Collage Obession Challenge #26- Pink

Kun näin tämän haastekuvan niin tiesin heti mihin tämä leidi kuuluu. Hotellin eteiseen, jonka näin Dublinissa

When I saw the challenge picture I knew immediately where the lady belongs. To the hotel front room that I saw in Dublin

Olin eilen vähän väsynyt + puutarhamme minimini sato

Kun olin eilen aikani silittänyt oli jotenkin outo olo jaloissa ja ajattelin vain, että olen seisonut aika pitkään paikallani ja mahdollisesti se syynä. Kävelin muutamia askelia ja yhä oli jotenkin outoa. Kas tässä syy:

Oikeasti. Kuka voi toista tuntia seistä täysin eripari tossuissa??? Tai edes vahingossa laittaa ne jalkoihinsa, niin ja sitten vielä myöntää sen blogissa? Minä voin. Helposti näköjään.

Tässä sitten meidän sadonkorjuun lopputulos. Tomaatteja tuli muutama enemmän, päärynöitä tasan tämä yksi (tulitikku mittakaavana), ei yhtään omenaa.

Mutta eikö ole täydellisen muotoiset ;O)

EDIT: Tosi väsynyt olin eilenkin, mutta luulen että tuo tossuepisodi kuitenkin tapahtui maanantaina... en enää tiedä - en löydä kännykkää, näkisin siitä kuvauspäivämäärän...

Sairaspäivä

Miriamilla jää koulupäivä väliin ensimmäistä kertaa. Kuumetta, yskää ja korva kipeä. Iltapäivällä lääkäri.

Mutta auringonnousu oli aamulla kaunis (kuva otettu ulko-ovelta pyjamassa ohiajavien naapureiden ihmetellessä)

Eli kotipäivä sairaanhoitajana.

EDIT: Kaikille kaunis kiitos Miriamin puolesta, korvatulehdus oli kuten arvasinkin. Lääkäri sanoi, että hyvin voi mennä tänään kouluun jos vain jaksaa - voihan opettaja antaa antibiootit Eli näin täällä. Katselen nyt kuitenkin vielä tämän päivän. Antibiootit annan kyllä kotona kun 8 tunnin välein niin voin sovittaa koulupäivän ulkopuolelle.

Viikon värikollaasi #002

Kollaasi pinkistä, valkoisesta ja mustasta, kuvat napsittu tänä aamuna - hieman käsi tärisi... Pikkuprinsessan kotoa ei ainakaan pinkkiä puutu, vaikka kuulemma tänään lempiväri olikin keltainen.

Muut vastaukset haasteeseen täällä.

Kuvat Nokian 6700 kännykällä ja kollaasi koottu Sumolla.


Muistattehan; BLOGitse julkaisee tänään "“SUMO digital fun challenge” Sumo haasteen.

Maanantaiaamun mietteitä

En tehnyt viikonloppuna mitään muuta kuin nukuin ja löhösin sohvalla, luin ja roikuin netissä. Yritin äsken miettiä, että enkö tosiaan ole avannut ulko-ovea sitten perjantain ja totesin että en muuta kuin päästääkseni Koon ja Miriamin uimareissulta kotiin. Eli vanhanaikainen turvalukko viikonloppu. Pation ovesta kyllä kurkistelin useamminkin ja pikaisesti taisin käydä pihallakin - vai kävinkö?

Ikuisuusprojekti oman huoneen kanssa kyllä vähän eteni ja toiveissa olisi saada se loppuun ennen perjantaita (varmuudeksi en laita minkä viikon tai kuukauden tai vuoden perjantai on kyseessä). Siis sillä tavalla loppuun, että pääsisin "sisustamaan". Yläkerran käytävä on täynnä vintille menevää tavaraa, auton takakontti pullollaan hyväntekeväisyyteen vietäviä vaatteita ja roskikset kyselevät joko olisi torstai että tyhjennettäisiin.

Siitä olen iloinen, että lukeminen taas maistuu. Sain yhden kirjan loppuun ja toisen aloitettua.

Muistilista itselle:

• kummitytön 3 v kortti valmiiksi
• ja lahja postiin
• soitto entiselle työnanajalle veroyhteenvedon (P60, mikä lie suomeksi) saamiseksi
• soitto tietullijuttuun (EasyTrip - eli sellainen piippausjuttu, johon ladataan rahaa ja ei tarvitse pysähtyä maksamaan tietullia) peruuttaakseni sopimuksen (uusi autoni tulossa ensi kuussa...) 
• ja varattava itselle lääkäri 
• lisäksi ajattelin silittää 3 koneellisen verran pyykkiä - ai niin siis pesinhän pyykkiäkin viikonloppuna.

Kun laittaa ranskalaisin viivoin mitä tekemistä niin sitähän antaa ihan superahkeran kuvan itsestäni. Hämäystä kaikki tyyni, luultavasti käyn vain postissa ja hoidan koulureissut, niin ja nyt menen tekemään lounaseväät miehelle ja lapselle.

Aamun raikkautta ja mietiskelyä säämittareista

Lauantaiaamut ovat erilaisia kuin muut aamut. Vaikka kellonaika olisi sama, vaikka Koo ja Miriam nukkuisivat yhtä pitkään / lyhyeen kuin muinakin aamuina, niin meillä vain on erilainen tunnelma. Hiljaisuus on erilaista.

Kun avasin pation oven ja astuin ulos niin ilahduin aamuauringon ensimmäisistä säteistä ja raikkaudesta. Tuntui kuin nyt vasta sain hengitettyä ulos sisältäni viime kesän helletuskat. +3 astetta näytti lämpömittari. Ilahduin myös siitä, että ilahduin aamuauringosta enkä toivonutkaan että harmaa sumuvaippa kietoutuisi ympärilleni.

Mietiskelin jälleen kerran, että miksiköhän täällä ei myydä sellaisia perus lämpö- eikä sademittareita. Molemmat olen Suomesta tuonut. Ihan vasta viime vuosina olen nähnyt sellaisia elektronisia "sääasemia" missä anturi ulkona ja sisällä ja kertoo sisä- ja ulkolämmöt. Sademittaria toki saa olla koko ajan tyhjentämässä, mutta eikö ihmisiä kiinnosta lämpötila? Ajateltuani hetken niin osa kyllä pukeutuu sen mukaan mikä kuukausi on ja paistaako vai sataako. Lämpöisenä ja aurinkoisena marraskuun päivänä ylle laitetaan toppatakki ja kesäkuussa lämpötilan ollessa alle 10 kuljetaan t-paidassa...

Tänään saa sateenkaarenpyydystäjäni (rainbow catcher) töitä.

Viis veen läksyt

Lupasin skannailla Miriamin läksyohjeet ja tässä niitä nyt sitten. Vanhempien odotetaan tosissaan tukevan lukemisen, kirjoittamisen ja yhteenlaskun oppimista tekemällä kaikenlaista oheistoimintaa sanoista, kuten käyttämällä muovailuvahaa sanojen tekoon, ripottelemalla sanoja sinne tänne kotia ja pitäisi vielä yksi seinäkin pyhittää lapsen sanaharjoituksia varten... Laminoitu kirjain / numero A4 pitää olla kokoajan esillä vaikka jääkaapin ovessa.

Tämän viikon opeteltavat sanat ovat tuossa noppapelissä. Kaikkien kuvien pitäisi suurentua lukukelpoiseksi klikkaamalla.







(Tuli skannattua vähän vauhdilla, että ovat kaikki vinossa, mutta toivottavasti saatte selvän)

Jos on joitain uusia lukijoita niin taustaksi, että täällä koulu aloitetaan 4-5 vuotiaana eli Miriam aloitti nyt toisen luokan. Periaatteessa on pitänyt täyttää neljä vuotta ennen toukokuuta, että voi aloittaa koulun syksyllä. Miriamille kouluun meno ei ollut niin iso askel, sillä hän oli ollut vauvasta asti montessori päiväkodissa, missä viimeinen vuosi oli esikoulua. Mutta moni aloitti koulun suoraan äidin helmoista.

Sumoterapiaa

Voi BLOGitse minkä teki! Koukutuin sumoon ihan täysillä. Sumopainija voisin olla kokoni puolesta, mutta tämä ei tarvitse kuin hiirikättä. En tiedä miksi on vain niin jotenkin erilainen piirtelyohjelma kuin muut ennen kokeilemani. Ihanaa antaa värien ja muotojen viedä.

Ilmaista väriterapiaa - älkää pelätkö, en ole seonnut, en tätä todella taiteeksi luule - mutta sivuilla on upeita esimerkkejä mihin ohjelmalla pystyy.

Koukuttumisesta kertokoon sekin, että tultuani kouluunvientireissulta laitoin telkkarin päälle samaan aikaan kuin aloin sumoilla ja en edes huomannut, että olen sivusilmällä kuunnellut lastenohjelmia yli puoli tuntia enkä suinkaan telkkarin aamushowta.

Mistä sitten tiedän etten olekaan enää masentunut?

Aamupäivän psykiatri mietityttää, etten saanut nukuttua...

Mietin mm. sitä, että nyt kun vetelen tätä 225mg päiväannosta Efexoria ja olo on lähes "normaali" niin mistä sitten tiedän kun on aika vähentää tai lopettaa lääkitys? Siis mistä sitä tietää kun ei enää olekaan masentunut?

Alanko olla superhyper onnellinen ihan kaikesta? Hymyilenkö vain kun vaikka isken kirveellä polveen? Naureskelenko kun jotain pahaa tapahtuu? Alanko postailla pelkkää hymyä ja aurinkoa sisältäviä blogipostauksia ja kommentoida ällöttävän yltiöpositiivisesti?

Olen totuttautunut ajatukseen, että nyt mennään tällä lääkityksellä koska pystyn elämään lähes normaalisti. Ja mennään vaikka vuosia jos siltä tuntuu. Mutta toki tulevaisuus kiinnostaa, kiitos varmaan lääkityksen sekin.

EDIT: Psykiatri oli sama kuin viimeksi, mutta ei muistanut kysyä (onneksi) pianonsoitosta. Kysyin häneltä kuitenkin tuota otsikon kysymystä. Hän selitti hyvin, että sitten kun VÄHINTÄÄN ainakin parin kuukauden ajan olen ollut "tasapainoinen" niin sitten HARKITAAN mahdollista lääkkeiden vähentämistä tosi, tosi hitaasti.

Luulen, että tässä mulle seuraava terapia, "kiitos" BLOGitse:n sumo linkin- tähän nimittäin jää koukkuun. Ylimmäisen kuvan nimesin "psykiatrin jälkeen" ja klikkailin sen ilman pohjakuvaa omana taideterapianani. Toinen kuva muunneltu tuosta ylläolevasta ruosteisesta lyhdystä.
JOS olette taipuvaisia koukkuuntumaan uusiin klikkailu ja piirtely hauskuuksiin, en suosittele klikkaamaan linkkiä... melkein nimittäin unohdin hakea lapsen koulusta...

Aamumietteitä bloggauksesta ja yleisiä kuulumisia

Hyvä päätökseni siitä, että teen blogikirjoituksen päivässä ei sitten (vielä) toteutunut. Ehkä saisin edes kuvan päivässä, kun blogisilmin kuitenkin kuljen pitkin päivää kännykkäkamerani kanssa.

Päässäni taas bloggaillut ja mitään en tänne saa aikaiseksi. Yllättäen myös on kulunut se kaksi kuukautta edellisestä psykiatrikäynnistä missä määrättiin vahvemmat lääkkeet ja 5 minuuttia pianonsoittoa päivässä. Enpä ole soitellut ja huomenna sitten pitää nöyränä tämä tunnustaa. Mutta luulenpa, että pöydän takana on taas uusi vahva aksentti joka tuskin tästä lääkärin määräyksestä mitään tietää. Parasta on, että lääkitys tuntuu yhä oikealta sivuoireista huolimatta.

Mutta muuta luovaa olen sitten vastapainoksi harrastanut. Kuten vääntänyt tämän enkelin viinipullon ympärillä olleesta metalliverkosta ;O) heh heh. Jotenkin tuntuu, että nyt rautalangan vääntely on hauskinta mitä tiedän. Sitten kun siihen vielä pujottelee kaikenlaisia juttuja niin kyllä se mielestäni pianonsoitosta käy.

Prinsessan koulu menee mukavasti ja läksyt vaativat myös vanhemmilta (lue: minulta) aikaa. Kunhan "ehdin" niin skannaan näitä vanhemmille viikottain tulevia ohjeita. Oikeasti en tiedä miten töissä käyvät useamman lapsen vanhemmat selviävät. Mutta hyvänä pidän sitä, että maanantaisin tulee muovikansiollinen läksyjä, jotka palautetaan perjantaina. Kehotus on että ne jaetaan neljälle päivälle sopivasti. Esimerkiksi eilen Miriamilla oli intoa niin annoin tehdä enemmänkin. Pelataan sitten vaikka sanapeliä loppuviikosta (sanapelissä heitetään noppaa ja jos osaa lukea sanan niin pääsee eteenpäin nopan osoittaman luvun ja jos ei osaa niin pitää ottaa kaksi askelta takaisinpäin).

Äitini voi hyvin. Viimeinen viikko sädehoitoa menossa ja on kaikki on mennyt ongelmitta. Tästä olen moneen kertaan kiitollisena liittänyt käteni yhteen. Olisi ihana päästä Suomeen vaikka jouluksi...

On ihanan harmaa päivä eli toiveissa saada syksykuvia jos jaksan vähän kävellä kouluunvientireissulla. Pitää myös tehdä pikasiivous kun olen luvannut ottaa Miriamin koulukaverin meille koulun jälkeen leikkimään. Ai niin ja pitää käydä kaupassakin.

Fiiu parka on tiensä päässä ja odottelee vaihtoa, toiveissa saada tilalle uusi ensi viikon lopulla. Nyt ajelen Koon autolla, mutta siinä ei ole sitä samaa "sielua" kuin Fiiussani. Liian hieno ;O) makuuni. Hän hankki sen seurustelumme alkukuukausina ja siinä kaikki miehisest "ihanuudet" mistä en paljoa ymmärrä - sport malli kuulemma.

Olen myös aloittanut yhden uuden salaisen projektin, joka pitäisi saada päätökseen ensi vuoden elokuussa. JOS KUN tässä onnistun niin lupaan kertoa marraskuisen Pariisin viikonlopun jälkeen mistä kysymys. Kyllä A & MaaMaa - onnistuin saamaan la-su lentoliput!

Harmaa syyspäivä

Onneksi kaupungin toimesta istutetut kukat yhä hohtavat ja jotenkin korostuvat harmautta vastaan (vähän vinossa kun auton ikkunasta sateessa yritin äkkiä napata kännykällä)


Lounaan jälkeen oli mukava sytytellä kynttilöitä ja nauttia uuden ruokaohjelma kanavan tarjonnasta (Sky / Good Food) - parhaillaan olen (taas) Marokossa, kalatorilla Tangier'issa (Barcelonan kautta Rick Stain tuli) ja seuraavaksi koko puolituntisen couscous'in, tagine'n ja minttuteen seurassa.

Teemaan liittyen; illan tunnelmaa pianon päältä ilman salamaa olkaa hyvä:

Koirien päiväkoti

Televisiosta bongasin tällaisen ihmeen: Koirien päiväkoti.

Kennelit toki tunnen ja tiedän tarpeellisiksi, mutta siis koira viedään ennen työpäivää päiväkotiin ja noudetaan työpäivän jälkeen.

Haastateltava perusteli päiväkodin perustamista mm. sillä, että nykyään matkojen kanssa ihmisille tulee työpäivälle pituutta 10-12 tuntia ja on koiralle mukavampaa olla päiväkodissa kuin neljän seinän sisällä.

Tässä yhden päiväkodin perustelu sille miksi viedä koira sinne:


Doggie daycare! It's basically an adventure centre for dogs! Drop 'em in on the way to work, collect them on your way home and there you have it! A happy, exercised, socialised doggie to chill out with when you get home. No need to head out in the lashing rain with your hyperactive pooch (unless you WANT to!), no more coming home to chewed wires, destroyed bedding, or the dreaded doggie poo!

Ei tarvetta viedä koiraa enää kävelylle työpäivän jälkeen, ei purtuja kaapeleita, tuhottuja sänkyvaatteita tai koirankakkaa lattialla...

kuva heidän web sivultaan

Meillä ei ole koiraa joten enpä otakaan kantaa, entäs te koiralliset? Olisiko tämä teidän juttu?