Prinsessa ja sateenkaari

Pienen ukkosen aikana täytyi mennä peiton alle piiloon ja pyytää äitikin sinne turvaksi. Mutta kun aurinko pilkahti ja taivaanrantaan syntyi sateenkaari sitä oli jo ihan turvallista tutkia avoimen ikkunan ääressä.

Muuten oli hyvin rikkonainen maanantai, keskittymiskyky olematon ja en saanut oikein mitään edes aloitettua. Ehkä laitan ukkosen piikkiin senkin, tänään on sitten tiistai ja vajaa 2 viikkoa töiden alkuun.

Tänään ei ole mitään pakollista. Jos kummitäti on odottanut kirjettään joulukuusta asti niin yksi päivä lisää ei maita käännä, mutta jos saan lähdetyksi postiin niin aika hyvä mieli tulisi itsellekin. Saattaisi muutama muukin postilähetys saada merkin kylkeensä. Miten se VOI olla niin vaikeaa... Ihan kuin luopuisi jostain suuresta kun saa valmiin kortin tai kirjeen matkaan.

Iloa ja valoa kaikille, upeasta Irlannin aamusta - juuri tällä hetkellä näyttää tältä pation ovesta katsottuna:

täysin pilvetön taivas, ihana aamun raikkaus (+16) ja juuri nyt; kaikki on kohdallaan ja kahviakin muki täynnä

Lempparikaupan blogi

antavat rauhassa vain hiplailla - lupasin mennä kyllä tuhlaamaan ensimmäisen palkkani syyskuussa :)

http://thecraftyfoxie.blogspot.ie/

Valokuvausharjoituksia luontokappaleilla

Mukavaa oli, vaikka kaikki kohteet - jopa puut - liikkuivat, pilvistä ja kukista ja linnuista puhumattakaan. Pysähdyspaikkana ihanan kirkasvetinen järvenranta Irlannin lounaisrannalta palatessa.

 Sorsia ja sorsavauvoja

 Tuulenpesä?

 Pohja näkyi

Hyviä päiviä enemmän kuin huonoja

Kun vielä talvella jaksoin jotenkin sen voimalla, että tiesin hyviäkin päiviä olevan ja tulevan, niin nyt kun iski huono päivä niin tuntui siltä että "that's it" - se oli siinä. Että paettuani kaupasta ulos, jään siihen penkille loppuelämäkseni suurena valaana, ympärilleni rakennetaan häkki ja ihmiset saavat osoitella sormillaan ja heitellä äyriäisiä ja planktonia kaltereiden välistä. En siinä ajatellut terapian tuomia opetuksia miten selvitä, oli vain se penkki ja minä ja musta pilvi.

No eihän siinä niin käynyt - siirryin autoon pikkuperheeni mukana ja matka jatkui. Ja sitten tuli pitkä, pitkä yö painajaisineen ja liiallisesta nukkumisesta seurannut fyysisesti kivulias päivä, jonka aikana musta pilvi alkoi kadota ja iltapäivällä pääsin jopa yksin liikenteeseen.

"Lomaa" on edessä vielä kolmisen viikkoa ja sitten on neljän kuukauden työjakso ennen joululomaa, jonka jälkeen alkaa taas uudet kujeet. Eniten jännittää aamuinen työmatka. Hoitopaikka aukeaa seitsemältä ja työt alkavat 7:30 - matkaa on n. 30 kilometriä vasten ruuhkaa, mutta ennen kuin pääsen moottoritielle niin on päästävä sinne kaupunkiruuhkan läpi. Tai enhän tiedä - siitä on neljä vuotta kun olen kokeillut - ja silloinkin oli puoli tuntia myöhemmin. Pitää vain luottaa, että kaikki hoituu.

Ystävältäni tarttunut mantra "tässä ja nyt" soi päässäni. Nyt on hyvä. Juuri tällä hetkellä. Tässä ja Nyt.

Viime torstaina tapasin ystäväni Sveitsistä tyttärineen, päivä oli ihana, meri oli sininen ja taivas myös. Kännykkäkuvallakin sen voi todistaa. 

Omena pudonnut kauaksi puusta

Mummini ja äitini loppukesät kuluivat peratessa, puhdistaessa ja hellan ääressä. En koskaan kysynyt mummilta eikä ole äidiltäkään tullut kysyttyä että nauttivatko.

Sain ihanalta ystävältäni jälleen ylimääräistä puutarhan satoa

kun pakkanen täyttyi oli keksittävä jotain muuta. Keitin mehua ja hilloa. Pieni, maukas tulos mielestäni suuren työn tuloksena ei ollut mielipuuhaani, vaikka todella kiitollisena sitä tein - mehua tuli kolme litraa, hilloa kaksi purkillista ja pakkasessa neljä rasiaa vademia.

Muutama kolmio ilman draamaa

Vapaaehtoistuin meidän asuinalueen leikkikenttäprojektiin ja huomenna on SUURI tapahtuma, jopa paikallislehteen pääsimme.

Eivät meinanneet uskoa kun kerroin täällä, että jo omasta lapsuudestani lähtien jokaisen asuntoyhtiön pihalla on ollut vähintään keinut ja hiekkalaatikko. Eli keräämme varoja saadaksemme tälle alueelle leikkipuiston, kaikki tapahtuu vapaaehtoisin lahjoituksin ja varainkeruukampanjoin eli muutama vuosi menee ennenkuin rakentamaan pääsemme. 

Tapahtumaan olemme järjestäneet pomppulinnoja, liukumäkiä, arvontoja, musiikkia. Paikallisen meripelastusyksikön jokipelastustiimi tulee esittäytymään, ehkä yksi paloauto, myyntipöytiä on saanut varata 10 euron maksua vastaan jne. jne. 

Koska jouduimme aloittamaan täysin nollasta, yritämme saada mahdollisimman paljon lahjoituksina (mm. kaikki arpajaisvoitot). Onneksi muut komitean jäsenet ovat parempia kerjääjiä kuin minä, yritän sitten muulla tavoin olla hyödyksi.

Itse lupauduin sitten tekemään erilaisia viirinauhoja ... eli kolmoita syntyy langasta, kankaasta ja paperista. Tässä virkkausprojektia - kutoenkin yritin ... ei onnistunut.

Vanhoja omia lankoja ja lahjaksi saatuja keriä kiitollisuudella käytän. Pussilakanasta kangasviireiksi ja paperisia vanhoista lehdistä & saaduista materiaaleista.

Halvat huvit

Vähän ovat pieniksi käyneet sekä liukumäki että allas, mutta muutamaksi tunniksi riitti silti huvia kun äiti kantoi vettä. Täällähän toistaiseksi ainakaan ei vesimaksua peritä.

Erilainen helleaalto

Tällaista hellettä ei ole sääihmisten mukaan ollut Irlannissa kuin 1920-luvulla. Toivottavati ihmiset osaavat pitää huolen neste- ja suolatasapainosta.

Itse en kuumasta pidä lainkaan, mutta vilvoittava tuuli ja se että meillä yöllä laskee lämpötila alle kahdenkymmenen ovat helpottaneet oloa.

Tässä auton navigaattorin todiste lämpötilasta eilen

Viikonloppuna juhlittiin ystävien seurassa pihalla myöhään yöhön istuen, aivan parhautta. Tänään arviolta muutama tunti töitä ja sitten lomailua neitokaisen kanssa jo illalla nukkumaan mennessä mietti mitä tänään tekisi.

Aamuaurinko nousi sumun takaa ja ruusut ikkunan takana saivat säteistä osansa

Innostuin ruokareseptistä

Jääkaapissa oli suunnilleen valo, pakkanen täynnä "best before" punaisten lappujen hyllystä hamstrattuja herkkuja.

PapaKoo halusi lasagnea. Itseäni ei pasta missään muodossa enää kiinnostanut joten googlailin nettiä.ja huomasin lihapiirakkareseptin, jossa kananmuna oli vain lisuke ei oleelllinen osa kiinteytymistä tms. Meillä oli pakkasessa jauhelihaa, puuroriiisiä viime kesän tuomisina ja kaikkia muitakin höystöjä. Loistava perjantai-illan iltapala. Sain 10 euron budjetin kaupassakäyntiin ja bongasin että yhdessä vähän kauempana olevassa kaupassa on buff-pastry (voitaikina) 2 euron tarjouksessa joten sinne. Alan ruskistaa pakkasessa ollutta jauhelihaa ja keittää reseptin mukaisesti 1dl puuroriisiä lihaliemessä ... tässä vaiheessa iski karu todellisuus: reseptin mukaan jauhelihaa 300g, mulla 500g, riisiä 1dl - just se mitä oli jäljellä, mutta 300/500g suhteessa sitä pitäisi olla n. 2dl, reseptin mukaan voitaikinaa pitäisi olla kilo; tavaan ja tavaan - tarjouksessa ollut taikina painaa 350g alle puolet mitä tarvitaan... 

Saa nähdä mitä tänä iltana syödään ...

Mutta ilta-aurinko paistaa ja edessä viikonloppu ystävien seurassa, huomenna haen junalta.

Hymyilyttää

sillä nyt näitä onnenkantamoisia tulee ovista ja ikkunoista ja otan kaikki kiitollisuudella vastaan. Sain yhden n. 25 tunnin projektin, johon kävin toimistolla vain kouluttautumassa ja saan tehdä se kotoa käsin oman aikatauluni mukaisesti. Eli aamukuudesta teen töitä siihen asti kun prinsessa herää ja sitten saan rauhassa hoidella hänen aamupuuhansa ja viedä kesäleirille. Sitten paiskin hommia kesäleirinsä ajan neljä tuntia tauotta ja saan lopettaa kahdelta iltapäivällä. Parhautta.

Ja sitten tulee vielä viikonlopuksi ystäviä grillailemaan. Ja sääennustekin on hyvä.

Enkä edes pyydä anteeksi tätä yltiöpositiivista postausta.

kesäleiriltä tuli tuomisina äidillekin näin hieno muffinssi