Vuoden mutsi

En tosiaankaan itseäni vuoden mutsiksi tunne, mutta ihanalta Sirkulta sain tällaisen haasteen. Mutsi sana sananakin kun oli ankarasti kiellettyjen sanojen listalla kotikodissani.

Mutta näillä mennään:

1. TUNNEN ITSENI VUODEN MUTSIKSI, silloin kun itkupotkuraivari kiukkupussikohtauksen jälkeen käteeni ojennetaan tällainen lappu

2. LAPSIPERHE-ELÄMÄSSÄ HAASTEELLISINTA ON, miten olla hyvänä esimerkkinä kaikissa tilanteissa ensimmäinen missä surkeasti usein epäonnistun on pitää tavarat omilla paikoillaan ja järjestyksessä: mitä opettaa lapsi paremmille tavoille kuin äitinsä...

3. SUURIN LAPSELTANI SAAMA KOHTELIAISUUS ON SE, KUN HÄN ottaa kädestä kiinni koulumatkalla

4. KELLO 24 YÖLLÄ OLEN YLEENSÄ unihiekkaa silmät täynnä

5. KELLO 8 AAMULLA OLEN kolmatta tai neljättä tuntia hereillä väsyneenä ja odotan, että saan lapsen koulutielle (lähdetään 08:40 – 08:48)

6. HALUAISIN SANOA LAPSENI/LASTENI ISÄLLE, ETTÄ rakastan häntä kovasti (ja kyllä sanonkin)

7. HALUAISIN SANOA OMALLE ÄIDILLENI, ETTÄ kiitos, että lopettaisi sen murehtimisen millainen lapsuus meillä oli

8. VIIMEKSI KIROILIN,KUN pudotin jugurttipurkin lattialle niin, että kansi halkesi ja jugurrtia roiskui joka paikkaan

9.EN OLE KOSKAAN OSANNUT nauttia oikeasta liikunnasta sen missään muodossa (kävelyä ja metsässä samoilua ei lasketa)

toisin kuin alati liikkeessä (sisälläkin) oleva lapsoseni

10. PARASTA, MITÄ HOUSUT JALASSA JA ILMAN LAPSIA VOI TEHDÄ, ON tätä olen miettinyt nyt pitkään ja ehkä se sitten on että vain olla ihan yksin hiljaisuudessa omien ajatustensa kanssa.

Napatkoon kuka äitilukijoista tämän tässä huomaa - juuri sinä siis!

Näin käy kun luottaa muistiin...

tätä yritin 

kuva täältä

ja tähän päädyin, kun halusin keksiä synttäriyllärin ystävälleni, joka kommentoi ylläolevaa kuvaa, että suojaisi omenaa harjanpistoilta laukussa

nopea kännykkäkuva, laatu surkea, mutta peittääpähän pahimmat epätasaisuudet virkkuussa...

Olin liian laiska avaamaan konetta joten
- muistin, että juttu on virkattu, ei kudottu
- muistin, muistin että siinä on vain yksi aukko
- muistin, että nappilenkki oli leveämpi
- en muistanut, että siihen olisi ihan kunnon neulontaohjekin

 
Tuon kuvan korttiin leikkasin lehdestä ja sen olisi kyllä voinut lisätä tuonne "Hyvän mielen" postaukseen - pakottaa hymyn huulille.

Lauantai kuluu Miriamin huonetta järjestäessä ja laittaessa, Koo oli saanut kerrankin suunsa auki kun työkaveri oli ihmetellyt kenelle kelpaisi ilmaiseksi työpöytä lipastolla ja hyllyllä, eli lähtee sitä hakemaan iltapäivällä. Varsinaisesti huoneeseen ei kyllä mahtuisi mitään, mutta olen jo keksinyt miten ja mihin. Joskus on etua siitä, että on aikoinaan muuttanut 45 neliön kaksiosta 22,5 neliön yksiöön...

Nyhjää tyjästä (osa 2)

Kun viisikymppisenä putoaa tilanteeseen ettei ole lainkaan omia tuloja, tuntee olonsa melko hämmentyneeksi.  Hävettääkin. Olen kuitenkin ollut suurimman osan yhteistä aikaa perheen nk. bread winner eli parempituloinen ja sitten yhtäkkiä kaikki raha onkin miehen "takana". Juu olisi pitänyt säästää, varautua, investoida, suunnitellla jne. mutta turha tässä on jossitella - ei tullut tehtyä mitään noista. Eläkevakuutus on ja siihen ei (onneksi) voi koskea.

Yhteiset laskut saadaan maksetuksi, kuljemme puhtaissa & ehjissä vaatteissa ja pötyä saadaan pöytään, välillä jopa pullo viiniä jaetaan, joten ei tässä kärsimässä olla. Mutta osaan kuulkaa katsoa tarjoukset, tutkia "end of life" hyllyt (punaiset laput), tehdä itse ja suunnitella. Kun perunat on toisessa kaupassa 0,99 euroa kilon ja toisessa saa eurolla 4 kiloa niin arvaatte kummasta ne ostetaan. Kiitos erityisesti Aldin ja LIDLin kilpailun, perusruokatarvikkeet löytyvät suhteellisen edullisesti; eilen ostin porkkanakilon 39 sentillä, 6 tomaattia 49 sentillä ja samalla hinnalla 2kg perunoita. Tänään teen lanttulaatikkoa kun eilen löytyi myös kermapurkki halvennuksella, koska oli sen viimeinen käyttöpäivä ja sain kolme kookasta lanttua 89 sentillä. Seuraksi teen färssiä eli lihamureketta, ostin jauhelihaa 800g hintaan 2,99 euroa.

Edit: Ilmaisia iloja; terassikauden avajaiset, aurinko pilkahti ja kahvikuppi piti tietenkin saada samaan kuvaan kuin eilen ilmestyneet omenapuun silmut.

Mutta onko se suomalaista vai naisen ylpeyttä, että tässä tilanteessa en juurikaan kehtaa mitään itselleni pyytää - vaikka tietäisi että se olisi mahdollista hankkia. Jopa sen myöntäminen, että tarvitsisi dieseliä autoon että pääseen Dubliniin fysioon on hankalaa. Raejuustoa eikä näkkileipää ei ole usein kauppalistalla, koska niitä ei muut syö ja pärjään ilmankin. Harvemmin kehtaan kananmuniakaan ostattaa; tälle viikolle niitä hankittiin kun pystyin (itselleni) perustelemaan, että tiistaina paistan lättyjä joita neitokainenkin syö. Normaalisti Koo tekee koko viikoksi ruokaostokset viikonloppuna, on harvinaista että käyn kaupassa viikolla kuten eilen. Meillä on yhteistili, johon molemmilla pankkikortti.

Olen kiitollinen, että meillä on varaa pitää kotimme. Olen kiitollinen, että olen päässyt yltäkylläisesti matkustamaan ja tekemään mukavia hankintoja. Luotan siihen, että kunhan tervehdyn ja pystyn taas leipää pöytään tuomaan, niin matkustelut jatkuvat ja saatan sen raejuustopurkinkin taas ostoslistalle lisätä. Ja jonkun hömppälehden. Ja uuden perunankuorimaveitsen (heitin ilmeisesti hyvän roskiin ja tulen toimeen Koon vanhalla huonolla).

Ja ostan kukkia. Tulppaaneja. Ainakin 5... Se on itseasiassa ensimmäinen merkki siitä, että asiat alkavat olla paremmin: ostan leikkokukkia pöytään. Nyt tyydyttävä pihalta poimittaviin pelliksiin ja voikukkiin sekä paperi-ja silkkikukkiin. Mitkä kyllä nekin kauniita.

En ole lopettanut aarrekarttani päivitystä. Jonain päivänä - pikkuhiljaa - kaikki unelmani ovat totta.

Ja olenhan minä aikoinaan investoinut; askartelujuttuihin, väreihin, lankoihin - niille on ollut käyttöä. Ja kameran hankintaa kamerainvestointia ei mieskään kadu. Niin ja siemeniäkin on varastossa odottamassa kylväjäänsä.

Loppupeleissä kuitenkin

"ilmainen Valentinen päivä lahjani Koolle, vanha kehys, kolmeen osaan leikattu vesiväripaperi ja vähän väriä

suurin niistä on Rakkaus...

Hyvän mielen haaste

Ihana Tuula sai aikaan hyvän mielen tässäkin päässä jakaessaan tämän haasteen blogiini.


Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa  (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

1. Ihan ensimmäisenä pitää mainita, että hyvää mieltä tuovat blogipäivitykset seuraamissani blogeissa, ne ovat kuin ystävän soitto ja kuulumisten kertominen.
   
   
2. Toisena heti perään se, että kiitos Facebookin löysin viime viikolla ystäväni, jonka yhteystiedot kadotin yli 10 vuotta sitten kun laukkuvarkauden yhteydessä menetin osoitekirjani. Jatkoimme siitä mihin edellisen kerran jäimme.
   
3. Kolmantena hyvää mieltä tuovat kaikki wanhat, rakkaat ystävät - ne jotka ovat pysyneet mukana tuulessa ja tuiskussa
   

   

   Toivon, että kun tämä pääsee kohteeseensa niin se tuo yhtä hyvää mieltä kuin sen tekeminen - siinä on  kaksi juttua, jotka aukeavat vain todella läheltä tarkastellessa :)

4. Neljänneksi listaan tuon edessäni höyryävän aamukahvin, jonka odotan jäähtyvän itselleni juomakelpoiseksi, joskus harvoin lisään hieman ylellisyyttä siihen
   
5. Viidentenä pitää mainita, että olemme säästyneet lumetta koko talven ja
   
   
   
6. kuudentena, että talvi on täällä vaihtunut jo kevääksi
   
   
   
7. Eilen tuli erityisen hyvä mieli tekstiviesti nimipäiväonnittelusta ystävältä, joka on aivan tajuttoman kiireinen, mutta ehti höpöttääkin hetken aikaa
   

8. 

   Hyvää mieltä tuovat värit ja nämä ovat mielen puukynät, jotka ovat maanneet vuosikausia  laatikossaan liki käyttämättä, aurinko kaiketi herätti inspiraation
   

   Hyvä mieli tulee yhä myös virkkaamisesta. Pieniä hassuja juttuja omaksi iloksi lähinnä
    

   Viimeisenä vaan ei lainkaan vähäisempänä: tämän aamun kirkas aurinko ja se, että lämpötila vihdoin kohosi yli +10 asteen
   

Ja sitten se vaikein asia. Kenelle antaa eteenpäin... ok...

1. Kaisa jos Kurakauppalassa ehtii näitä miettiä niin mikäs sen mukavampaa
2. Kiirepakolainen on muuttopuuhissa, mutta kiva olisi kuulla mikä hyvää mieltä tuottaa
3. Lapiolla hiekkaa blogil tuo hyvää mieltä, mutta mikä ilahduttaa siellä päässä?
4. Vihreät niityt kun tauoltaan palaa voisi näitä miettiä
5. samoin kuin uuteen kotiin muuttanut Terveisiä hiekkalaatikolta

Aamukampa 004

Latasin kuvat "väärän" blogin puolelle, mutta menköön kun ei edistystäkään näy

Seurantaseinä senkun likastuu ja mitään ei pilkistä muurin reunalla, amppelikin yhä retuperällä.

Muiden upeat seurantakuvat tämän  takana
Mutta onneksi viime syksynä ikkunalle jääneet kevätesikon raadot alkavat uuden kukinnan-

Ja muissakin heitteille jätetyissä ruukuissa vihertää

Aivan koukussa koukkuun

Se ei edes koukusta  ja sydämistä irtisaanut, että virkkasin 10 metriä sydänketjua koulun diskoon koristeeksi... (lisäksi leikkasin yli 200 paperisydäntä ja tein kolme paperisydän ketjua). Lisäksi on ollut pakko kokeilla erilaisia kukkia ja muita juttuja. Keittiön pöydällä kirjava kaaos

 Valentinen kunniaksi Koon eväiden väliin piiloutui pikkuruinen kortti ja tietenkin pikkuruinen sydänkaksikko

 ja kotona aodotti vesiväriharjoitelma kehystettynä (en näköjään saanutkaan kehysversiosta kuvaa). Totesin, että vesivärikynät ei (vielä) mun juttu - en vaan osaa käyttää vettä niiden kanssa oikein.

 Ikkunoihinkin piti saada sydämiä perhosilla ja kukilla.

Upea täysikuu

Mutta hämäyksen vuoksi en laitakaan kuusta kuvaa, vaan lauantain sinisestä hetkestä jonka yritin kännykällä tallentaa auton ikkunan läpi. Muistan helmikuiset lapsuuden hiihtolomat mummilassa, jolloin mummi opetti istahtamaan tuvan ikkunan ääreen rauhoittumaan leikeistä ja ihailemaan sinisiä hetkiä.

Punainen läikkä on ohiajavasta autosta.

Sydämenteko projekti etenee perjantain Valentine's diskoa varten, kohta 10 metriä sydännauhaa virkattuna, yhdellä metrillä 7 sydäntä. Sitten alkaa äidin 80-vee syntymäpäiväprojekti maaliskuulle ilman koukkua tai puikkoja. Ensi viikolla vähemmän aikaa, sillä koulusta on loma.

Kommenttien ja ajatusten mahtava voima

Sain ihanista kommenteista ja yhteydenotoista paljon voimaa ja uskoa siihen, että pystyn itsekin tekemään jotain rikkomatta itseäni enempää. Uskon saaneeni voimaa myös siitä, että tunnen monen ajatelleen syyttämättä "mitäs on syönyt itsensä tuohon kuntoon", "mitä mä olen sanonut", "nurinat pois, kuka niitä jaksaa kuunnella" ajatuksin.  Ihan varmasti moni noinkin ajatteli, muttei ainakaan vielä ole uskaltautunut kirjoittamaan rakentavaa kommenttiaan :)

Tämä viikko on vain ollut pitkä ja poikkeuksellisesti joka päivä on ollut hoidettavana joku tylsä virallinen asia. 

Nyt on aamuvenyttelyt tehty, juotu vihreää teetä inkiväärillä ja sitruunaruoholla maustettuna ja napattu ilo- ja muut pillerit. Tänään myös mukavaa tehtävää - eli vapaaehtoistuin tekemään koristelut koulun Valentine's diskoon ensi perjantaiksi.

Täytyy varmaan vain tehdä vähän suurempia kuin sydänkaulanauhat, jotka väkersin alla oleviin goody-bageihin viime viikonlopun synttärikutsuille. Tehtiin ja koristeltiin myös pussit itse Miriamin kanssa - kun kaikki materiaali oli valmiiksi kotona, tuntuu kuin olisi ollut isokin säästö. No oli se varmaan oikeastikin.

Ja kyllä näin se menee, mielialani vaihtelevat nopeasti - eilen illalla olin valmis luovuttamaan, nyt jaksan taas laskea kuinka monta metriä sydän-nauhaa tarvitsee tehdä että riittävät "sulkemaan" oviaukon...

Tieto lisää tuskaa

jos et halua lukea valitusvirttäni niin aloitan vaikka sillä, että ilma on mitä ihanin: Lämpötila nollan molemmin puolin, mutta ei lunta eikä liukasta kun tätä nollakeliä ei edeltänyt sateet. Raikasta.

Ja Prinsessani juhli 7-vee synttäreitään mietteliääni sunnuntaina kotona kahdeksan kaverin voimin.

Sitten valitusta. Tosiaan tuntuu, että tieto polvien nivelrikosta ja fibromyalgiasta oli liikaa. Odotin maanantaiselta fysiokäynniltä mahdollisuutta kysyä että mitä voin tehdä etten riko polviani lisää ja mitä en, mutta kun lähete oli tehty pelkästään fibrodiagnoosin perusteella nivelrikosta voitu keskustella. Muutenkin käynti olikin  vain kartoitus, joka olisi voitu tehdä puhelimitse...

Oma lääkäri printtasi viime viikolla yhden A4:n ohjeita ja käski syödä ibuprofeiinia 3 x 600mg päivässä ja psykiatri tuplasi keskiviikkona masennuslääkkeen kun sekin kuulemma voi auttaa fibroon. Netistä löydän ohjeitä pilvin pimein, mutta kaikkialla sanotaan että tee yksilökohtaisesti. Mistä voin tietää mikä on mulle yksilökohtaista? Ensi viikolla saan verikokeiden tulokset ja näen lääkärini jos varaan ajan. Mutta siihen tuntuu olevan niin pitkä aika.

Nyt olen cut and paste tuon ylläolevan monta kertaa. Tällä kertaa kun edes kirjoittamalla purkautuminen ei auttanut. Tiedän, että ylösnouseminen tästä tuolista saa kiljahtamaan, samoin kuin se kun menen takaisin istumaan. Seisoakaan / kävelläkään ei pysty pitkään tuskatta ja makuullakaan ei ole hyvä.

Anteeksi täm ... päh, en pyydä anteeksi. kirjoitettu mikä kirjoitettu ja mua sattuu p***leesti. Nih.