Pääsin lehteen...

ainakin melkein :) ihana serkkuni oli laittanut aamupiristyksekseni:

kyllä tämän julkisuuden kunniaksi pitää Suomessa käynnillä edes yksi muikunmätivoikkari saada ;)

Keskiviikkoaamu kello 04:20

Yksi asia ei ole muuttunut: mun vähän liiankin aikainen aamuvirkkuus. Kohta tunnin verran olen tässä istuskellut ja tekemättömiä töitäni miettinyt ja listoja tehnyt.

Työ sen verran vielä uusi, että rutiineita ei ole muodostunut joten kaikkeen menee vähän enemmän aikaa kuin muilla ja kuitenkin haluaisi ja työmoraalini vaatisivat samaa suoritusta kuin kauemmin talossa olleilla kolleegoillanikin. Hymyssä suin kuitenkin ajelen kohti työpaikkaani aamuisin - valitettavasti moottoritielle en voi pysähtyä, mutta jokin aika sitten bongasin yhden moottoritien yli kulkevan sillan jolta voisin saada kameralla talteen mikä maisema on edessäni: merenlahti ja takana siintävät vuoret!

Omalla pihalla en ole saanut aikaiseksi mitään, illat työpäivien jälkeen vain hujahtavat johonkin. Mutta pikkusireeni on melkein täydessä kukassa ja siemenstä kukkalaatikossa alkunsa saanut koivu voimissaan.

Olen myös todella iloinen että ensimmäistä kertaa näyttää siltä että sain rodorendon kasvamaan ja kukkimaan (ostin taimen Lidl'in alehyllystä 4.49 hintaan)

Vielä hetki täällä Blogistaniassa ja sitten muuttumattomat aamurutiinit eli meille kolmelle lounaseväät (koulussa kun ei ruokailua), suihku ja matkaan.

Kepeää keskiviikkoa itsekullekin!

Ryhtiliike bloggaamisen suhteen ja kevään kuulumiset

Hiljaisesti huomenta kuiskaa hän ...

Voisin kaikenlaisia selityksiä blogihiljaisuuteeni kirjoitella, mutta kerron vain mitä kevään mittaan tapahtunut.

Helmikuussa hiihtolomien aikaan 86-vee nuori isäni kompastui venähtänyttä selkäänsä varoessaan, tuloksena nikamamurtuma. Itse murtuma parani ongelmitta, mutta "kuntoutus"paikassa sai bakteeritulehduksen jota onnettoman henkilökuntatilanteen vuoksi ei ajoissa alettu kunnolla hoitaa (ei ehditty / huomattu / ymmärretty) ja ennen todella hyväkuntoinen isäni meni niin heikkoon kuntoon että kun ennen kuntoutuspaikkaa sairaalassa pystyi "haarniskan" ja rollaattorin avulla kävelemään tarvitsi avukseen pyörätuolin ja välillä apua jopa syömisessä kun ei jaksanut. Kaksi kotiuttamisyritystä ja sairaalaanpaluu. Tästä episodista ja vanhustenhoidosta voisin kirjoittaa tuntikausia, mutta tulen vain vihaiseksi kun ajattelenkin.

Ulkosuomalaiset ja vanhemmistaan kaukana asuvat ystäväni tietävät millaisia tunteita ja ajatuksia päässä liikkuu kun jotain tuollaista tapahtuu. Syyllisyys myös siitä, että sisko joutui tekemään todella paljon asiassa ja hänkin yli 150 kilometrin päässä ja kotona töitten lisäksi lapset ja perhe eli ei todella helppo / ongelmaton kuvio hänellekään. Lupasin hänelle, että kiellän huonon omantunnon potemisen itseltäni mutta onneksi ei kieltänyt etten saisi olla suuresti kiitollinen hänelle kaikesta <3.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja isä nyt ollut kolme viikkoa kotona ja pärjäävät äidin kanssa kaksistaan suhteellisen pienellä avulla. Eilen kuulemma kävellyt kotona jo ilman rollaattoriakin! Löytyi hyvä maksullinen apu ja kunnan tarjoama viikottainen pillerinlaitto saatiin vaihdettua viikottaiseen kylvetykseen, jota 83-vee nuori äitini ei fyysisesti jaksa. Ymmärrän heidän olevan onnellisemmassa asemassa moniin muihin ikäisiinsä verrattuna sikäli, että iästään huolimatta vanhempani "nuoria" ja heillä muisti + järki pelaa.

Työni kynätehtaalla päättyi kiirastorstaina 2.4. ja pääsin viett
ämään "omaa aikaa" kun muu perhe oli Ranskassa pääsiäislomalla. Lähtiessäni sain kuitenkin käteeni uuden työsopimuksen alkamaan elokuulta. Pääsiäisen aika kului aika sumussa, yritin olla puhelimitse yhteydessä vanhempiin ja siskoon mahdollisimman paljon, pyhien jälkeen järjestellä juoksevia asioita nukkua väliajat. Mitkään suunnittelemani kotiprojektit eivät edenneet. Huippukohtana torstaina matkustin kuitenkin Dubliniin lähetystöön äänestämään ja vietin superihanan iltapäivän ystäväni kanssa, jota harvoin tapaan.

Perjantaina 10.4. sain huonoja uutisia työttömyyskorvauksestani (liittyen siihen että ei ole ollut yli puolenvuoden jatkuvaa työssäoloaikaa) ja odottelin perhettä kotiin.  Siinä vähän synkistellessäni soi puhelin ja näin että puhelu tulee kynätehtaalta. Henkilöstöhallinnon tirehtööri soitti ja tarjosi mulle paikkaa tiimissään ko. hetkestä siihen että uusi sopimukseni alkaa asiakaspalvelussa syksyllä. Maanantaina kävin sopimassa kuviot ja keskiviikkona 15.4. aloitin unelmatyössäni. Itsenäinen työ, 80% rekrytointia loput siihen liittyviä henkilöstöhallinnon juttuja. Ja mikä mahdollisen tulevan työttömyyden kannalta supertärkeää: yli puolen vuoden työsuhde!

Unelmat toteutuvat kun jaksaa odottaa!