Ilman tupakkaa

Parinkymmenen vuoden säännöllisen tupakoinnin jälkeen Mösjöö on ollut tupakoimatta nyt 3 viikkoa. Lähti täysin "cold turkey" linjalle ja päätti lopettaa ilman mitään nikotiinivalmisteita tai apuja. Tänään hänellä on firman joulujuhlat ja pidän tosissani peukkuja että pystyy pysymään päätöksessään. Eilen kysyin milloin on vaikeinta ja hän lueteli: aamulla kun odottaa bussia, töissä ruokatauolla, illalla kun kävelee bussille ja ennen kotioven avaamista sekä kotona ruoan jälkeen...

Se, että täällä ei moneen vuoteen ole saanut enää polttaa pubeissa eikä ravintoloissa sisällä, auttaa varmasti asiassa - on helpompi jättää lähtemättä kokonaan ulos tupakoitsijoiden joukkoon kuin olla sytyttämättä tupakkaa kun toinen sen tekee viereisessä pöydässä.

kuva täältä

Olen kovin ylpeä omasta Special K:stani. Ei osannut sanoa mikä lopulta vaikutti päätökseen, en ole lopettamiseen painostanut - mutta yhdessä aikoinaan sovimme ettei sisällä eikä autossa polteta. 

77 777

on hauska luku ihmiselle, joka on syntynyt 7.7. ja jonka tytär täytti 7 viime viikolla. Harmi, että kellotaulu ei voi koskaan näytää 7:77 (ajatelkaa; meillä olisi joka aamu 17 ylimääräistä minuuttia!). Olen väsynyt heräämään 3:33 tai 4:44 - jopa 5:55 olisi paljon mukavampi.

Jos huomaan ja tunnistan seitsämänkymmentäseitsemäntuhattaseitsämänsataaseitsemänkymmetäseitsämännen kävijän saatan keksiä seitsemän pientä kirjekuoreen mahtuvaa näpertelyyn sopivaa juttua mitä laitan postiin jonain päivänä.

En uskalla luvata mitään ajankohtaa, sillä Sveitsiin on ollut kirjekuori valmiina kohta pari viikkoa ja Irlantiin lähtevään synttärikortin kuoreen olen jo lisännyt halloween ja joulukortit... Onneksi tiedän, että en ole tämän postiin-asti-saamattomuus-syndroomani kanssa yksin, terveisiä vaan Turkuun ;O))) olisikohan tähän jotain terapiaa tai kurssia?

Mutta omassa salaisessa tutkimuksessani olen saanut selville mistä postilaatikosta lähetykset päätyvät perille nopeimmin, Suomeen jopa 2-3 päivässä kun postitoimiston viereisestä laatikosta matkaan kuluu aina vähintään 4 päivää. Mielenkiintoista.

Jospa keittelisi toisen kupin kahvia - kellokin on jo lähempänä viittä kuin neljää.

77 777

Liikkuva rannetuki

Kun rannetuestani (hiiri-sellaisesta) alkoi valua geelit ulos niin oli nopeasti keksittävä jotain. Oikealla kädellä hiiren käyttö oli muutenkin hankalaa, mutta ilman tukea pelkäsin vasemman käden vaivojen ilmaantuvan myös oikeaan käteen.

Oli halloween aikaa ja kun jouduin kutomaan harmaat säärystimet prinsessan kissa-asuun, kudoin itselleni samalla kädettimen (sääri -> säärystin, käsi -> kädetin), jonka tein liian leveäksi ja taittelin ylimääräisen osan ranteen alle tueksi. Koristelin sitten puuhelmillä. Ihana Johanna oli kutonut rannetukihihat villapaitaansa ja "pakotti" mut laittamaan oman ohejeeni tänne. Tässä kohtaa äitini vähintään pyörtyisi ja sisko rakas todennäköisesti putoaa lattialle kolahtaen. Vaikka olen nyt innostunut tosissani käsitöistä niin en t-o-d-e-l-l-a  ole mikään käsityöihminen, saati opastaja. Mitä nopeammin ja yksinkertaisemmin, sitä parempi. Nitojalla lyhenee farkun lahkeet nopeasti ja ilman teippiä olisin hukassa.

Mutta tässä nyt se on. Eli käytännössä kudot huomattavasti leveämmän rannekkeen kuin tarvitset, taittelet ranteen alle ylimääräiset palat ja kiinnität taitteen parhaalla katsomallasi tavalla. Jos haluat kämmenen ylle lämmikettä niin sen voit sitten halutessasi virkata yläpuolelle peukalorenkaineen. Puolipylväitä, kiinteitä silmukoita ja pylväitä sekaisin tein itse.

Sunnuntaina on Prinsessan kaverisynttärit ja maanantaina (jo!!!!) pääsen fysioterapeutin kartoituksen hydroterapiaa varten.

Yhteensattumia(ko) ja diagnooseja

Eilen tuli yllätyspostia sydänystävältä ja kuoresta ilmestyivät Kauneus ja Terveys sekä Anna -lehdet. Tänään postista kolahti SanomaMagazines'ien lähettämänä Glorian Ruoka & Viini.

  kuva täältä

Kauneus ja Terveys oli kuin otsikot olisi otettu elämästäni:

• "Väriterapiaa; rauhoitu ja piristy väreillä"
  - sitähän tässä on yritetty itselle järjestää
• "Hoidetaanko masennusta oikein / tällainen on suomalainen masennus"
  - todella mielenkiintoista lukea miten Suomessa homma kulkee
• "Nauti zumbasta enemmän, 6 helppoa perusliikettä"
  - olemme PTAssa suunnittelemassa vanhemmille Zumba-aamuja
• "Hyvää yötä kivusta huolimatta"
  - todella ajankohtaista (kirjoitan tarkemmin myöhemmin)

Ja yleisesti hyviä liikkumiseen ja oikeanlaiseen syömiseen liittyviä artikkeleja

Olenkohan osallistunut johonkin kilpailuun tms. sillä en tosiaan tiedä mistä hyvästä Sanomamagazinesin lähettämänä Glorian ruoka & viini postiluukusta kolahti. Kiitosta vaan.

Heti ensimmäisellä sivulla osui ja upposi: Sitruunaglaseerattu broileri ja sinapinsiemenperunat. Koo oli ostanut 5 kg perunoita eurolla ja broilerin koipia parilla ja jättänyt mulle sitten ihmeteltäväksi mitä niistä tekisi.

"minun korttelini" sarjassa oli artikkeli Yaelian blogista tutuksi tulleista paikoista ja arvaan, että ko. Liz on myös Yaelianin blogissa mainittu. Artikkelin nimi "Ruokabloggaajan kahvilataivas Tel Avivissa."

Alla linkki Glorian web sivulle
http://www.glorianruokajaviini.fi/uusilehti/

Eilen soitti sairaanhoitaja 3.1. otetuista röntgenkuvista. Polvissa näkyi "arthritis" mistä halusi lääkärin keskustelevan kanssani. Antoi ajan heti tälle aamulle. Polvilumpiossa vasten reisiluuta on kulumaa ja tulehdusta jos oikein ymmärsin. Asiaa ei voida korjata, mutta oireita lieventää ja leviämistä hidastaa. Helpottaa, että on diagnoosi, mutta harmittaa se että se olisi voitu antaa jo marraskuussa 2010 jos olisivat muistaneet kirjoittaa lähetteen röntgeniin.

Lisäksi lääkärini on vahvasti sitä mieltä, että sairastan Fibromyalgiaa myös ja, että vasemmassa kädessä on hermovamma (sain lähetteen hermoratatutkimukseen toukokuussa 2011 ja maaliskuun 26. päivä  tänä vuonna pääsen tutkittavaksi). Mielenkiintoista oli, että lääkärini mukaan uusimmissa tutkimuksissa epäillään unen vähyydellä olevan osansa fibromyalgiaan sairastumiseen. Kun ihminen ei koskaan vaivu syvään uneen, lihakset ja nivelet rentoudu tarvitsemallaan tavalla.

Loppulauseen aikana sain lähetteen polvispesialistille katsottavaksi jos voisi polvea jotenkin hioa tms. sekä fysioterapiaan. Kahden viikon kuluttua seuraava oma lääkärikäynti kun verikokeet ovat valmistuneet.

Kotihoitona painon pudotus ja jumppaliikeitä polville entisten käsi- ja niskaliikkeiden lisäksi. Että kiirettä pitää...

Miltä tuntuu? Ei oikeastaan miltään. Olin jotenkin ajatellut, että diagnoosin saaminen helpottaisi mutta jotenkin ei vaan tunnu missään. Tai no. Vähän niinkuin puulla päähän lyöty.

Lohikäärmeen vuosi alkoi

Taas kävin Allun blogissa pölllimässä idean.

Tätä piirtelin muistikuvasta kun valvoin Prinsessan läksyjen tekoa

 ja mietin, että huovasta kokeilisin tehdä, ennen kuin tarkistan että millainen se oikeasti oli

mutta sitten näin tämän yritelmän tässä tietsikan edessä ja ajatus alkoi rullata...

Yritelmän kanssa kävi niin, että yritin jälleen virkata jotain englannin kielisen ohjeen mukaan. Niin oli nenä kiinni ohjeissa että tein yhdessä välissä kesken kerrosta käännöksen... tulos on ... LOHIKÄÄRMEEN SUOMUT!

Hyvää ja onnellista Lohikäärmeen vuotta kaikille siis!Luvassa kaikkea kivaa; joohan?

Olisin tietysti voinut järjestää keittiötä...

Mutta eilen näin tämän:

 kuva täältä

sitten löysin keijuvauvoja ikkunalaudaltani (laiskuus kannatti kun en poistanut multia syksyllä, tämä on vanhan kevätesikon uusi alku)

sitten katkoin jäätelötikkuja, jotka pöllin Prinsessan askartelulaatikosta ja

tänään sekoitin väriä

  liimailin sekä maalailin

"vähän" enemmän harjoittelua ja taitoja vaatisi tämä upea huovutus:

 kuva täältä

Joten suunniittelin keijulle runkoa:

Suuri pieni askel

Meidän koti on niiiiiiiiiiiiiiiin sekaisin, että hävettää. Kaikki jää mihin kädestäni lasken ja pelkkä siivoamaan ryhtyminen saa piiloutumaan peiton alle. Imuroin lattiat ja pesen noin kerran viikossa, samalla pyyhin näkyvimmät pölyt. Ja päivittäin hillun rikkaimurin kanssa. Astmakohtaukseen en siis ole kuolemassa.

Tässä teille kauhistelemista. Paljastan sisäisen törkyminäni; eteisen pöytä. Ajattelin, että jos otan kuvan niin ehkä saan aikaiseksi.

otettu kello 17:28.

Kuvan ottamisen jälkeen menin käväisemään keittiössä (pesemään pölyiset puutulppaanit tuohikorissa), samalla nostin ruokapöydän nurkasta sinne pinotut joulumukit, -lautaset ja -kulhot kaappiin. Tyhjensin tiskikoneen, kuorin prinsessalleni omenan. Tulin tekemään jotain olohuoneeseen ja pyyhin samalla pölyt kirjahyllystä ja telkkarisysteemeistä.

Vihdoin siirryin takaisin projektiini:

Kuva otettu 17:45 - joulukoristeet pakattu asianmukaisesti, hiuslakka, kynsilakat yms. laitettu omille paikoilleen, samoin kuin kaikki muukin.

Oikeasti: Tuohon meni VAIN vartti ja tein paljon muutakin. Miksi ihmeessä en saa enempää aikaiseksi, nyt kun on kaikki aika mikä ihmisellä vain voi olla.

Tämä nimittäin on paaaaaaaaaaaljon mukavampaa tällä hetkellä:

Kyllä: olen koukussa ... pienien nopeiden juttujen virkkaaminen ja neulahuovuttaminen rocks

Ajastettu arvaus

kirimoija eli kermaomena

(vain arvauksen asettaja tietää onko oikein vai väärin)

Heille, jotka kirjoja rakastavat

Harmikseni keskittymiskykyni on tällä hetkellä niin huono, etten juurikaan kirjoja pysty lukemaan. Olen asiasta vähän surullinenkin, sillä suurimman osan elämääni olen lukenut vähintään puoli kirjaa päivässä. Mutta nyt tuli seuraamani blogin kautta silmiini video, joka ilahduttanee kaikkia kirjoja rakastavia

Eli jos olet ihmetellyt mitä tapahtuu kirjakaupassa sulkemisen jälkeen - vilkaisepa videota tämän linkin takana

lukemattomien kirjojen keskeltä mukavaa lauantai-iltapäivää toivottelen.

Jossittelua

JOS olisi ollut oikea kamera mukana

JOS olisi ollut siinä se pidempi putki

JOS olisi ollut mahdollisuus pysähtyä muutenkin kuin liikennevaloihin

JOS osaisin hienosti kuvata

voisitte sukeltaa Boyne joen muodostaman usvan sekaan ja nousta kukkulalle taivasta kohti oksiaan kohottelevien puiden joukkoon.

Mutta mahdollisuus oli pysähtyä vain liikennevaloihin ja mukana vain kännykkä, jossa kamera ja etuikkunaa ei autossa pysty rullaamaan alas - vanhassa fiiussani olisi ollut kattoluukku...

Mutta upean, aavemaista oli - kuin iltahämärässä - vaikka kirkon kello oli vasta soittanut keskipäivän merkiksi

Ja nyt iltapäivällä sain todella cool-mama'n maineen kun sain palohälyttimen huutamaan kahdesti paistaessani Ciacyn aloitteesta lättyjä...

Näiden kuvien jälkeen (ok, ensimmäinen sivuikkunasta ja sen olisin kyllä saanut auki)

 Tähän cropattuun

Toivoa en heitä

surkeista kuvista ja (melkein) olemattomista kukista huolimatta:

Tämä kirsikkapuun oksan tarinahan juontaa alkunsa Allun blogista ja tästä
 (juu, ja kyllä tiedän, että tänään on torstai - ei tiistai...)

Onni seuratkoon tänä vuonna minua!

Löysin kyllä toisenkin tarun kirsikkapuun oksasta eli Tsekeissä oksa leikataan joulukuun 4. päivä ja jos jouluna kukkii niin onni seuraa seuraavana vuonna.

Tihkusade ei haittaa

Kun jouluaaton kirsikkapuukävelyn jälkeen pystyin seuraavan kerran poistumaan kotoa 2.1. niin tämän aamun 28 minuutin kävely prinsessan kouluunviennin yhteydessä on riemuvoitto (jota kyllä saatan myöhemmin tänään vielä katua). Kävelyreissun metrillinen pituus ei huimaa, mutta täriseviä kuvia sain otettua ja luotua itseeni uskoa kevään tulemisesta. Kännykkäkuvat siis kerrassaan surkeita ja sitä peittääkseni leikin kontrasteilla ja sävyillä (midtone)

 Ette ihan heti arvaa, että tässä kuvasin naapurin samettiruusua...

 Ja tässä taas ohikulkevaa kissaa

 Todiste siitä, että niittyleinikki on kukassa

 jonkun prinsessan huivi oli lennähtänyt nurmikolle

 Tämä puu - mikä lie, kukkii

 ja tässä oli hienot varvut ja kävyt

 Tämä pensas on kukassa aina

Ja tässä todiste saamattomuudestani - nämä sipulit (narsissi????)  piti laittaa maahan viime elokuussa

Linnut lauloivat varsin keväisen kuuloisesti n. 6 sek kohdalla, ja eikö rakentamisen äänetkin kuulu kevääseen?

Tämä alla oleva on kuva auton ikkunasta lauantailta - en ollut paljaalla silmällä huomannut kuinka vinossa ovat liikennevalotolpat ja muut.

Pannu liedellä porisee ja kiehuu

Taustalla oleva vedenkeitin lopetti jo jonkin aikaa sitten toimintansa (laiskuuttani ei vain vielä ole siirtynyt paikaltaan mihinkään) joten olen ottanut käyttöön varsin vanhanaikaisen vedenkeittimen. Perintö edesmenneeltä  Heinolan tädiltäni. Ei vanhanaikaisinta mallia, mutta ehtaa kuparia kuitenkin.

Kirsikkapuun oksan tulisi kukkia ensi tiistaina, mutta ei ainakaan eilen vielä näyttänyt merkkejä siihen  suuntaan, toisin kuin uutta nuppua nupun perään työntävä joulukaktus taustalla.







Että onnellinen tulevaisuus olisi turvattu, olen jo alkanut suunnitella paperikukkia oksille, kuten tein muutama vuosi sitten ulkona olevaan puuhun:

Huomenta naapuri

Eilen aamulla pation ovella kohtasi tällainen näky

On tainnut naapuri laittaa uuden lattian vai mitäköhän puutavaraa tuohon on kerääntynyt.

Eli meillä on myös vähän myrskynnyt. Tällä kertaa ei lähtenyt liukumäki lentoon eikä pallogrilli edes kaatunut. En yksin saanut aitaa nostettua takaisin paikoilleen, joten pihan raivausta tiedossa kun päivä koittaa.

Nollaig na mBan - Naisten Joulu

Mutta täällä tätä päivää kutsutaankin nimellä "Little Christmas" kuin myös "Women's Christmas" ja perinteen mukaan miesten pitäisi tehdä kaikki kotityöt tänään. Sivistyin tällä tiedolla vasta tänä vuonna.

"Did you know that Little Christmas is also called Women's Christmas 

(Irish: Nollaig na mBan) & is so called  because of the Irish men taking on all the 

household  duties for the day.  Most women hold parties or go out to 

celebrate the day with their friends, sisters & mothers etc.  

Apparently The tradition is still very strong in Cork and Kerry"

Itselläni on ruhtinaalliset 4 tuntia omaa aikaa sitten joululoman alkamisen, kun Miriam kutsuttiin kylään luokkakaverinsa luokse. Eilen olikin sitten meillä kolme neitiä Miriamia ilahduttamassa.

Ja mikä sen ihanampaa kuin saada postitse jotain näin ihanaa:

 Ruoka ja viinilehden lisäksi, ihana Stello oli laittanut postia

ja paperin sisältä paljastui Suomi-herkkuja MUN, MUN, MUN !!!!

Sydämen (ja suun) kyllyydestä, sormet kirjoittavat: Kiitos!

Palaan kommentteihini kunhan olen keittänyt ihanat suklaakahvit ja vähän selannut lehteä inspiraatioksi (sillä kyllä se kokkaaminen meillä on mun varassa tänään, mutta eipähän ole irkku tuo mieskään)

Nopeaa toimintaa "your wish is my command..."

"The Secret" kirjassa yksi ihanista idoleistani eli Joe Vitale käskee esim. parkkipaikkaa tarvittaessa kuvittelemaan miten ajaa tyhjään ruutuun.

Tänään itselläni oli röntgen Dublinissa ja edellisen kerran kokemuksista olin jo päättänyt, että vien auton parkkiin kauemmaksi mistä "shuttle bus" kuljetus sairaalalle. Ajattelin, että koukkaan kuitenkin vakiparkkipaikan kautta, jos se ei olisikaan täynnä. Siellä oli 2 paikkaa, joista toinen luonnollisesti mun!

Olin hyvissä ajoin röntgenissä kun tiesin, että nopeat syövät hitaat. En ollut edes saanut takkia yltäni kun jo kutsuttiin sisään ja lopulta olin takaisin parkkipaikalla ennen ajanvarauskorttiini merkittyä aikaa!

Kutsukaa vain sattumaksi tai miksi tahansa, minä sanon että punainen sulka lattialla aamulla oli merkki jouluenkeliltäni, että tänään kaikki sujuu.

kuvan nappasin täältä