Perjantaiaamua

Mies lähetetty vasta silitetyssä paidasa ja lämpimän eväspaniinin kera töihin. Unissaan jutteleva prinsessa tarkistettu; kaikki hyvin - reilun puolen tunnin kuluttua vasta tarvitsee hänen nousta aamiaiselle ja sitten lähettää viimeiseen koulupäivän viettoon. Kun hän menee seuraavan kerran kouluun, herättelijä ja koulunportille saattaja onkin ko. viikon lomaileva PapaKoo enkä minä, joka olen aloittanut neljännen työviikkoni 30 kilometrin päässä.

Kaikki muuttuu. Tällä hetkellä tuntuu, että tämä muutos on hyväksi. Vielä muutama kuukausi sitten pelkkä asian ajattelu ahdisti. Ja eihän kaikki muutu, peruspilarit pysyvät paikallaan. Ja neljä kuukautta tästä muutoksesta kaikki taas muuttuu ja taas parempaan, mutta se muutos ei olisi mahdollinen ellen olisi saanut tätä työn pätkää.

Onpa pohdintoja, mutta pilvet jatkaa kulkuaan ja tämä taivaanrannanmaalari aikoo nämä (ainakin toistaiseksi) viimeiset omat 3 tuntiaan viettää poissa koneelta, yläkerrassa, sormet liimassa, hiekassa, väreissä, huovassa, langassa, pahvissa jne. vähän itseäkin jännittää mitä syntyy

Loppua ja alkuja

Tämä on viimeinen viikko kun itsellä on päivisin "varmuudella" omaa aikaa, eli prinsessan koulu loppuu perjantaina ja alkaa kahden kuukauden kesäloma.

Yhdessä lomaillaan elokuun puoliväliin asti, sen jälkeen luokkakaverin isosisko tulee "au-pairiksi" kolmen viikon ajaksi kun 9.9. alkavaksi ilmoitettu työrupeama alkaakin jo 12.8. ja kokopäivähoito olisi ollut mahdottoman hintainen muulla järjestelyllä.

Sen lisäksi, että alkaa työt niin alkaa opiskelu. Kesällä pitää suorittaa ensiapukurssi sekä "nostokurssi" ja kun saan ensimmäisen palkan niin alkaa 190 tuntia etäopiskelua. Ja joulun jälkeen siirryn sitten Miriamin hoitopaikkaan vastaavaksi. Jälleen yksi aloista, joille olen aina sanonut että ei ole mun juttu, mutta näin se vaan menee.

Tämän viimeisen viikon olin ajattellut käyttää sellaisiin asioihin, joita on mukavampi tehdä ihan itsekseen ilman ylimääräisiä silmiä olan yli tai "vaatimuksia" mitä tehdä ja minne mennä. Mutta ainakin eilinen meni ihan harakoille - mutta ehkä se oli tarpeen.

Tunnepuolella menen pääni sisällä vuoristorataa, mutta positiiviset ajatukset ovat ainakin toistaiseksi voitolla ainakin 6,5-3,5 kymmenen asteikolla. Työkalut, jotka terapiassa sain ovat kyllä päivittäin käytössä ja silloin tällöin pitää mennä pihalle hengittelemään syvään. Välillä sinne tulee kaveriksi patio-kissamme Pekka. Joka kyllä taitaa olla neiti ja oikeasti naapurin.

Kuvia

Lupasin kuvia, niin tässä niitä. Kaikkiin paikkoihin kotoani maksimissaan kymmenisen kilometriä.

Merenrantaan

Monasterboice'en

Newgrange'en

ja omalle pihalle 

 meille on tullut patiokissa naapurista - pääsi sisällekin yhtenä päivänä

Kun ystävä Suomesta lähti niin toinen saapui Dubaista (tämä kuva ei suurene, muiden pitäisi)

Blogiystävä saapuu tänään

Tänään saan kylään ystävän, johon olen tutustunut blogini kautta. Viime kesänä nähtiin Suomessa merenrantapiknikillä ja nyt on aikaa parantaa maailmaa aina perjantaihin asti.

Suunnitelmia ei ole sen kummempia, lähiseutuajelua Miriamin koulupäivän aikana - merenrantaa jne. Paljon kuvia. En ole täällä blogissakaan kauheasti meidän kylän historiallisia puitteita esitellyt.

Pysykää turvassa te ystävät joilla luonto tai ihmiset aiheuttavat isoja ongelmia, tulvia ja mellakoita. Olette ajatuksissani.

Kuvat mun suosikki "ständiltä" Bloomista - arvaatte varmaan miksi :)