Kello 5:55

Tunnin kuluttua olen jo matkalla töihin. Kolmantana päivänä en enää laskenut päiviä jouluun ja vain yksi brittiasiakas löi luurin korvaan kun yritin kysyä häneltä lisätietoja, mutten siitä edes pahoittanut mieltäni.

Eilinen päivä meni yllättävän hyvin muutenkin, sillä pelkäsin kahden tunnin nukkumisen jälkeen että joko ajan ulos tieltä tai nukahdan työpöydän ääreen. Sinnittelin illalla yhdeksään asti ennen nukkumaanmenoa ja heräsinkin sitten vasta tunti sitten. On vähän toinen olo kuin eilen.

Tänään alkaa Prinsessalla viides kouluvuosi. Täällä kun opettaja vaihtuu pienilläkin vuosittain, niin myös viides opettaja - luokkakaverit sentään ovat pysyneet suurimmalta osalta samoina. Yritän olla neutraali ja muodostaa tästä opettajasta oman mielipiteeni vasta kun muutama viikko mennyt, mutta kun olin vanhempainyhdistyksessä niin siellä kuulemani ei aseta kovin korkeita odotuksia.

Nyt kolmet eväät ja menoksi.

Kadotin kaksi asiakasta

Ensimmäinen työpäivä ohi ja uusi alkamassa kolmen tunnin kuluttua. Kovin oli eilen hiljaista, mutta kuulemma syyskuun puolella vilkastuu. Eniten etukäteen jännitin miten osaan järjestelmät ja prosessit, puhelimen käyttöä en ymmärtänyt pelätä ja niinhän siinä kävi, että onnistuin kaksi asiakasta kadottamaan linjoilta kun yritin heitä yhdistää oikeaan paikkaan kun olivat väärään numeroon soittaneet. 

Laskeskelin, että lokakuussa pystyn aloittamaan sitten iltaopiskelut ensi vuoden työpaikkaa varten. Kurssi kun maksaa sen verran euroja, että siihen ei vielä varaa.

Viime viikolla olin aivan liian aikaisessa yhtenä päivänä niin ajelin rannalle ja löysin ennen käymättömän rantakylän. Auton ikkunasta vain ehdin vilkuilla ja kuvata, mutta tuonne varmasti palaan jonain viikonloppuna Koon ja prinsessan kanssa.

(juu tiedän, nuo kaksi ylimmäistä ei suurene)

Viikko vielä pitkiä iltoja

Koulutusta vielä viikko ja sitten alkaa varsinaiset työt, mitä odotan jo kovasti, varsinkin työaikojen vuoksi. Aamuvirkkuudesta ei noin vain pääse ja vaikka olen vasta yhdentoista jälkeen illalla kotona ja sitten menee toista tuntia kierroksilla ennen uneen pääsyä, niin sisäinen kello ja muut herättävä ja nostattavat ylös jo viiden aikaan aamulla.

Työkaverit tuntuvat ensimmäisen viikon jälkeen yhä kovin mukavilta, on vain yksi "pelottava" tapaus, mutta onneksi voin häntä kohteliaasti vältellä. En ole enää japanilaisten ja etelä-korealaisten ryhmässä vaan koulutustilan täyttää saksalaiset ja yksi ruotsalainen kolleega. Ai niin, onhan saksalaisten joukossa myös yksi italialainen, joka asunut Saksassa yli 10 vuotta.

Välillä tuntuu rankalta jatkuva sosiaalisena olo. Ne työpätkät mitä olen tehnyt tässä neljän vuoden aikana ovat olleet sellaisia että ei siinä työskentelyn ohessa juuri jutella (tai sitten olen tehnyt yksin kotoa käsin) ja nyt on koulutus sen verran "löysää" että jutteluun ja sosiaaliseen kanssakäymiseen on aikaa liiaksikin. Olisi kiva mennä edes tauolla kanttiinin sohvan nurkkaan virkkaamaan, mutta seuraani hakeudutaan ennen kuin ehdin ottaa edes koukkua esille. Eli en kai itse sitten näytä pelottavalta tai epäsosiaaliselta kun näin käy.

Prinsessalla on mennyt hyvin hoitajatytön kanssa kotona, Koolla on ollut enemmän totuttelemista siihen että ruoka ei olekaan töistä tullessa valmiina ja että neitokainen vaatii huomiota heti ovesta astuessaan. Hyvää tekee kummallekin.

Valokuvia en ole juuri ottanut ja harmittaa ettei moottoritielle voi pysähtyä koska työmatkallani pohjoiseen olisi upea näky missä vuoret ja meri kohtaavat. Saatte vain kuvitella mielessänne siis. 

http://media-cdn.tripadvisor.com/media/photo-s/01/48/76/a9/dundalk.jpg

TripAdvisor'in kuvaan pääsee tuosta linkistä yllä

Luulen nähneeni tähdenlennon

Viime viikonloppuna ja alkuviikosta luvattiin meteorisateita ja tähdenlentoja, luulen sellaisen nähneeni ja toivoneeni. Mutta voi myös olla, että näinkin unta, että heräsin kesken unen, avasin verhot ja näin pilvien välistä tähtiä ja yksi niistä lensi vasemmalta oikealle taivaankaarta pitkin.

Työ/koulutusviikosta kerron sitten viikonloppuna.

Kellotusta ja jännitystä

Ensi viikolla se alkaa. T-y-ö...

Eilen ja tänään olen kellottanut miten kauan pakollisiin kotirutiineihin menee (ja tiedän että pakolliset kuviot sujuvat murto-osassa jos on pakko), mutta jonkinlaisen kuvan vain halusin saada, koska en aamuisista omista hetkistäni halua luopua.

Laskeskelin, että kiirehtimättä menee noin puoli tuntia siihen, että olisin lähtövalmis jo ovella sängystä noustuani. Ja sitten muistin: tein vain yhdet eväät enkä syönyt aamupalaa. Lisäksi ovella valmiina pitää olla myös neitokainen. Eli koko kellotus oli aivan turhaa.

Kaksi ensimmäistä viikkoa on koulutusta, joka tapahtuu iltapäivisin (paitsi maanantaina) ja Miriamin luokkakaverin isosisko tulee meille siihen asti, että Koo tulee töistä. Itse olen kotona yhdentoista aikaan illalla. Koulu alkaakin jo torstaina 29.8. kun on pitänyt laittaa "lumipäiviä" kalenteriin ja "au-pairilla" jo maanantaina. Sen viikon saman luokkakaverin äiti puolestaan ottaa lapsosen haltuunsa aamuseitsemältä ja saattelee kouluun ja takaisin, hoidosta pääsen hänet hakemaan viiden aikoihin.

Ensimmäinen kokonainen kouluviikko onkin sitten Koo lomalla ja saan itse tulla ja mennä töihin ihan rauhassa, työpäivä on 7:30 - 16:00, paitsi perjantaisin päättyy 15:30. Täällä tehdään 39 tunnin työviikkoa ja päivään kuuluu puolen tunnin palkaton, mutta pakollinen lounastauko. 9.9. sitten "daycare" rutiineihin eli seitsemäksiii hoitopaikkaan, joka hoitaa kouluun ja takaisin.

Huomaan yhä jännittäväni vaan samaa yhtä asiaa mitä ennenkin. Kun hoitopaikka aukeaa vasta seitsemältä, miten ehdin olla työpöytäni ääressä 7:30. Matkaa on noin 30km ja suurimmaksi osaksi moottoritietä (120km/h rajoitus) ja aamuruuhkaa vasten ajelen, mutta miten jumissa on oman pikkukaupungin kadut aamuisin? Siihen en saa vastausta ennen kuin 9.9. joten hengitän syvään ja päätän, että katson sitten miten käy. Ja kas, en jännitäkään kuin yhtä asiaa.

Luin tuon yllä ja hengästyin. Mutta neljä kuukautta on niin lyhyt aika ja sitten on se ihana j:llä alkava juttu ja loma ennen uuden uran alkua.

Kiireetöntä päivää kaikille!

Suppilopilviä ja keijusalamia

Niin sitä vaan oppii uusia asioita kotimaastaan monen vuoden jälkeenkin. Mutta tuollaisia ennustuksia tänne hellekauden jälkeen luvattiin (Funnel clouds and Sprite's).

Meidän pihalla on vain keijuja sammaltuneissa amppeleissa ja peruspilviä taivaalla.

Iltapäiväksi annettu ukkosvaroitus, mutta ne ukkoset yleensä tällä saarella tyssähtävät alkuunsa.

Kukkapurkkiin lentäneestä siemenestä lähtenyt kotiKoivu senkun kasvaa ... pihamme surkea tila tulee tässä myös todistettua. Ehkä ensi kesänä saan jotain istutettuakin.