Äitienpäivä sunnuntaina ja vielä kerran keiju/pioni tulppaanini

Täällä vietetään äitienpäivää sunnuntaina ja kun lapsi on jo paljastanut ihanan korttinsa ei yllätyksiä ole tiedossa.

Koska en vain voi heittää vanhoja lehtiä keräykseen ennen kun ne ovat kulkeneet saksieni kautta, päätin tehdä kerrankin sellaisen utopia toivelistan (ei aarrekartan) missä en ajattele, että onko meillä tilaa, sopisiko se mulle, onkohan tuo tarpeellista, haluanko tuota todella. Ihan vähän järkytyksekseni huomasin, että 13 toiveesta vain 3 on ihan puhtaasti itselleni - loput on kotiin...

Tällaisen kollaasin väänsin:

Tätä oli kiva tehdä, olo oli vähän kuin näyteikkunaostoksilla: tuo olisi kiva ja tuo ... ja tuokin

Näistä tulppaaneistani olen hehkuttanut jo vaikka missä, mutta olen saanut iloita näistä itse niin pitkään joten vielä kerran.  Näyttää, että kaksosetkin jaksavat yhtä pitkään kuin isommat keijut. Eli ostin joskus ... tammikuussa (??) kaksi tulppaanin alkua eteisen ikkunalaudalle (siis ulkopuolelle). Tältä ne näyttivät eilen.

Kevätkampa #013

Aamulla kun avaan verhot, tien toisella puolella näen päivä päivältä enemmän keltaista. Varma kevään merkki täällä. Muiden upeat kevätkuvat Aamukampa napin takana.

Bonuskuvana vähän lisää keltaista lapseni kädessä koulumatkalla poimittuina (voikukat kukkivat täällä pellisten kanssa yhtäaikaa, sitten vasta leskenlehdet)

Rahkaa!!!

Ciacy riemuitsi blogissaan jokin aika sitten rahkan korvikkeen löytymisestä italialaiselta kaupanhyllyltä ja olin sitä samaa nähnyt täkäläisessä kaupassa ja ostanutkin, mutta käyttänyt vain jugurtinomaisesti. Tähän asti käyttänyt Puola- / Itäeurooppa kaupoista löytämääni, missä rakenne huomattavasti rakeisempi ja kuivempi.

Pettymykseni oli suuri kun Total 0% purkkeja ei näkynyt koko kaupassa. Onneksi olin kaupassa yksin sillä vietin varmaan puoli tuntia joka ainoan senttimetrin maitotuote- ja juustohyllyjä koluten. Sitten:

TADAA:

Fromage Frais. Maistuu ja tuntuu ihan oikealle.

En vielä ole ehtinyt rahkapiirakkaa tehdä, mutta tämä oli taivaallista:

Nyt riemuitsemaan asiasta koko "maailmalle"  Facebookiin, tekstailemaan ja sähköpostailemaan...


(ja tämä ON iso asia!)

Viikon värikollaasi #028

Punaista, valkoista ja mustaa löytyy keittiöstä. Muiden hienot kollaasit napin takana.

Earth Hour - Tunti Maailmalle

Mikäs sen parempi tapa viettää iltainen tunti kuin syödä kynttilän valossa.
Juustoja, tuoretta patonkia, salaattia, mansikoita ja viinirypäleitä ja viiniä & mehua palan painikkeeksi - kiitos Hannelelle illallisideasta.

Alkukirjain haaste # 17: LI

Siellä ne ovat keittiön kaapin päällä, meidän neidin kansalaisuudet...

Muut LI alkuiset löydät sivupalkkin Alkukirjainhaaste napin takaa.

Jotain minusta

Kuka?
Heljä - Rouva Hoo - äiti - kotiäiti.
Kun tulee yli nelikymppisenä itselleenkin vähän yllätyksenä sekä rouvaksi että äidiksi, niitä titteleitä kantaa ylpeydellä.
Opettelen elämään sairauteni kanssa ja olen vihdoin ymmärtänyt, että olla masentunut on eri asia kuin sairastaa (vakavaa) masennusta. Ja hoitokeinotkin ovat hieman erilaiset.


Mitä?

Aluksi en uskaltautunut kirjoittamaan juurikaan mitään negatiivista. Jaksoin vielä yrittää löytää jokaisesta asiasta jotain positiivista. Yritin jaskaa olla se ällöpositiivinenkin Heljä, joka olin "aina" ollut.

Nyt olen rohkaistunut myös puhumaan vaikeista asioista ääneen. Asioista, jotka saattavat näkyä lööpeissä ja ajankohtaisohjelmissa, mutta joista ihmisten kesken vaietaan.


Missä?

Yleensä omassa kotona. Irlannin tasavallassa Drogheda nimisessä "town"issa, noin 50 km Dublinista pohjoiseen.

Punatiilisen talon alakerrassa.

Millä?


Kuvapostaukset aina pöytäkoneella olohuoneen "toimistonurkassa" kommentoinnit ja editoinnit läppärillä keittiön pöydän ääressä.

Mitä mielessä?
Lapsi kouluun, itse ruokakauppaan, keittiön siivous, silitys, lounas, lapsi koulusta, välipalaa, läksyjen valvontaa, ulkoilua, illallisen teko ...

Mutta eikö ole ihanan hassut tulppaanit eteisen ikkunalla?

Tämä löytyi ainakin Yaelianin ja Elegian blogeista ja ilman haastetta ihan törkeästi nappasin - nappaa sinäkin!

Kevätkampa #012

Kävin äsken yöpaidassa ja miehen lipokkaissa taltioimassa kuvia pihapuista (ja yhdestä pensaasta)

Kirsikkapuu, mutta niin varjossa ettei vielä kuki niinkuin naapurissa...

mutta lupaavat ovat silmut

Tuleekohan tänä vuonna useampi kuin yksi päärynä?

Luulen, että on omenapuu ... tai sitten ei. Viime syksynä ei hedelmän hedelmää

Mustaviinimarja

Muiden kevätkampoihin pääset vasemman sivupaneelin napista

Normandia ja Calvados

Reilu yhdeksän vuotta sitten Koon ja mun seurustelun alkumetreillä kävin keskustelua ystäväni L:n kanssa Koon autosta. Lähinnä auton tavaratilasta ja sen suuruudesta. Suunnitelmamme oli houkutella hänet meille kuskiksi Ranskaan ja täyttäisimme siellä tavaratilan Calvados pulloilla ja palaisimme kotiin.

Tuo matka ei koskaan toteutunut. Mutta hauskaa oli ihan vain sitä suunnitellessakin. En edes muista, että mainitsimmeko tästä salaisesta suunnitelmastamme koskaan Koolle.

Toissapäivänä puhelin soi ja kälyni mies sanoi, että mitä jos emme ajaisikaan anoppilaan pääsiäislomalla vaan tulisimme heidän ja anopin kanssa "mökkilomalle" Calvadoksen alueelle. Nyt on kaikki varattu ja pääsiäinen meren rannalla odotettavissa.

Kuva alueen web sivulta

Tällä kerralla ei vain Calvadoksen haku ole se pääkriteeri vaan se, että serkukset viihtyvät ja aikuisilla sitä kautta ehkä hieman helpompaa.

Värikollaasihaaste

Ruosteenpunainen Vaalean keltainen Tuhkanharmaa

Itse löydän noita värejä juuri ennen kuin astun kotiovesta sisään, kollaasin kuvat otin noin tunti sitten.

Aarrekarttoja ja meditointia

Seinien ilmoitustaulut täyttyvät toiveista, Buddhaa naurattaa ja  Feng Shui CD soi taustalla

Omaan huoneeseen en ota läppäriä enkä televisiota. Vain vanhan CD soittimen olen huolinut elektroniikkaa. Yleensä kynttilät palavat ja öljy tuoksuu.

Pelko blogata

Olen pelästynyt anonyymien kommentteja Blogistaniassa ja olen postannut vain hyvää-päivää-kirvesvartta tyylisiä neutraaleja kirjoituksia viime aikoina. Haasteisiin on mukava ottaa osaa ja täyttää bloggaamisen tarvettani. Omassa blogissani ei kaikentietäviä anonyymejä ole näkynyt kommenttilaatikossa ja koska en ole blogilistalla eikä blogiini löydy googlettamalla niin saan ehkä olla rauhassa. (Tiedän, että jos jätän kommentin jonnekin niin sitä kautta blogiini kyllä pääsee)

Olen parhaani mukaan yrittänyt analysoida masennustani ja löytää keinoja sen kanssa elämiseen sillä tavalla, että koko ajan ei ole pala kurkussa ja rintaa ahdista (kuten esimerkiksi nyt - juuri tällä hetkellä).

Pakotan itseni tekemään asioita, joista olen nauttinut suurimman osan elämääni - mutta vaikka saan aikaiseksikin jotain niin jotenkin en saa sitä iloa. Yritän myös tehdä asioita, jotka ovat uusia ja joista olen nauttinut kuten valokuvaaminen - mutta se ei tuota sellaista uutuuden riemun tunnetta kuin tiedän että on mahdollista saada.

Vaikka saan hysteerisiä naurukohtauksiakin kun vaikka luen jotain todella huvittavaa, en silti tunne sellaista "oikeaa" iloa - siis en saa sellaista tunnetta mitä muistan tunteneeni joskus kauan sitten.

Viime viikolla pakotin itseni kävelemään ulkona vähintään vartin päivässä. Tällä viikolla siihen ei ole ollut energiaa.

Kuten joskus aikaisemmin olen postannut (tiedän toistavani itseäni, mutta en jaksa etsiä linkkiä):

• TIEDÄN että liikunta auttaisi
• TIEDÄN että parempi ruokavalio auttaisi
• TIEDÄN että kirjoittaminen auttaisi
• TIEDÄN että paremmat yöunet auttaisi
• TIEDÄN että painonpudotus auttaisi
• TIEDÄN että lähteminen ihmisten ilmoille auttaisi

Mutta tiedän myös, että ilman nykyistä lääkitystäni (johon toivon kyllä muutoksen) en pääsisi edes ylös sängystä.

Kuvat tältä aamulta. 

Mutta onneksi joku tässä perheessä tietää miten saa tasapainon

Digital Fun Challenge #19

NOISE

The NOISE hurts

meteli sattuu

Mutta muistin haastesanan ensin väärin ja leikin Sumo Paint'illä tehden vastauksen haasteeseen Sound ... hiljaiset, miltei äänettömät kevään äänet voivat joskus ilahduttaakin

Sound

When started to take this challenge, I forgot the word and thought it was "sound" ;O))

(linkitän myöhemmin - en saa BLOGitse photo blogia nyt juuri auki)

EDIT: Tässä linkki

Alkukirjaimet: 15. haaste NA -alkuinen suomenkielinen sana

NAsu halusi piknikille tuijan juurelle NArsissin viereen (Edit: en olisi ilman Maijun kommenttia huomannut NArsissin sopivan haasteeseen myös - voi minua)

Muiden vastaukset haasteeseen täällä

Satumetsäharjoituksia

Hannele oli blogannut ihan oikeista ihanista satumetsistä, itse harjoittelin lauantaina. Olin liian laiska eli en ottanut tripodia enkä jaksanut katsella kuvakulmia tai tarkennoksia. Mutta harjoitukset jatkuvat.

Tähän innostutti se, että tuijan vierelle on kasvamassa ehkä maailman pienin narsissi. Viime tai edellisvuonna istutin ja kerran kun katsahdin siihen niin tuli tämä idea.

Äh - lauantaiset kuvat olivat kerrassaan huonoja joten kävin äkkiä napsimassa uudet - ei hyvät nekään, mutta keksin mitä seuraavaksi.

Lukunautintoja

Tämän kirjakasan voin lukea uudelleen ja uudelleen... Yli 40 vuoden takaa taitavat olla kaikki

Kiitos kommenteistanne. Palaan niihin kun pääsen takaisin koneelle.

Haaste # 14: RU

Alkukirjain haasteeseen vastaan tällä: RUma ja RUskea

Ja kun katselee kuvaa crop'paamatta niin ei se vierusta kovin kaunista ole myöskään.

Täällä saisi sakottaa sekä roskaamisesta (tupakan natsat) ja jopa 3000 euroa siitä, että ei siivoa koiransa jätöksiä. Olisi helppoa tuloa valtiolle - vaan enpä tiedä kuin yhden tapauksen missä tupakan tumpin heittämisestä on sakotettu.

Virkoaminen

3. maaliskuuta 2011 kello 09:01 -5 pakkasta

3. maaliskuuta 2011 kello 13:27 + 3 lämpöä

Voi miten toivon, että näin kävisi itsellenikin.

Että jaksaisin nostaa pääni, että reipastuisin, että saisin tarmoa näistä lämpöasteista ja kevätauringosta. 

Niin paljon toteuttamattomia hyvän mielen ideoita. Enkä voi syyttää ajan puutetta. Niin monta "se varmaan piristäisi minua" ajatusta. Opettelen myös olla syyllistämättä itseäni, se on hankalinta - varsinkin edellisen samaa vanhaa linjaa seuranneen psykiatrikäynnin jälkeen. 

En ole siitä edes tätä ennen kyennyt blogissani kirjoittamaan, se kun kirjoitettuna kuulostaa epätodellisen lisäksi täysin liioiteltulta. Ehkä tämä sitten kuitenkin on sitä virkoamista. Oli kyseessä naispuolinen psykiatri, joka ei ole minua koskaan ennnen nähnyt. Eivät he klinikalla voi kuulemma minua auttaa niinä "muutamina minuutteina kun siellä käyn". Kaikki on itsestäni kiinni. En parane, "jos vain makaat sohvalla katsellen telkkaria ja syöt ranskalaisia" (ei aavistustakaan mistä hän näin päätteli).

Tällä hetkellä kuitenkin mieleni kulkee eilisen, raa'an kylmän ja kostean sumun keskellä.

Se, että en ole enää niin yksin näiden asioiden kanssa on tuonut helpotuksen, kiitos tukisiskot. Kyllä tämä taas tästä.