä. Koo teki elämänsä ensimmäistä kertaa sämpylätaikinan "by book" ilman leipäkonetta. Itse hämmästelin löytämässään reseptissä nostatus aikoja; ensin 2 tuntia sitten uusi vaivaus ja vielä 1h15 minuuttia. Mutta ihania olivat ja nautittiin sämpylöitä höyryävän lämpöisinä voin kera shampanjaa nauttien. Aina löytyy sen verran juhlan aihetta että voi poksauttaa kuohuvan auki.

Tätä aamua piristi puhelinsoitto Pariisista ystävältäni A:lta joka kotiutunut takaisin Ranskaan mukavasti. Olen haaveillut ja katsonutkin mahdollista pikareissua Pariisiin useaankin otteeseen, mutta kun lapsenhoidollisista syistä pitäisi ottaa Prinsessa mukaan niin päivän / kahden reissu olisi tällä hetkellä vähän liian rankka. Jonain päivänä...

Mitähän kivaa tänään tekisi? Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja vaikka lämpöä ei ole kuin 13 astetta niin voisi vaikka lähteä rannalle ottamaan lisää kivikuvia ja keräämään simpukoita. Pesen nyt ensin kuitenkin pari koneellista lakanapyykkiä ulos tuuleen kuivumaan. Prinsessa juoksee sisään ja ulos auringosta nauttien ja sain juuri kourallisen tuhatkaunoja ja niittyleinikin jotka hän pelasti ruohonleikkurin tieltä.

"Tähkäpää, Tähkäpää laske alas hiuksesi"

Grimmin satu tuli mieleen kun hain Prinsessan eilen montessorista ja opettaja oli letittänyt auenneen ponihännän. Letti ei ole aikoihin kelvannut mun laittamana, mutta nyt on jo pyydetty laittamaan hiukset samalla tavalla ennen kuin lähdetään. Kykenenköhän tähän:


Muistan kun lensin ensimmäistä kertaa Suomeen Prinsessan kanssa hänen ollessaan yhdeksän kuinen ja kanssamatkustaja huokaisi "ai kun ihanaa nähdä toinen vähähiuksinen lapsi..." Tuli melkein itku silmään, sillä kyllähän niitä hiuksia oli vähän, mutta siihen mitä oli ollut syntyessä mielestäni rakkaalla lapsellani oli tuuhea hiuspehko:

Uusi pohja & kiire päivä edessä sekä yhteydenpidosta ystäviin

Edit: Korjasin koko postauksen kun oli niin käppyräistä suomea etten itsekään enää ymmärtänyt mitä olin kirjoittanut. Lisäsin myös pohdintaa

Keisarin uudet vaatteet pukivat sivupohjani vähän sinisemmäksi.

Edessä mukavan "kiire" ja kiva päivä. Vien vihdoin postiin paketit ja kirjeet, jotka pölyttyneet pöydän kulmalla liian kauan. Sen jälkeen on viikottainen piipahdus lääkäriasemalla, jonka jälkeen haettava kuukauden lääkkeet ja vielä kipaistava toiselle puolelle kylää virastoasioissa. Torstaisin tulee aina hyötyliikuttua muutama kilometri, parkkeeraan auton "ympyrän" keskelle ja siitä kävelen 10 min lääkäriin, mistä 5 min postiin, siitä 15 minuuttia virastoasioille ja vielä vartti lisää hakemaan auto. Ihaninta on, että iltapäivällä saan ystäväni K:n yökylään Mullingarista. On liian pitkä aika siitä kun olemme viimeksi päässeet istumaan kasvokkain ja puhumaan.

Suurin osa keskusteluistani ystävieni kanssa tapahtuu tekstinä. Tämän blogin välityksellä kerron mitä mukavaa tapahtunut, sähköposteilla tai tekstiviesteinä välillä puran niitä harmin paikkoja kuin myös iloisia asioita. Harvoin puhun puhelimessa kenenkään kanssa ja erittäin harvoin otan Skype yhteyden. Vielä harvemmin tapaan ketään. Kirjoittaminen on mulle ihan yhtä hyvää ystävyyden ylläpitämistä kuin muutkin tavat ja useimmiten en tunne itseäni yksinäiseksi vaikka toispuolista tämä välillä onkin. Tänään menee postiin myös kaksi käsinkirjoitettua kirjettä!

Tällä hetkellä aurinko paistaa liki pilvettömältä taivaalta sääennusteiden vastaisesti. Toivottavasti tätä paistetta jatkuu. Edit - 2 tuntia tuosta, yhä paistaa ja sain siistittyä vähän etupihan kukkapurkkejakin. Jos joku tietää, että kannattaako juuresta pahasti ruskettunut = kuivunut tuija leikata tai tuhota, niin otan tiedon kiitollisena vastaan. Latvat siinä yhä ihan vihreät ja uutta kasvua pukkaa juuresta.

Hups - torstai ja roskis päivä eikä ne vielä kadun vierellä. Huppari päälle ja tossuissa ulos äkkiä! Edit: siis roskapöntöt "Sulot" pitää siirtää torstaisin ennen seitsemää aamulla kadun viereen talon nurkalta, mistä ne tyhjennetään.

Sadepäivän herkkuhetki, joulukuusi ja unia

Kun sataa ja on harmaata sitä antaa itselleen oikeuden erityiseen herkkuhetkeen. Mini Baileys jäätelö, kahvia, tuoretta patonkia ja kimppu tulppaaneita. Niin ja kirja. Kyllä tämäkin levosta käy.


Joulukuuseemme on ilmestynyt uusia ... kerkkoja??? (oli pakko tarkistaa Wikipediasta: kerkkiä). Kuusi on kestänyt ihmeet ja kummat. Ostimme 2003 joulukuuseksi multapaakussa juuret katkottuna kuten täällä tapana. Siirsimme isompaan ruukkuun ja tänne muutettuamme pihalle 2005 kesällä. Ei kestä sanoin aina. Ja siinä "hän" vaan kasvaa! Enemmän kyllä leveyttä kuin pituutta.


Viime yönä näin taas vaihteeksi outoja unia, jotka eivät linkittyneet toisiinsa, mutta liittyivät kaikki työhön. Ensin olin töissä vanhassa työpaikassani Suomenojalla, mutta tuotteemme oli vessanpöntöt, jotka olivat Dyson pölynimurin muotoisia ja oranssi-musta värisiä. Demosin niitä asiakkaille tavarahississä.
Sen jälkeen kävelin metsässä ja kiipeilin kallioilla kohti työpaikkaani mikä oli mulle ainakin tietääkseni tuntemattomassa rakennuksessa, en edes selvittänyt maat. Siellä lohdutin nykyisen esimieheni pomoa, joka oli joutunut ylitöihin ja lupasin etänä tehdä hänen hommansa, että hän voi lähteä kotiin.
Yhtäkkiä olin jossain ihmeellisessä avokonttorissa missä oli työkavereita kaikista mahdollisista työpaikoista tekemässä samaa työtä = kokoamassa käytetyistä tietokoneen osista toimivia. Vielä samaan yöhön mahtui ensimmäinen oma asuntoni Kivihaassa, missä vieraat tulivat ja menivät pitkin ränniä...

Kun aloin aamulla kirjoittaa uniani ylös, tein ensin blogikierroksen ja huomasin, että Stello oli kirjoittanut sattumalta samasta aiheesta!

Haaste

Koti Vaihtoon - blogista löytyi Natjalelta seuraava haaste. Käskyn mukaan pidin hauskaa ja valitsin hauskimpia asioita listaltani.

Sinut on poimittu "miljoonien" joukosta!!

Tee siis näin:
Poista minun vastaukseni ja korvaa ne omillasi.
Haasta meemiin mukaan neljä blogiystävääsi.
PIDÄ HAUSKAA!

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
1. Ajanut kuorma-autoa (yhden kesäloman ajan)
2. Kokannut koululaisten päiväkodissa
3. Pomottanut ainakin Italian, Espanjan, Saksan, Pohjoismaiden, UK:n asiakaspalveluryhmiä
4. "Viilannut kynsiä" maailman hiljaisimman arkkitehtitoimiston respassa (palkka juoksi)

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:
1. Apprentice
2. Nothing to declare / UK Border Force etc.
3. Oprah show
4. Kotikatua seuraan YLEn sivuilta juonen avulla (tekstinä)

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:
1. Mossala, Turun saaristo
2. Hania, Kreeta
3. Dubai, UAE
4. Biarritz, Ranska

Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:
1. Oma blogi ja blogit listallani
2. BBC – latest headlines (uusi asia elämässäni: seuraan taas uutisia!)
3. Google
4. Facebook

Neljä lemppariruokaani ovat:
1. Kunnolla maustettu lasagne runsaalla juustolla
2. Paahdettu ruisleipä tai Oululaisen hapankorppu pelkällä voilla
3. Äyriäispasta (itseasiassa melkein kaikki pasta ruoat)
4. Mizzonen pizza

Neljä paikkaa, joissa mieluummin olisin juuri nyt:
1. Tuulettomalla meren rannalla n. + 20 asteessa kiviä keräillen
2. Leppävaaran Sellossa (mistäköhän tämä tuli?)
3. Turussa
4. Karibian risteilyllä aamubuffet pöydässä

Neljä blogiystävää, jotka haastan mukaan:

... pitäisi selata blogihistoriat nähdäkseni onko jo julkaistut, jos luet tämän etkä ole vielä osallistunt, poimi tästä - näitä oli hauska miettiä.

Suomenkielen opiskelua

Pyrin puhumaan suomea Prinsessalle, mutta jos olemme kolmistaan niin yleensä valitettavasti laiskuuttani (ei tarvitse kääntää Koolle) keskustelen hänenkin kanssaan englanniksi. Prinsessa ymmärtää suomea tosi hyvin vaikka usein mullekin vastaa englanniksi, mikä ymmärrettävää kun montessorissa puhutaan englantia (ja opiskellaan iiriä!) ja mun ja Koon yhteinen kieli on englanti.

Nämä sanat vähän hämmästyttivät CD:llä, mutta ehkä sitten tärkeitä tai nykykieltä:
- mango
- gilette
- kokis
- kuppi ja lautanen (yhtenä sanana)

Moni sana oli myös vain monikkona kuten tomaatit ja kananmunat.

Ei haittaa, olen iloinen jokaisesta suomenkielen harjoitukseta, jokaisesta sadusta jonka haluaa kuulla sekä kaikista suomenkielisistä DVD:istä jotka haluaa katsoa. Kuka installoisi mun päähän "1000 sanaa ranskaa CD:n"?

Aamiainen vuoteeseen & Prinsessan oma tietsika

Olen tätä yrittänyt Koolle opettaa siinä vielä onnistumatta. Onneksi tyttäreni on oppivaisempi:

Aamiainen vuoteeseen; ranskalaisia, tomaatti, jäätelötötterö ja mehua. Mitä muuta sitä äiti noustakseen ylös lehden luvusta tarvitsee. Oikeudenmukaisuuden nimessä: alakerrassa odotti kahvi valmiina.

Iltapäivällä Koo asensi vanhan iBook:insa Prinsessan käyttöön. Opiskelevat parhaillaan suomea yhdessä "perunat, lautanen, sitruuna...". Kai se on luovutettava - neljä veellä on nyt oma tietsikka.

Lauantai-aamuna tähän mennessä

Kello nyt 08:45 GMT AM ja olen:
- selaillut "Good Homes" lehteä ja huokaillut ihastuksissani
- mapittanut reseptejä
- toiminut ratsuna olohuoneen ja keittiön väliä (äitiiii, pliiiiiiiiiiiis)
- leikannut, liimannut, piirtänyt (äiti, piirrä mittarimato: yes, you can oli tomera vastaus kun epäilin taitojani)
- juonut 2 mukillista kahvia
- tarjonnut aamiaisen lapsukaiselleni barbi lautaselta
- katsonut samaisen lapsukaisen tanssiesityksen kesken aamiaisen syönnin
- etsinyt tarroja
- printannut värityskuvia Nick Jr:n sivuilta
- etsinyt värikyniä
- tehnyt ostoslistaa mitä Koon pitää tuoda tämän illan pizzaa varten
- nauttinut auringon säteistä
- kuunnellut sateen ropinaa
- hymyillyt Prinsessan leikeille ja itsekseen juttelulle

Nyt aion tehdä itselleni aamiaisen, Koo tuskin siirtyy alakertaan pariin tuntiin ja on nälkä. Sataa ja on harmaata, haluan kääriytyä shaaliin ja jatkaa lehden lukemista.

Tänne meren rannalle tuskin tänä viikonloppuna pääsemme vaikka sade heltiäisikin, sillä Irish Golf Open sotkee liikenteen ja on liikaa ihmisiä joka paikassa.

Myrskyn jälkeen on poutasää...

Happihyppelyllä kännykän kanssa omassa pihassa sateen jälkeen (ja juuri ennen)




Kuuluukohan rosmariinin kukkia, ja onko se vielä kukkimisen jälkeen käytettävissä??? Oranssista puskasta ei ole mitään mielikuvaa mikä on. Salaatin siirrän maahan kunhan kerkiän.

Pieniä iloja

Eilen oli sateisuudesta huolimatta aika pirteä päivä ja tapahtui hauskoja sattumoisia, jotka oikeastaan alkoivat jo keskiviikkona.
- Fiiun bensamittari näytti punaista kun hain Koon junalta ja päätimme kiertää kuitenkin yleensä halvimmalle bensikselle, bensis oli kiinni mutta näytti hintaa 1,11 euroa / litra mikä muillakin asemilla. Emme sen enempää kierrelleet vaan ajoimme kotimatkan varrella olevalle bensikselle enkä ollut uskoa hintaa: 1,08 (oli ollut päivällä 1,11)
- Yleensä sovimme Koon kanssa kumpi lottoaa niin nyt olimme molemmat ostaneet kupongit (yksi meidän tapa tukea hyväntekeväisyysjärjestöjä ;O))). Voitimme molemmilla kupongeilla raaputusarvat.
- Eilen sain parkin aivan lääkäriaseman oven edestä ja selvisin alle 5 minuutissa kun kaikki paperit olivat valmiina
- En joutunut selittämään miksi haluaisin uuden ajan 24h verenpainemittaukselle, kun respan tyttö sanoi, että olikin soittamassa kun heidän mittarinsa rikki ja joutuu uudelleen organisoimaan kaikki ajat! Kun soittaa uudelleen on helpompi sitten sopia mulle sopivampi aika
- Huokaisin hetken koska oli "school run" ruuhka ja mietin että milloin joku päästää mut väliin eikä ryntää vihreisiin valoihin: kun olin laittanut vilkun että tämä tätsä haluaisi ulos parkkiruudusta niin toinen auto pysähtyi ja ystävällinen nainen heilutti kättään että menepäs siitä
- Olin jo parkkimittarilla seuraavassa etapissani, kun kuulin ystävällisen heloun ja tarjosi mulle maksettua parkkilappuaan kun oli jo lähdössä ja sanoi, että parkkiaika jää käyttämättä eikä huolinut maksua. Olen tehnyt näin monta, monta kertaa itse mutta mulle tarjottiin lippua ensimmäisen kerran (parkkipaikka selllainen all-day-parking missä minimi ja koko päivä maksaa 2 euroa)

Tästä päivästä tulkoon yhtä hyvä päivä! Piirros myös mun & Prinsessan näpertelyblogissani, mutta ilahduttakoon nämä saparopäät kaikkien perjantaita:

Aarrekartat (Vision boards)

Olen tehnyt yli 10 vuotta itselleni aarrekarttaa /-karttoja ja miettinyt niiden kautta mitä haluan elämässäni saavuttaa sekä ihan konkreettisiakin asioita. Kun viime vuosina vision board ajatus on Oprah shown ja Secretin kautta tullut laajemmin tutuksi (ymmärtääkseni myös Suomessa), olen "opiskellut" asiaa enemmänkin. Yritän kuvitella itseni tilanteessa minkä olen laittanut aarrekarttaani kuvaamaan haluamaani, tai minulla on joku asia mistä olen aarrekarttaani kuvan laittanut.
Höpsötystä tai hassuttelua, mutta pidän paperin leikkelystä ja tavoitteideni visualisoimisesta. Uskomattoman paljon ensimmäisen aarrekarttani asioista on toteutunutkin, vaikka Karibian risteilystä tulikin 2 vuorokauden Tukholma risteily Silja Sviitissä ;o)
Muutamana päivänä olen selaillut ja saksinut lehtiä muihin projekteihini ja keksin tehdä mini aarekartan tyylillä mitä nyt haluan. Kas tässä:


Eilen oli Prinsessa tehnyt montessorissa vähän vastaavaa "nämä haluan" leikkaa-liimaa tehtävän omista toiveistaan, mikä yhteensattuma:

Aamukävelyllä

Olen tosi ylpeä itsestäni. Kävin aamukävelyllä, tosin vain 20 minuuttia mutta parempi kai kuin nolla. Kahden viikon ajan olen aamukuskauksien jälkeen nukahtanut tai ainakin torkahtanut pariksi kolmeksi tunniksi, nyt en edes tullut sisälle vaan tuulta uhmaten kävelin pikkuisen lenkin. Muutamana iltapäivänä olen sitten vähän jaksanut ulkoilla. TOIVON, että tämä on uusi alku ja muuttuu rutiiniksi.

Luulin ottaneeni enemmänkin kännykkäkuvia, mutta tässä edes ne jotka tärähtäneisyydestään huolimatta löytyivät kortilta. Meidän "kyläkaupoista" on avattu vain Fish&Chips take away, eikä tiedossa milloin avautuvat - ostaessamme taloamme luvattiin että 2007 viimeistään. Ihan maalla käytännössä asumme, kun viljaa (en edes yritä arvata lajia) viljellään ihan vieressä ja yläkerran ikkunoista näkyy välillä lehmiä laitumella. Taivaskuvaan piti tulla kukkula, jonka päällä olevat puut muodostavat ihan selvästi kamelikaravaanin. Tulikin sitten vain taivasta.

Kuvia lisäillessä löytyi vielä tämä Irlannin erikoisuus: muratin peittämä sähköpylväs, josta sähkönsaanti viereseen taloon "ilmoja pitkin"

Edit: Katuvalo on tuon muratin peittämän pylvään takana ja siis pylväs onkin varmaan puhelintolppa. Tutkin kun saan aikaiseksi tehdä pidemmän kävelylenkin ja tulen tämän kohdalle, tämä kuva otettu autosta käsin

Hajuvettä pikku ranskattarelle & vaaleanpunaista...

En oikein tiedä miten suhtautuisin tähän lahjaan, jonka Prinsessa sai Ranskan tädiltään:

hajuvettä 4 vuotiaalle... siis aivan selvästi lapselle tehty ja tuoksu tosi mieto, lasten shampootkin ehkä voimakkaamman tuoksuisia. Pitänee vaan kai hyväksyä että neiti on suomalaisen metsän neidon ja ranskalaisen mademoisellen risteytys. Tekee käpylehmiä ja tuoksuu hyvälle.
No kyllä mäkin sekoan välillä vaaleanpunaisiin tyttömäisiin hassutuksiin. Ostin pääsiäiseksi barbi mukin ja "leiman" jolla saa barbilogon paahtoleipään. Mukin sisällä oli iso pinkkiin paperiin kiedottu pääsiäismuna.


Tiistai on alkanut erittäin varhain (03:55 siirryin alakertaan) ja kun Prinsessa seurasi mua tunnin kuluttua siitä, huomasin että hänellä on lämpöä joten sairastetaankin sitten molemmat kotosalla.

Edit: Lapsen usko tekee ihmeitä. Prinsessa ilmoitti, ettei hän ole kipeä ja haluaa montessoriinsa ja kun tulimme viemästä Koota junalle lämpöä ei enää ollut (enkä ollut antanut lämpöä alentavaa), joten äsken sitten vein kavereittensa pariin. Päätöksen ja tahdon voima näytti taas äidille mitä tavoite ja sen saavuttamiseen luottaminen saa aikaan.

Ylimääräinen tunti ja maisemia

Ei, en ole mennyt sekaisin kesäaikaan siirtymisen ajankohdasta, vaan heräsin äsken sohvan nurkasta mihin olin torkahtanut. Luulin kellon olevan tuntia enemmän kuin se olikaan. Olin ajatellut silittää keittiössä samalla Oprah showta katsellen. Laitoin keittiön telkkarin päälle ja ihmettelin, että miten ohjelma ei ala. Pyyhin siinä odotellessani lattian ja keitin kahvit ja kävin vielä tarkistamassa tv-ohjelmasta, että kyllä sen pitäisi jo alkaa. Sitten huomasin, että kello olikin tuntia vähemmän mitä olin unihiekkaisilla silmilläni katsonut. Joten mitä tekee tämä mamma: tulee blogittamaan ja viettämään tunnin blogistaniassa.

Kuvituksena auton ikkunasta eilen napattuja kuvia, ensimmäiset sivuikkunasta tai tuulilasin läpi, viimeiset sokkona kattoikkunasta kamera ylös nostaen (en ajanut ;O)). Ylimmän kuvan maisemissa pelataan ensi viikonloppuna Irish Golf Open, mikä tietää aikamoista ruuhkaa tällä suunnalla jo loppuviikosta.

Täällä äitienpäivä oli jo maaliskuussa, joten olin tyystiin jättänyt huomioimatta, että toukokuun toinen sunnuntai oli jo eilen. Pitkällä puhelinsoitolla paikkasin tilanteen, ja paketti lähtee huomenna. Nyt pitäisi löytää liima, jolla luonnonkivi pysyisi metallisessa rintasoljen pidikkeessä. Tai surffaamalla löysinkin että Super Epoxy voisi sellaista olla. Rautakauppaan siis asiaa, samalla voisin ostaa venelakkaa yhteen toiseen projektiin. En vain saa itseäni helposti ihmisten ilmoille kun verkkareissa ja isossa t-paidassa on niin mukava olla ja en ole vielä tottunut siihen, että niissäkin voisi ruokakaupassakin kipaista kenenkään kiinnittämättä huomiota. Rautakaupasta tietysti voisi aloittaa ja lisätä muutaman maalinroiskeen lahkeeseen.

Mukavan viikonlopun jälkeen (ei tehty mitään erikoista) on ollut mukava maanantai tähän asti (en ole tehnyt mitään muuta vielä kun kuskannut Koon ja Prinsessan asemalle ja montessoriin).

Kivien ihailua meren rannalla

Pitkästä aikaa lähdimme lähimmälle meren rannalle. Lämpöä ei ole tuulesta johtuen kuin 13 astetta, mutta silti vastaan tuli sinihuuliset pikkutytöt pyyhe ympärillä ilmeisimminkin uimareissultaan. Me oltiin pukeuduttu vähän lämpöisimmin. Yhdessä kuvassa taitaa näkyä kaukaa siintävän Malahide, sinne terveiset!







Taas tein päätöksen, että tänne useammin ja yksinkin. On ihana kun voi turvallisesti antaa Prinsessan juosta kun ainoa vaara on kastuminen. Sitä varten pakkasin auton perään pyyhkeitä ja kuivat vaatteet. Tällä kertaa päästiin kuitenkin vain lenkkareiden kastumisella ja todettiin että kumisaappaat pitää käydä hankkimassa koko perheelle. Pääsee sitten juoksemaan vedessäkin ennen kuin ilmat niin lämpöiset että paljain jaloin pärjää.

Ei ollut tungosta. Yhden kaverin Prinsessa bongasi ja sai leijattaa pojan leijaa ja rakensivat yhdessä hiekkakakkuja.


Nyt tuntuu aurinko poskilla ja on hyvä olla.

En ikinä varmaan kyllästy keräämään simpukoita ja sileitä kiviä. Veden läpi valokuvaaminen oli haasteellista, vaikka tällä kertaa oli ihan kamera mukana eikä tarvinnut vain kännykällä räpsiä.