Huomenna on Halloween ja pieni räjähdys

Kahden vuoden takainen postaukseni Halloweenin alkuperästä täällä

Itsestäni tuli kurpitsahullu tänä vuonna. Huovutettuja, virkattuja, ommeltuja kankaisia, neulottuja, paperisia, piirrettyjä... kurpitsa- väriterapiaa itselle

Huomenna on vapaapäivä (Bank Holiday) ja alkaa kouluista viikon syysloma ja papaKoo palaa töihin.

Perjantai Miriam meni koulusta suoraan kaverinsa luokse ja meillä oli äärettömän harvinaista kahdenkeskistä "laatuaikaa" koko päivä. Olisi pitänyt käyttää aika muuten kuin pakollisilla apteekki - ruokaostos asioilla. Sillä kotiin tultua kilahdin täysin ja ihan teininä menin ilman iltaruokaa omaksi rangaistuksekseni ennen kahdeksaa yläkertaan murjottamaan (ONNEKSI ei ollut läppäriä mukana, olisi voinut tulla vähän turhaa tekstiä julkisuuteen). Sen verran itsehillintäni onneksi myös pelasi, etten neidin kuullen sammakoita alkanut suustani ulos päästää. Yhden aikaan aamuyöstä tylsistyin pelaamaan tetristä puhelimella ja nousin ylös, neljältä tulin alakertaan koneelle ja mösjöö meni ylös nukkumaan. Että näin meillä tällä kertaa.

Ihan sivistyneesti meillä oltiin koko eilinen, mutta en jaksa puhua asioita halki enkä selittää miksi tuntuu miltäkin (ihan kuin edes tietäisin miksi).

Iloa 60 sentillä

Viimeinen myyntipäivä oli eilen, joten nappasin alennettuna koriini. Yksi kuivunut kukka ja ravistuneita lehtiä. Bonuksena ainakin kaksi nuppua.

vasta kuvasta huomasin, että hintalapussa hinta puntina, mutta kyllä se kuitilla ihan sentteinä näkyi rahastetun (piti oikein tarkistaa)

Nyt lähden psykiatrille ja sen jälkeen noudan papaKoon, joka palaa aamupäivällä Ranskasta. Mitähän sitä keksisi mösjöö kun lomailee ensi tiistaihin asti? Lähtisikö omalle lomalle?

Luontoäiti opettaa

Eilen oli vähän jännitystä ilmassa kun mietin, että mitä teen jos vesi alkaa tuosta kadulta tulvia sisälle asti. Onneksi niin ei käynyt.

tuossa ensin jalkakäytävä sitten katu (ei joki). Autot tekivät u-käännöksen talomme nurkalla tulvan takia.

Linja-autoasemamme kohdalla näytti eilen illalla tältä
 kuva täältä

Tällä hetkellä ei sada ja myrskytuulikin tuntuu hellittäneen. Tuntuu, että kaikkialla luonnonvoimat näyttävät mahtiaan; ajatukseni myös Turkissa ja Thaimaassa. Itse opettelin eilen rauhoittumaan ja päättämään, että ei se nyt niin kamalaa ole jos vähän varpaat kastuvat koulureissulla ja muutamat postitukset myöhästyvät kun ei lähdekään kotoa kauemmaksi.

Soitin eilen isälleni ja onnittelin pirteää 83-vuotiasta. Oli käynyt maanantaiseen tapaansa vesijumpassa ja iloitsi lämpöisestä säästä ja ulkona yhä kukkivista kukista. Sanoi, ettei muista yhtään yhtä lämmintä syntympäivää. Itse muistan jääneeni lokakuussa 1980 ylioppilaskirjoitusteni jälkeen lumen saartamaksi mummilaan ja joutuneeni ilmoittamaan työpaikalle, että en töihin pääse.

Kello tulee täällä kohta viisi aamulla ja olen jo saanut kaikkea kivaa tänään aikaiseksi Halloween rintamalla. PapaKoo palaa huomenna Ranskasta (säävarauksella) ja torstaina sitten lomaillaankin vaalien ja koulun sulkemisen vuoksi koko perhe - mitä nyt itse yritän päästä Dubliniin fysioon.

Sunnuntaiaamun jutustelua

Vein eilen aamulla papaKoon lentokentälle ennen neljää. Hän oli katsonut koulun syysloman ajankohdan väärin ja ei sitten enää saanut siirrettyä omaa lomaansa seuraavalle viikolle. Ei me pitkään erossa olla, hän palaa kotiin jo keskiviikkona. Saavat torstaina isä-tytär aikaa kun menen fysikaaliseen, sillä torstaina ei ole koulua kun koulurakennus toimii presidentinvaalien äänestyspaikkana

Jälleen ihmettelen näitä järjestelyjä siltä kantilta, että miten työssäkäyvät asian järjestävät? Emme varmasti ole ainoita kenellä ei todella ole ketään / mitään varapaikkaa mihin lapsi laittaa tai töissäkäymättömiä sukulaisia / kavereita jotka voisivat tulla lapsenvahdiksi. Vaikka tiedän, että kaikki aina jotenkin järjestyy niin kyllä välillä pientä turvattomuutta tunnen tukiverkon puuttumisesta. Tiedän; meidän valintamme loppukädessä ettemme asu kummankaan kotimaassa eikä voi soittaa, että "hyppääpä junaan isoäiti / mami, nyt sinua tarvittaisiin".

Olin jotenkin ajatellut, että Miriam nukkuisi lentokenttäreissun mennen tullen - vaan ei: juttua riitti koko reiluksi tunniksi mitä matka kesti. Sanoin kotiin tullessamme että on yö, mennäänkö vähän lepäilemään ja sain hänet vähällä houkuttelulla uneen. Itse lepäilin tunnin verran unen ja valveen rajamailla kunnes alkoi tehdä mieli kahvia ja hiiviskelin alakertaan.

Sateinen päivä kului rattoisasti Halloween askarteluja puuhastellen ja televisiota katsellen. Lounaaksi sydän- sämpylöitä höysteillä ja iltaruoaksi edellisen päivän jämäpastat uuniin käristetyn pekonisilpun ja juuston kera.

Tänään näyttää harmaalta, mutta jos kuitenkin ulko-ovea vähän raottaisi ja pienen happihyppelyn suorittaisi.

Leppoisaa sunnuntaita!

Voittajan on helppo hymyillä

Osallistuin kivan paikallisen online askartelulehden Facebook kilpailuun (ilmainen) http://issuu.com/craftingireland/docs/issue_4_crafting_ireland

ja VOITIN!

En vielä tiedä mitä, mutta jotain kivaa materiaalia tulee postissa.


Kuten viime vuonna Miriam haluasi tehdä iloisia ja ei-pelottavia Halloween koristeita - näitä tehdään parhaillaan ko. lehdessä olevan idean mukaan.

(Rupattelin puhelimessa eteläiseen Irlantiin ja Vihreätniityt halusi että julkaisen täällä enkä askartelublogin puolella ;O)) joten ole hyvä:)

Kiitollinen

Pitää olla varovainen siinä mitä toivoo, sillä toiveet voivat toteutua nopeastikin. Maanantaina mainitsin Facebookissa että mieleni tekee salmiakkisuklaata: tämä kolahti eilen postiluukusta

Stello oli ystävällisesti luopunut saamastaan levystä ja ilahdutti sillä tiistaitani suuresti. Kiitos, kiitos, kiitos.

Tätä oli postaamassa jo eilen, mutten löytänyt kuvaa mistään sen jälkeen kun olin siirtänyt sen koneelle. Syy selvisi vasta tänä aamuna: pudotin kännykkäni ennen siirtämistä lattialle ja jouduin asettamaan päivämäärän uudelleen, olin sitten merkinnyt eiliseksi päiväksi 19.11.2011... jo toisen kerran tässä kuussa olin kuukautta edellä. Nyt myös päivässä - huoh. Jos nyt kuitenkin eläisi tämän lokakuun loppuun ensin.  (ja jos joku kertoo että tänään onkin 20. päivä niin sitten en enää tiedä mikä vuosikaan on kyseessä).

Rinsessaiseni on asettanut haasteen ja haluaa minun ompelevan hänelle kissa-asun Halloweeniksi. Tällaista mietin:

 kuva ohjeineen täällä

Kaksi vaihtoehtoa

Voit katsoa vasemmalle ja nähdä todella synkät pilvet taivaanrannassa

 Tai voit katsoa oikealle ylös ja nähdä taivaan sinen ja auringon kirkkauden

Tänään on vähän tällainen päivä.

Tirpsakkaa tiistaita, paistakoon sisäinen aurinkosi kirkkaana!

Pinkki lokakuu

 

(kuva on Irlannin rintasyöpäjärjestön sivulta)


Viime vuonna aihe kosketti erityisesti, sillä kesällä äidilläni oli todettu rintasyöpä. Tänä vuonna tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että äitini kuuluu niihin, joilla rintasyöpä todettiin varhaisessa vaiheessa rutiinitarkastuksessa ja vuositarkastuksessa hän sai "puhtaat paperit". Kaikki eivät ole niin onnekkaita ja lähetän lämpimiä ajatuksia sekä sairastuneille, että heidän läheisilleen.


Itseltäni otettiin rutiinimammografian tuloksena toistakymmentä vuotta sitten koepala ja se aika, joka kului tulosten saamiseen oli yksi elämäni pisimmistä.


Täällä Irlannissa mammografiaseulanta alkaa vasta 50-vuotiaana, mielestäni se on aika myöhään. Kutsua siis odotellessa. 

Pidetään huolta itsestämme.

 nämä ankat löytyvät täältä

ei toivottu minimalisointi

Silittämisestä tykkään kovasti, vaan on se vähän haasteellista käydä tuolla matkaraudalla viikon pyykkipinon kimppuun... (tuo isompi siis hajosi )

Olkoon torstainne toivoa täynnä, vaikka tänään vietetään Epäonnistumissen päivää ... tai ehkä juuri siksi.

Valvomista ja jälleen uusi diagnoosi

Täysikuuta syytän siitä että olen yhä tässä koneella kun aikani pyörin unta saamatta. Joku joskus nauroi, että kaikkien näiden vuosien jälkeen olen yhä pysyvästi Suomen ajassa (siellä kello jo yli 4 eli olisi vähän normaalimpi ylösnousun aika).

Maanantaina oli pakko soittaa lääkärille ja sainkin peruutusajan samalle päivälle. Tuntui, etten vaan enää jaksa fyysisesti enkä oikein "päällisestikään". Fysiosta olin edellisellä kerralla saanut mukaani printin magneettikuvauksistani ja otin sen mukaani. Virallisesti saan magneettikuvauksen tulokset marraskuun lopulla.

Odotushuoneessa jäin miettimään seinällä olevaa lappua joka käski kunnioittaa muita lääkärissä kävijöitä ja rajoittaa käynti 10 minuuttiin. Jos epäilee, että käynti voi kestää kauemmin niin varaa sitten uuden ajan. En sitten kuitenkaan jaksanut lähteä takaisin respaan selvittämään että lähdenkö varaamaan ajan ennen lääkäriin menoa vai jos kesken lääkärin käynnin huomaan, että nyt menee kauemmin niin puhallan pelin poikki ja lähden pois.

Olin kuuliainen potilas enkä ollut sisällä varmaan viittä minuuttia kauempaa. En myöskään nähnyt seinällä kelloa tai munakelloa pöydällä 10 minuutin mittaamista varten.  Lääkärin "mitä kuuluu" sai auki vesihanat ja tyrkkäsin paperit hänelle käteen ja nikottelin kyynelteni keskeltä, että en jaksa ja että särkee, sattuu ja kolottaa. Katseli verikokeiden tuloksia koneelta ja luki skannauspaperit. Totesi, että hänellä on hyviä uutisia: "Polymyalgia Rheumatica" - kirjoitti tuon lapulle ja käski googlata. Hyvä uutisensa siis on, että paranen 1-2 vuoden kuluessa. On siellä joku pullistumakin niskassa ja hermojakin puristuksisa tms. mutta niihin sitten ottaa tarkemmin kantaa erikoislääkäri silloin marraskuussa. Printtasi myös niskan venyttelyohjeita. Jatketaan kortisonilla. Edellisen kerran sain siis diagnoosiksi ympäripyöreän "myosiitti" SAMOJEN verikokeiden perusteella (tulehdusarvot taivaissa).

Ja kaiken lisäksi silitysrautaani tuli oikosulku, joka pamauttaa sulakkeen ja talon pimeäksi. No, voin leikkiä olevani matkalla käydessäni silityspinon kimppuun matkasilitysraudan kera. Ne, jotka ovat seuranneet blogiani pidempään tietävät, että silittäminen on oikeasti kotitöistä rakkain.


Nyt lähden aamulempeään yöhön (+15 lämmintä) harjoittelemaan täysikuun kuvaamista jos vaikka pilviverho olisi vähän väistynyt.




Ylemmän kuvan löysin kännykästäni - olen varmaan vahingossa painanut laukaisijaa siirtäessäni kännykkää taskuun kuvattuani näitä tukevia jalkoja.

Kello lähenee kolmea ja taidan keittää keskiviikon ensimmäiset kahvit ja miettiä vastausta Alkukirjain haasteeseen: MA ... MA ... MA  ... vastaus löytynee tämän päivän kuluessa haaste/näpertelyblogini puolelta.

Aamuyön tunnit ovat tunnelmallisia kun sytyttää vähän kynttilöitä takan reunalle

Tunnustus ja 8 satunnaista asiaa

Blogiäitini MaaMaa antoi myös tämän tunnustuksen, kiitos siitä.


Vaikka edellisistä paljastuksistani ei ole niin kauaa niin yritän nyt lauantai aamun ratoksi kertoa uudet kahdeksan asiaa itsestäni

Tämän tunnustuksen saajan pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa

2. antaa tunnustus 8:lle blogille eteenpäin

3. Ilmoittaa näille 8:lle asiasta

4. Kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään

1. Kiitos ihana MaaMaa

2. Tehdäänkin niin, että otan kahdeksan ensimmäistä tuntemaani blogia lukijalistalta eli: Miitulainen, Itkupilli, MaaMaa, Stello, Karkki, Tanja, Hertta, Mila - mutta moni teistä on jo tämän tehnyt niin vapaaehtoistan osallistumisen
3. ilmoitettu yllä - katsotaan kuka huomaa täältä

4. Tässä tulee:

1. Juon erittäin harvoin teetä, sillä olen harvoin flunssainen milloin juon teetä
2. Juon tällä hetkellä teetä 

   

   kuva yrityksen sivulta

3. Suomessa asuessani olin vihreän maustetun teen suurkuluttaja ja vaikken asunnut Turussa niin ostin teeni täältä http://www.kauppahalli.fi/yritykset/mausteet-teet-kahvit-ja-karamellit/ (valitettavasti Turun Tee ja Mauste sivua ei löytynyt)
4. En muista milloin olisin viimeksi juonut a)perinteistä ei-vihreää teetä b)maustamatonta vihreää teetä
5. Teen päivittäin päätöksiä joita en pidä
6. Tyttönimeni alkaa Teellä
7. Teen paljon loistavia suunnitelmia
8. En todella tiedä miksi päädyin tällaisiin järjettömiin tee-satunnaisuuksiin - syytettäköön teetä

+19, harmaata ja tuulee

tällainen sää on juuri sopiva. Ei kuuma eikä kylmä ja pyykit kuivuvat ulkona.

Lauantaina eivät kuivuneet. Pyykkipoika lepäsi.

Olen nyt väkertänyt sunnuntaista asti vastinetta värikollaasi haasteeseen (julkaisen kaikki haastebloggaukset nykyään tuolla näpertelyblogin puolella - mustaa hiirtä kun napsauttaa blogini oikeassa yläkulmassa niin pääsee sinne katsomaan), mutta tökkii. En edes ole varma juhlahaasteeseen valittavista omista lempiväreistäni.

Jos eilen ei tullut sanoja ulos niin tänään olen  kirjoittanut paljon tekstiä tajunnanvirralla.


Poistin edellisen bloggauksen, siinä ei ollut päätä eikä häntää enkä oikein tiedä mitä sen kirjoittamisella hain. Tai tiedän - onko kenelläkään kokemusta lihastulehduksesta nimeltä myosiitti?

Kun pää on sanoja täynnä

ja mitään ei saa "paperille" niin laitetaan kuvia

Olen pyöritellyt askarteluromppeita käsissäni

Täällä on ollut sumuista

Täällä on satanut; sadevesimittari Suomesta - täällä en ole nähnyt niitä myytävän

Oman rannan aarteita kera bling-blingin synttärilahjaksi Egyptiin vietäväksi

Lapsi vältteli tihkusadetta autossa ja äiti kuvasi sunnuntain Car Boot  Sale "kirpparilla"

Äiti ei osaa myydä, nolottaa myydä omia tavaroita, joten äiti katselee aidan läpi naapurustoa  ...
onneksi on papaKoo mukana

ja koska kerran Hannele hehkutti joulumansikoilla niin minäkin sitten: