Hypätkää vapaasti yli, tulee kipupostaus - valittaa en jaksa, tää on nyt tätä, mutta "for my own note" kirjoitan tänne ylös tilanteen tänä kauniina maanantaiaamuna 16.6. Ja jos jollain kokemuspohjaista neuvoa niin mieluusti luen - netistä olen kaikki löytämäni pieneen "saattaa helpottaa" vihkoseeni kirjannut.
En ole viime aikoina pahemmin nukkunut, välillä torkahtanut sohvalle painajaisilla täytettyihin torkkuihin joista herään hiestä märkänä sydän takoen miljoonaa ja on kaikkea muuta kuin levännyt olo. Viime yönä otin nukahtamislääkkeen (huomasin vasta ottamisen jälkeen tarkistaa, että oli vanhentunut tammikuussa - ups) ja sain 4-5 tuntia unta - luotan että tästä päivästä tulee parempi.
Tästä nukkumattomuudesta sitten tuloksena fibrokivut, joihin ei auta mikään. Mikään liike, venytys, rentoutus, ruoka, ruoan poisjättäminen ei tunnu pahemmalta eikä paremmalta joten olen käyttänyt paljon kipuisia käsiäni - virkkaus ja piirtely saavat ajatukset pois jotenkin. Tai sitten pelaan koneella käsi vartaloon huivilla sidottuna jotain mihin ei päätä juurikaan tarvitse käyttää - välillä hiirikättä vaihdellen. Polvet siinä kunnossa, että kävelyt on jääneet - kävely sinänsä ei ole pahinta, mutta jos joudun pysähtymään ja seisomaan niin pelkään, etten pääse enää liikkeelle tai romahdan pehvalleni. Niissä tosin myös nivelrikko, että voi olla ettei fibroa pidä kaikesta syyttää.
Tänään yritän 20 minuutin lenkkini jos nukahtamislääke toi melkein 4 tunnin unet - kävelen asutusalueella eli kai joku tulee apuun ja kankeaa mut ylös jos seisominen saa aikaan pelkäämäni tömpsähyksen (koskaan niin ei ole kyllä käynyt). Krooninen unenpuute tutkimusten mukaan voi olla yksi fibromyalgian aiheuttaja, sillä ilman unta lihakset eivät koskaan täydellisesti rentoudu. Tähän on helppo uskoa.
Toisaalla tämän jo julkaisinkin, mutta tykkäsin tästä laadultaan huonosta kännykkäräpsystä - työtön unisieppari, takana katuvalo ja täysikuu
