Varoitus: tästä tulee pitkä, monta asiaa joita pitää päässäni selkeennyttää ja toivon kirjoittamisen tässä asiassa auttavan.Ei ole vieläkään tullut allekirjoitettua uuden asemani "terms & conditions" pykäliä joten tässä mietin, että milloin mulla on loma. En nyt tarkoita lomaa äitinä olemisesta, se ei lopu edes lapsen täyttäessä 75 vuotta, vaan tästä asemastani perheen siivooja-silittäjä-sisustaja-sovittelija-suunnittelija-pyykkääjä-babysitterinä?
En koe, että loma alkoi tänään kello 12:00 kun hain Miriamin koulusta. Olin koulussa olon aikana hakenut yhden unohtuneen lahjan, etsimässä vielä yksiä valoja sekä siivonnut keittiön. Etsin marmorin puhdistus/kiillotus ainetta, löysin hautakiven putsausainetta. En ottanut kun en tiedä olisiko käynyt takan edessä olevaan kiveen. Ennen kouluunlähtöä olin viimeistellyt opettajan lahjan päälle käpytontun ja opastanut Miriamia kortin kirjoituksessa (miten niin viimetinkaa), tehnyt Koolle eväät töihin ja ladannut pyykkineen. Tein koulusta palattua meille lounaan ja sitten kävimme hakemassa 50 km päästä Koolle jonkun tilaamansa lisävemputtimen johonkin vimpaimeen. Nyt on menossa uunilohi uuniin ja toinen pyykkikoneellinen alkaa pyöriä. Ennen Koon tuloa kotiin todennäköisesti olen vielä pessyt keittiön lattian, sillä keksin että haluan vierashuoneesta punaisen räsymaton keittiöön.
Lomapäivä? Todennäköisesti olisi ollut jos olisin ollut lomalla kodin ulkopuolella olevasta työpaikasta. Mutta kotiäidin lomapäivä? Taitaa olla parasta ajatella, että on lomalla koko ajan...
Miriamilla on luokkakaveri K-R, jonka vanhempi sisar on saman koulun ylemmällä luokalla, nuoremmilla koulupäivä päättyy 13:30 ja vanhemmilla 14:30. Huomasin, että äiti välillä ajoi edes takaisin kodin ja koulun väliä 2 vuotiaan pojan kanssa tai joskus jopa istui autossa odottamassa. Useimmiten K-R:n isä hakee hänet ruokiksella kotiin ja sitten äiti tulee molempien lasten kanssa hakemaan vanhinta tytärtä koululta. Tarjouduin, että voin ottaa K-Rn Miriamin seuraksi meille tuoksi tunniksi kun äiti vain haluaa ja että lyhyelläkin varoitusajalla voi soittaa. Muutaman kerran on K-R meillä ollutkin.
Eilen äiti soitti hädissään että ei millään ehtisi koululle puoli kahdeksi. Pahoitteli lyhyttä varoitusaikaa ja sitä, että käyttää hyväntahtoisuuttani hyväkseen, mutta voinko millään ottaa K-R:n mukaani koululta kun isällä este eikä voi ruokiksella hakea. Kahden iloisen tytön kanssa sitten tulin kotiin ja tuskin oli leikki alkanut kun äiti tuli jo K-Rn sisarusten kanssa noutamaan. Kutsuin kaikki sisään ja seurasikin varsin vilkas playdate ja mulle mukava kahvi/tee tuokio äitinsä kanssa.
Tänään koulun jälkeen soi ovikello ja K-R:n äiti seisoi oven takana joulutervehdys kädessä. Sanoi kyyneleet silmissä, että olen ainoa joka koskaan on tarjonnut hänelle apua kuskaus asiassa ja halusi ehdottomasti toivottaa hyvää joulua erikseen. Olin nolona sikäli, että eihän mulla ollut mitään hänelle. Ei edes korttia. Onneksi eilen sentään piparkakut maistuivat kaikille. Olen yhä tosi liikuttunut eleestään.
Vaikka usein en teekään mitä olen miettinyt tekeväni niin silti jonkinlainen järjestys päässäni asioille on. Tyyliin tiistaina pyykit, keskiviikkona silitys, torstaina kukat jne. Nyt tästä jouluviikosta oli selkeä kuva, että
eilen luuhaan kaupoissa, minkä teinkin.
Tänään lyhyen koulupäivän aikana oli tarkoitus paketoida paketit ja kaivaa vierashuoneesta matto keittiön pestylle lattialle. Koulun jälkeen aioin tehdä piparkakkutaikinan keskiviikoksi ja väkertää koeporkkanalaatikon. Kun en eilen saanutkaan yhtä lahjaa ja se piti hakea tänään. Ja kun tänään lisäksi jouduinkin kahden tunnin autoretkelle, niin vaikka kotiin tultuani olisin voinut kiriä kiinni mitä jäi tekemättä niin olenkin ihan lamaantunut ja tämä netissä roikkuminen ei sitä kyllä auta. En tahdo enää saada kiinni siitä jouluinnosta, joka vielä sunnuntaina vallitsi. Huomennakin on pakko mennä hakemaan resepti lääkäristä ja käydä apteekissa enkä pystykään riekkumaan kotikamppeissa aamusta iltaan pipareita leipoen ja viimeistelyjä tehden. En saa tartuttua toimeen, into laantui kai viimeisen joulutervehdyksen lähettämisen myötä. Höh ja Pah.
Mutta tänään paistoi aurinko niin, että ilman aurinkolaseja ei ajaessä pärjännyt. Ihailin lumetonta, kuuraista nurmikkoa ja mietin, että alan tottua vihreään Joulun päävärinä luonnossa. Päiväkin on alkanut pidentyä ja kuun lopussa on toinen täysikuu tässä kuussa. Että kyllä se tästä. Kaipa säilynyt joulumieleni tuo takaisin jouluintoni.
Jouluintoni on sitä, että meillä on joulukoristeiden ja kukkien lisäksi joulupyyheliinat keittiössä ja kylppäreissä, joulutalouspaperi, joulukylppärimatot, joulupetivaatteet, joulupöytäliinat jne. joulupukkiaiheista vessapaperia en kyllä aio hankkia. Eikä meillä ole (vielä) jouluverhoja.
Joulumieleni on sitä, että en suostu sytyttämään keittiöön kunnon valoja kun teen aamuviideltä Koolle eväsleipiä vaan teen ne kynttilän valossa. Joulumieleni on sitä, että vain istun ja katson kynttilänvaloa aamuvarhaisella kun muut nukkuvat. Joulumieleni on sitä, että letitän käpytontun hiuksia. Joulumieleni on sitä, että suunnittelen ja väkerrän jouluasetelmaa. Joulumieleni on sitä että heijaan hiljaa etusormessani joulutonttuvauvaa pähkinänkuorikehdossaan.
Aaton kuvia ei paljoa ole ja vähätkin leikelty, kun joku päätti asentaa vimpaimia ja vempaimia ja kirjahyllyn sisällys on yhä keskellä olohuonetta... DHL:n kuski oli iloinen ja sanoi, että ehtivätpä ajoissa aatoksi. Olin hieman eri mieltä, sillä arvasin mihin "tunnin" homma jouluaattona johtaa. Luovutin kuitenkin ennen kuin edes aloin motkottaa, mököttää ja ojentaa. Menköön kulttuurierojen piikkiin se, että lahjat avattiin kirjapinojen, kaiuttimien ja kaapeleiden keskellä. Lisäksi aaton ruoaksi joku ei "ehtinytkään" tehdä ranskalaista joulupöytää kuten oli sovittu, vaan päädyttiin stir-fry vihanneksiin ja lohipastaan. Hyvää sinänsä, huokaisin ja olin hiljaa. Keittiöön sentään sain omanlaiseni joulupöydän, vaikkei sillä aikaa vietettykään. Ilman punaista puista kolmihaara kynttiläjalkaani en sentään voi aattoa olla.
Joulumieleni on sitä, että en suostu sytyttämään keittiöön kunnon valoja kun teen aamuviideltä Koolle eväsleipiä vaan teen ne kynttilän valossa. Joulumieleni on sitä, että vain istun ja katson kynttilänvaloa aamuvarhaisella kun muut nukkuvat. Joulumieleni on sitä, että letitän käpytontun hiuksia. Joulumieleni on sitä, että suunnittelen ja väkerrän jouluasetelmaa. Joulumieleni on sitä että heijaan hiljaa etusormessani joulutonttuvauvaa pähkinänkuorikehdossaan.
Neljäs adventti. Tänään sytytän viimeisen kynttilän adventslådaani, jonka ostin monta vuotta sitten Tukholmasta.
Kun oli pakko, niin kaivauduin kätköihini ja löysinkin mitä tarvitsen yhteen juttuun ja kehittelin 107 uutta ideaa mitä haluan tehdä.
