Loppu ja alku ja lomanen

Mietteet samassa kuin viime perjantaina; tänään on viimeinen terapiakäynti. Olo on vähän sellainen, että otetaan kipsi pois ja sanotaan: Kävele! Kuten aikoinaan kipsin poiston jälkeen olen nyt omillani, mutta tukenani on vielä pitkään kyynärsauvat jotta rikkoontunut mieli vahvistuu. Arpi pysyy ja kuten jalkakaan ei koskaan tullut entiselleen - en usko mielenkään tulevan. Varoa pitää ja tunnistaa tilanteet ja mielialat, jotka saattavat viedä mukanaan. Mutta jos sinne kuoppaan putoan, osaan toivottavasti pyytää (ja vaatiakin) apua aikaisemmin enkä muutamaa vuotta tuhlaa siihen, että "kyllä minä ihan itse itseni parannan"

PapaKoo on tämän päivän lomalla, joten sanoin "kyllä kiitos" kun ystäväiseni tarjosi lippua tänne. Eli terapiaan lähtiessä pakkaan autoon termospulloon kahvia ja eväslaukkuun lounaan - sateen sattuessa ajan auton meren rantaan ja syön lounaan autossa.

Iloa ja valoa!

ja taas automaattisesti pienensin koko pensaan kuvan, mutta yksityiskohta aukeaa suurempana - mun varma kesän merkki kun tämä alkaa kukkia (ja sopii iltapäivän puutarha teemaankin)

Peloton?

"Peloton" lehti lojui odotusaulassa odottaessani pääsyä toistaiseksi toiseksiviimeiselle terapiaistunnolleni. Hymyilytti. Hymyilytti myös sen alla oleva teksti "fuel for the ride" vähän vääntäen ajateltuna; polttoainetta matkalle. Polttoainetta olen istunnoissa näiden yli neljän kuukauden aikana saanut, riittääkö se kuinka pitkälle ja osaanko itse tankata onkin sitten ajan kysymys. Onko oloni peloton? Terapeutinkin mukaan ihan luonnollista sitä pohtia.

Onneksi olen oppinut uusia taitoja, tai lähinnä uusia tapoja ajatella (kyllä; viisikymppinenkin vielä oppii) ja kättäpidempääkin olen saanut sivukaupalla. Pohdin näitä melko varmasti täälläkin vielä useasti.

Ja tuo "peloton" - on kuulemma joku polkupyörän osa (en ole vielä googlannut)

EDIT: Onkin näköään ryhmittymä pyöräilijöitä, joka helpottaa kilpapyöräilijöiden ajamista - tai sitten käytetään yleisesti ammattipyöräilijöistä Wikipedia sen tiesi (englanniksi - linkki suomeksi menee "vähän" toiseen asiaan)

Luokkaretkellä

Lähdin lyhyellä varotuksella neitokaisen luokan kanssa päiväretkelle, vastuulleni lankesi kahdeksan pientä ihmistä; Miriamin lisäksi Katie-Rose, Igor, Robert, Karlis, Dorcas, Daniel sekä Anton muun luokan lisäksi retkellä mukana aikuisina kaksi koulun opettajaa.

Bussimatkan kohteena oli Dublinin pohjoispuolella oleva Ardgillan Castle linna, missä oli lapsille suunnattu - vähän pelottavakin - kierros linnan palvelijan johdolla. Oli kummituksia, salaisia ovia, yöllä herääviä karhuja, itsekseen liikkuvia kattiloita jne.

 Linnakierroksen jälkeen maistuivat lounaseväät ulkona syöden.

Tämän jälkeen tutustuttiin linnaa ympäröivään keväiseen luontoon oppaan avulla ja aina välillä puskista kuului ihmeellistä örinää ja jotkut näkivät Big Foot 'in vilahtavan.

Päivä huipentui leikkipuistoon, josta avautui mitä mahtavin näköala Dublin lahdelle. Sain lepuuttaa jalkojani parin tunnin ajan kun opettajat riehuivat lasten kanssa. Eipä tarvinnut illalla neitokaiseni unta kauan odotella.

Itse kuvailin yksityiskohtia sekä linnassa, että puistossa minkä nyt "vaativalta" valvojan tehtävältäni ehdin

(kuvien pitäisi suurentua klikkaamalla...)

Kiitollisena ja iloisena

Nyt on syytä niin moneen kiitokseen, että hengästyttää

• Ystävien vierailu paransi maailmaa ja antoi energiaa
  
• Jaksoin ja pystyin suhteellisin vähin lehvähdyksin kulkea myös mukana. Sunnuntaina sain oman loman eli lähdimme kolmistaan liikenteeseen ja papaKoo piti huolen neitokaisesta.
  
• Sain puhelun maanantaina, tiistaina olin haastattelussa ja eilen solmin kolmen kuukauden työsopimuksen alkaen syyskuussa ja päättyen joulukuun puolivälissä. Puhelusta, itse fyysisestä paikasta, haastattelusta ja sen tehneistä kolmesta ihmisestä tuli hyvä tunne. Ja minä jos joku olen oppinut luottamaan intuitioon. Entry-level työ, minimipalkka, työmatkaa 32 minuuttia ovelta ovelle. Mutta nyt on jalka oven välissä ja jo haastattelussa lupailtiin, että jatkoa voisi myös löytyä varsinkin kun sanoin suostuvani tekemään töitä myös naapurisaaren ja Irlannin tiimeissä.
  
  Sitten kuvapläjäys ja näiden nyt pitäisi klikkaamalla aueta hieman suurempina (paitsi hyljekuva) - yleisön pyynnöstä :) Torstai on toiveita täynnä ja toivottavsti myös toteutuu muutama = toivon kotoa tehtäviä töitä tähän väliin, jotta pystyisin toteuttamaan Miriamin toiveen tulla kesällä Suomeen. Yksi projekti on, mutta lisää päiviini mahtuu. Toivon myös itsekkäästi, että ilmat vähän lämpiäisivät - aurinkoa jo riittää mukavasti (mulle).

Toivotan teille kaikille myös toiveikasta torstaita ja teille rakkaille ystävilleni, joiden tiedän kamppailevan tällä hetkellä surun, läheistenne sairauksien ja muiden pelkojen kanssa lähetän voimasäteitä, suukkoja ja halauksia.

Itkupotkuraivarit lääkkeenä poskiontelotulehdukseen

Olen sinnitellyt viime viikosta poskiontelotulehduksen kanssa, mutta vasta tiistaina pääsin lääkäriin hakemaan antibiootit ja särkylääkkeet.

Vielä eilenkin tuntui, että jokaisessa oikeanpuolen ala- ja yläleuan hampaassa oli vähintään juurihoidon tarve ja särky sen mukainen. Mietin että onkohan hammaslääkäri röntgenkuvineen sittenkin väärässä ja siellä on joku hillitön reikä jossainm kun ei anatibiootit eikä särkylääkkeet auttaneet. Ainoa mikä auttoi oli se, että pidin jääkylmää vettä suustani.

Mutta hei, tuli mitätön kina ja sain aivan hillittömän itkupotkuraivarikohtauksen (ja samalla muistin että kun oli niin paljon jo lääkkeitä koktailissani, että olin unohtanut parin päivän masennuslääkkeet) ja kun se oli ohi niin johan alkoi muutkin kuin kyynelkanavat aueta! Nukuin lyhyesti, mutta paremmin viime yön ja tänään olen sitten enemmän kuin valmis ottamaan ystäväpariskunnan Suomesta vieraaksemme.

Illalla ja viikonloppuna siis tiedossa maailmanparannusta!

Iloa ja valoa tähän päivään myös muille!

"Suuria" laivoja omalla joella

EDIT: kiitos kommenteista Allu, Kiiris, Sirokko ja Vihreätniityt - kokeilen suurentaa kuvia jos olisi näin paremp

Ei ne kaikkein suurimmat laskuveden vuoksi tänne pääse, mutta muutama kuitenkin. Täällä on pitkä viikonloppu kun maanantaina on "pankkipyhä" (Bank Holiday) ja omalla kylällä taidefestarit kaikenlaisine tapahtumineen.

Eilen aamulla ennen kaaosta kävin vastarannalla kuvaamassa, kuvat tuosta aidan raosta johon just ja just sain objektiivin mahtumaan.

ja tässä näkymä toiseen suuntaan - puut ovat vihdoin puhjenneet lehteen

Yhteensattumia

Käykö teille koskaan niin, että kun näette tei luette jotain niin sitten näette sitä samaa koko päivän ajan? Eilen oli sellainen päivä.

Aikaisin aamulla Miriam hihkaisi "äiti, katso musta kissa meidän pihalla" sain kameran nopeasti ja nappasin kuvan

Miriam nimesi kissan Sabrina teininoidan mukaan Salem'iksi. Täällä tulee televisiosta se vanha, ei piirretty, versio. Itsekin tykkään sitä katsella.

Selasin ennen terapiaan lähtöä asuinalueemme FB sivua ja siellä oli avunpyyntö löytämään karannut musta kissa, jolla valkoinen pilkku leuan alla. Otin heti yhteyttä, että näin kuvan kissan juuri äsken, mutta valitettavasti vikkelä kissa yhä piileskelee ja ei ainakaan vielä iltaan mennessä ollut löytynyt.

Ajaessani kotia kohti paikallisella radioasemalla oli kisa menossa ja kysymys kuului: "Mikä oli Sabrina teininoidan kissan nimi".

Täällä on pitkä viikonloppu ja paljon ohjelmaa kylällä.

Ja meidän kirsikkapuu yhä kukkii, edessä lemmikki ja pikkusireeni.