Kivuttomampi maanantaiaamu

Pitäisi jo olla aamutoimissa ettei tarvisisi kaahata tuhatta ja sataa nopeusrajoituksen ylärimalla töihin, mutta hetkeksi pysähdyn tähän merkkaamaan lähinnä itselleni että on viikkokausiin parempi aamu.

Fibromyalgia on jyllännyt viime viikot alaselässä ja vyötäröllä sellaisella voimalla, että töissäkäynti on ajomatkoineen ollut aikamoinen haaste. Eilinen aamu oli kaikken pahin. Tuota lyhyttä bloggaustanikin kirjoitin varmaan parin tunnin ajan.

Mutta nyt tuntuu paremmalta. Kop-kop, kuuletteko kun koputan puuta. On vain normaalitasoinen jomotus mutta jatkuvalta kouristukselta tuntuva raastava kipu pakaroissa / selässä / kyljissä on poissa. En tiedä miten sillä on vaikutusta, että eilen taisi taittua talven selkä ja on taas normaalit lämpöasteet plussan puolella jopa +12. Tai sillä, että eilen en syönyt mitään missä on vehnää (paitsi viimeiset jemma hapankorput - niissä taitaa vähän venhää olla). Tai sillä että otin D-vitamiinia. Tai sillä, että yritin kipukohtausten välillä liikkua (kodin sisällä tosin).

Mutta siis tällä hetkellä. Nyt. On suht hyvä olla ja toivon näin jatkuvan ainakin työpäivän yli, kynätehtaalla on kiireisempää kuin koskaan ennen.

Upeaa viikkoa meille kaikille! Tuokoon se muillekin jonkun mukavan yllätyksen.

Neiti hurahti nyt näihin (osti isovanhemmilta saaduilla synttärirahoilla ensimmäisensä). Mulle tulee mieleen Järvenpäässä ollut Peikkometsä jostain 70-80 luvulta. Mutta ei niissä silloin mitään tuoksua ollut :D

Lounas ja mielenkiintoinen säästöjuttu

Täällä blogissa olen vuosien varrella avautunut ihan melkein kaikesta; hyvästä ja pahasta.

Syy miksi otsikkoon kirjoitin "lounas" on se, että eilen käytiin syömässä perheen kesken lauantailounas ravintolassa. Oli vuosia, että joka ainoa viikko oli pakko löytää parhaat ruokatarjoukset että sai perheen kotona ruokittua ja nyt sitten moinen "haaskaus". Se, että mulla on nyt ollut pätkätöistä tai puolikkaasta työttömyyskorvauksesta jotain tuloa reilun vuoden ajan alkaa tuntua. Myös se, että en ole aloittanut uudelleen lääkitystäni (140e / kk) tuntuu. Toki moiseen tuhlaukseen oli syynä myös prinsessan 10-vuotisjuhlat viime viikolla ja se, että saimme ruokakauppabonuksia vaihdetuksi ko. ravintolan alennuskuponkeihin. 10-vuotisiaan neiti kun ei halunnut mitenkään muuten juhlia kuin kutsua yhden parhaan kaverinsa meillle. Toki kakku ja jotain herkkuja oli, mutta ei mitään kummempaa.

Itse olen aloittanut hauskan säästökampanjan jos ainakin töissäoloviikot voisin sitä toteuttaa. Siinä laitetaan joka viikko sivuun se määrä euroja mikä viikko on. Eli viikolla 1 euro, viikolla 2 kaksi euroa jne. JOS pystyy pitämään koko vuoden niin joulukuun lopussa on koossa mahtavat 1378 euroa. Tiedän, että työttömyysviikot voi olla haastavampaa ja laitoin niille 5 euron tavoitteen (oletuksena siis, että huolivat taas syksyllä kynätehtaalle) ja silti koossa olisi yli tuhat euroa ja jos viikon 34 jälkeen voisin laittaa vain 20 euroa niin koossa vuoden lopussa 580 euroa (eli viikot 15-33 tavoite 5 euroa säästöön per viikko ja 34-52 20 euroa viikko). Aika mahtava juttu jos pystyn pitämään. Aloitin viime vuonnakin mutta keväällä töiden loppumisen jälkeen tuli tilanne että oli pakko "possu" rikkoa eikä sitten uudelleen elokuussa muistanut aloittaa.

Nyt alkuvuoden säästöjen lisäksi pitää maksaa yksi laina pois ja sen olen myös budjetoinut että pystyn tuon viikkosäästöjutun lisäksi.

Synttärikynttilöiksi kaivoin vanhoja Ikean tuikkuja, voi käyttää vielä monena iltana valoa tuomassa.

Vuoden viidentenä työpäivänä

sain vihdoin aamurutiinit kohdalleen, eli ylös, lounaat x 3, oma aamupala ja kahvi ja sitten vasta tähän koneen ääreen lukemaan kuulumiset yms. toisen kahvimukillisen kera.

suihkuun menen vasta vähän ennen töihin lähtöä kun en viitsi ennen viittä noustessani herättää muuta perhettä.

Töissäkin oli eilen ihan ookoo päivä, ei sellaista taukoamatonta hulinaa kuin alkupäivät ja tauoilla sain vähän virkattuakin (muut menevät tupakalle mä istahdan sohvan nurkkaan virkkaamaan :) )

Parasta tässä päivässä on kuitenkin, että on perjantai ja on puolta tuntia lyhyempi työpäivä ja pääsen jo 15:30!

Mitä parhainta tätä päivää itse kullekin!

Paluu kynätehtaalle

Ensimmäinen työpäivä 3 kuukauden työputkesta edessä. Fyysinen olo äärettömän väsynyt, mutta iloitsen, että palkka (vaikka minimi) taattu tuleviksi kuukausiksi. Yritän keplotella muutaman lomapäivänkin tähän väliin, vaikka normaalisti niitä ei meille kausityöntekijöille annetakaan, mutta uskon onnistuvani keplotteluissa. Yhden päivän tiedän saavani psykiatrikäyntiä varten ja sattumalta se osuu Miriamin helmikuiselle koululomalle mikä mukavaa.

Edessä on myös mukavia jälleennäkemisiä ja kuulumisten vaihtoa työkavereiden kanssa, jotka ovat työn ehdoton positiivinen puoli ja miksi tehtaalle aina palaan.

Iloa ja valoa meidän jokaisen viikkoon!

huomenna on loppiainen ja sitten alkaa meidän joulu vähitelle kodista karista pois

Autojuttuja

Nuorena partiolaisena (siis noin 40 vuotta sitten) muistan julistaneeni, että ja "autolla en aja" ja kun isä kysyi haluanko ajokortin 18-vee lahjaksi niin valitsin 3-vaihteisen polkupyörän.

Ajatus muuttui parikymppisenä ja ajoin kuorma-autokortin, josta oli paljon hyötyä noissa partiojutuissa, monet leirit olin kuorma-autokuskina ja kuskasin vaikka minkämoisilla kuormiksilla ihan mitä vaan ihmisistä soppatykkeihin paikasta A paikkaan B. Monta ratkiriemukasta muistoa noista haasteista kun halavalla tai ilmaiseksi oli saatu "loisto" kuorma-auto leirin käyttöön.

Dubliniin muuttaessani en tarvinnut autoa, koska asuin keskustassa ja työpaikalle oli bussijärjestelysysteemi, mutta yhdessä vaiheessa ostin poismuuttaneelta kolleegalta "armosta" vanhan Opelin ja se taisi olla enemmän korjaamolla kuin käytössä. 2004 ostin ihanan Fiiuni kun muutin Koon kanssa "maalle".

Työpaikkojen ja puolittain maalla asumisen myötä olemme tarvinneet kaksi autoa. 2010 hankkimamme  ihanan "Ilonan", joka oli ensimmäinen uusi auto jonka omistin ja sitten tuhosin ajamalla tulvavirtaan. Onneksi tiukimpinakaan aikaan emme ole karsineet vakuutuksista ja lunastukseen menneestä Ilonasta sain sen verran korvauksia, että saimme ostettua tilalle 2002 mallisen meille uuden turva-auton. Vakaata saksalaista laatua, Koon toisen saksalaisen poikamiesauton rinnalle.

Toista autoa on sitten huollettu (siis sitä poikamiesautoa joka nyt mun nimissä). Ensin yksi osa ei tullut ajoissa ja hain "keskeneräisenä" pois. Sitten osa tuli, mutta aika loppui. Perjantaina huomattiin, että osa onkin väärän mallinen - oikea tulee maanantaina eli huomenna, jolloin mun pitää olla työpaikalla kello 7:30 - juu sain uuden työsopparin huhtikuun alkuun kynätehtaalla - eli sain huollosta laina-auton, joka sitten toivottavasti (saa pitää peukkuja) huomenna vaihtuu omaan autoon.

Joten pihalla on nyt +10 vee johtotähti, jolla turvallisesti hoidamme lomareissut ja pitkät työmatkat.

Olemme molemmat vähän ihmeissämme tästä "juppiautosta", mutta kun "halavalla sai" eli onnekkaasti myyjällä oli tarve käteiskaupasta = tuli hinnassa vastaan ja me siitä, että saimme turvallisen, hyvän huoltohistorian etc. omaavan auton. "Rauha" on nyt pihassa.