Sairaalakäynti, tauko terapiassa ja pohdintoja kemikaalipöhnässä

Viiko sitten tiistaina oli vihdoin se päivä, jolloin pääsin erikoislääkärin puheille "vain" reilun puolen vuoden odottamisen jälkeen. Fyysinen särky johtuu todennäköisesti vinksahtaneesta niskanikamasta ja puristuneista hermoista, odottelen kutsua ensin magneettikuvaukseen ja sitten fysikaaliseen. Yritän ajatella positiivisesti, että saan MRI kutsun edes ennen kuun loppua ja Suomeen lähtöä. Täytyy myös antaa hyvää palautetta sairaalakäynnistäni; lääkäri todella perehtyi ongelmaani ja antoi kunnolla aikaansa, kutsui vielä paikalle herra professorin tutkimaan ja vääntelemään kättäni ja niskaani (puudutus / kortisonipiikin jälkeen) ennen jatkotoimenpiteiden päättämistä.

Käynnin jälkeen olin ajatellut kierrellä Dublinin keskustaa enemmänkin, mutta väsymys voitti ja lähdin etuajassa odottelemaan sydänystävääni uuteen terminaaliin 2. Siellä oli hyvä torkkua muiden matkaajien kanssa odotellessa. Tuhkapilvi oli kierretty Amsterdamin kautta ja vain 45 minuuttia oli kone myöhässä.

En oikein tiedä mitä ajattelen uudesta terminaalista; vähän Star Trek tunnelma...

virallisille sivuille tästä http://www.dublinairport.com/gns/at-the-airport/terminal2/terminal-2-gallery.aspx

Perjantaina olin tapaamassa terapeuttiani. Käynnin jälkeen päätimme yhdessä, että pidetään parin kuukauden tauko ja otan häneen yhteyttä Suomesta paluun jälkeen. Yhtenä syynä se, että olen tällä hetkellä sellaisella lääkityksellä ja kemikaalipöhnässä, etten oikein tunne mitään eikä tunnu miltään. Uudet särkylääkkeet ovat "mielenkiintoiset" (Lyrica) ja kortisonilääkitystä ajetaan alas, kuukausi sitten vaihdetut masennuslääkkeet vielä mietityttävät mutta annan niille aikaa - oikeastaan on ihan ok olla välillä näinkin ilman suuria tunteita, puuduksissa. Huomenna voin ajatella toisin, ehkä jo iltapäivällä.

Terapeutin neuvo on yrittää elää tätä hetkeä mahdollisimman paljon. Ja yritänkin. "The power of Now" by Echard Tolle oli mukana keskusteluista.

(tulipa eilen otetusta sateenkaarikuvasta mielenkiintoinen - käytin ensimmäistä kertaa blogin vaihtoehtoa "edit picture, joka avasi "picknic" ohjelman. näyttää kuin asuisin savannilla ;O) - kuva otettu ulko-ovelta)

Viikon värikollaasi #037

Tavoitteena oli löytää jotain pehmeää, väreinä 

VAALEAN PUNAINEN, VAALEAN VIHREÄ JA VAALEAN SININEN

Ei ihan mallin mukaisen hentoja ehkä, mutta ulkoa aamulla löytyivät nämä:

Ja yläkerrasta neidin huoneesta nämä:

Muiden pehmeät tulkinnat Värikollaasi napin takana.

Ilottelua taivaalla auringon noustessa

Onneksi huomasin - ei tarkkoja eikä kuvalaadullisesti hienoja mutta katsokaa värejä!
(ilman jalustaa ulko-ovella seisten, mieletön tuuli - ehkä puista näkee)

Aurinko kanssanne!

Aina välillä unohdan

kuinka mukavaa on olla rannalla kun meri oikein möyryää

Olin aivan innossani kun löysimme reiällisiä simpukan kuoria.

Palaan kun maltan viettää aikaa enemmän koneella.

Tuulee, että tukka lähtee

144 km / h

naapurin piha on aika tyhjä, yksi tyhjä kukkapurkki leikatulla nurmikolla ja rakennusjätettä... Toivottavasti saamme yhdessä Koon kanssa nostettua aidanpätkän takaisin paikoilleen

Kukkaniittyni

Omasta "työ"huoneestani oli eilen aamulla tällainen näkymä

Ihana suomalainen niitty (kuva ulko-ovelta) on muodostunut alueellemme; timoteitä, puna-apilaa, niittyleinikkejä, päivänkakkaroita. Tämä siksi, että alueen huoltofirma on mennyt konkurssiin ja kukaan ei ole ajanut nurmikkoa kuukausiin. 

Eilen sitten asukasyhdistys otti tilanteen haltuun ja Miriamkin ryntäsi talkoisiin auttamaan. Nyt on niittyni nurin

Muttta onneksi tien toisella puolella olevat päivänkakkarat säästyivät, olen ajatellut illan hämyssä käydä ne maljakkoon poimimassa

Ihan vain pihalla aamulla varhain

Tein aamuisen kierroksen pihallani sateen jälkeen ja ladattuani kuvat huomasin, että kohdistukset hieman pielessä - syytän tällä kertaa tuulta.

Mansikoita saattaa lapsonen saada popsittavaksi jo ennen juhannusta

Vesipisarat lehdillä olivat näköjään melkein saman kokoisia kuin pensasmustikat

Toivottavasti mustaherkuat hieman tästä kasvavat

Mantereen puolella taivas näytti tältä

Ja meren puolella tältä

Petuniakin oli saanut osansa vesisateesta

Ihanan raikas aamu tehdä yökkärissä pihakierros - onneksi ei ole isompi piha. Ja koskakohan alkaisin oikeasti opetella tuota valokuvaamista...

Onnellista perjantaita meille kaikille!

Päiväunet

Heräsin äsken parin tunnin aamupäiväunilta. Nyt on olo huomattavasti parempi kuin oli siinä vaiheessa kun raahustin kotiin lapsen kouluunvientireissulta.

Olen ollut vähän hukassa päiväunien suhteen, mutta päättänyt noudattaa ohjetta jonka sain pari vuotta sitten samalla kun sain ohjeen olla käyttämättä sanaa "pitäisi". Eli nukun silloin kun nukuttaa ja on nukkumiseen mahdollisuus.

Psykiatri, jota en pysty enää minkäänlaisella arvostuksella ajattelemaan sen jälkeen kun viimeisellä käynnillä käski 6-vuotiasta Miriamia "pitämään huolta äidistä", ehdottomasti kielsi päivällä nukkumisen. Toki yritin sitäkin, mutta kun sekään ei yöuntani pidentänyt niin päätin olla tottelematon potilas ja nukun jos siihen on mahdollisuus. Lapsen mukaan ottaminen käynnille oli pakkotilanne enkä siitä suostu itseäni syyllistämään, varsinkin kun edellisen kerran trauma toisen psykiatrin kanssa oli vain se, että psykiatri luuli häntä sisarin lapseksi...

Terapeuttini ei ole oikein ottanut mitään kantaa yöuneni olemattomuuteen saati päiväuniini, ainoastaan että liian lyhyt yöuni ei tilannettani helpota. Yöunta pidentämään hän suositteli kyllä melatoniinia.

Monet oppaat neuvovat lyhyihin "power nap" pikapäikkäreihin, mutta huomaan vain painavani torkkuherätystä useaan kertaan jos laitan herätyksen 15-20 minuutin päähän. Ja katkonainen uni ei anna samaa virkistystä kuin äskeinen kunnon nukkumissessio.

Olen ennenkin tästä täällä puhunut - en vain jaksa nyt etsiä - että "ongelmani" ei ole nukahtaminen vaan se, että jos herään nukahtamisen jälkeen niin en pääse enää uudestaan uneen ja usein on aamuyön tunnit eli nukahtamislääkkeen ottaminen on liian myöhäistä koska en voi olla tokkurassa siinä vaiheessa kun on pakko herätä ja toimia.

Halusin vain kirjoittaa, että juuri tällä hetkellä ja minuutilla voin itseasiassa hyvin - kiitos päiväunien. En koe yöunien vähyyttä sinänsä ongelmaksi, koska on mahdollisuus nukkua päiväunet. Toinen asia on sitten kun alkaa kahden kuukauden koululoma, mutta se ei vaikuta tämänhetkiseen olooni eikä sekään, että tiedän huomenna oloni voivan olla ihan toisenlainen.  The Power of Now.

Ja viikon kuluttua olen sitten jo ehkä vähän viisaampi säryistäni ja puutumisistanikin ja kaiken kruunuksi sydänystäväni tulee piipahtamaan Suomesta reiluksi päiväksi. Mikäs tässä ollessa.

Jos jaksaisin opetella linkittämään tähän jonkun musiikin niin etsisin ja laittaisin kaikille unen puutteen kanssa kipristeleville unilauluksi iki-ihanan "joutuin vain nyt nukkumatin luo"

Alkukirjain Haaste # 25: TU

Näillä

TUlee TUskattomampi TUnne (ainakin hetkellisesti)

(taisi molemmat kädet, sekä kuvaava että kuvattu, hieman täristä ;O))

Mutta yhä vain jonain päivänä uskon olevani täysin TUskaton

Kevätkampa #020

Yksi varma keväinen asia on pihakuusemme kerkkojen kasvaminen silmissä. Muiden kevätkuvat Aamukampa napin takana.

EDIT: Unohdin laittaa kukkivan tuijan (en ole koskaan ennen kukkia huomannut)

sekä kukkiva orjanlaakerini  "ilex aquifolium"

 kuvaan oli tallentunut ylläriksi mehiläinen (alan epäillä moniteholinssieni vaikutusta kuvaamiseen...)

toimiiko - toimiiko - kuuntelen

ainakin viimeinen postaukseni (vastaus viikon makrohaasteeseen) on kadonnut

samoin kuin viimeiset kommentit (olen kyllä saanut sähköpostit)

kokeillen vielä kuvia

Aamupala-astiat

Äiti, voit mennä jo (säännöt eivät salli kuitenkaan poistua ennen kuin lapsi on portista sisäll)

Ihan omatekemä rahka - pakkasen kätköstä löytynyt "Black Forest fruits" osoittautui mustiksi viinimarjoiksi, viinirypäleiksi, karhunvatukoiksi ja  kirsikoiksi

Hienosti kohdisti takana olevaan kukkatikkuun joka paprikan tukena... (gerberaa kyllä yritin)

Barbisoppaa lattialla

makroviikko 7

Tällä viikolla haastekuva tulee ottaa sisätiloissa suosikkitavarasta tai asiasta

Nyt on vaihteeksi kunnon kameran kaapeli hukassa joten kännykkäräpsy.

Mietin pitkään mikä kotonani olisi ehdoton suosikki, mutta lopulta vastaus oli nenäni edessä

Ilman vettä en pääsisi kyllä yhtään mihinkään se on ehdoton suosikkini varsinkin aamuisin.

Täydellinen päivä

Käsillä näpertämisen lisäksi olen lukenut kaikkea mahdollista ja mahdotonta siitä miten saavuttaa unelmansa ja haaveensa. Aarrekarttojahan olen tehnyt jo yli kymmenen vuoden ajan ja niiden voimaan on omasta kokemuksesta helppoa luottaa.

Viimeisin mihin törmäsin ja nopeasti luin (en edes muista oliko jossain lehdessä vai netissä) ajatuksesta missä mielessä tehdään "elokuva" millaista elämä on kun tavoite / haave / unelma on tätä päivää. Mind Movie taisi olla nimitys.

Joten - tässä bloggaus unelmieni täydellisestä arkipäivästä
(selvyyden vuoksi fiktiot sinisellä):

Oli ihana herätä virkeänä puoli kuuden aikoihin. Hiljaa herättämättä muita keitin itselleni kupin kahvia juoden sen hiljaisuudesta patiolla nauttien. Hymyilevä Miriam kurkisti ovesta ja ilmoitti haluavansa aamupalaa ja haluavansa tänään muroja puuron sijaan. Laitoin leivän paahtimeen ja söin sen kahvin kera hänen seuranaan keittiön pöydän ääressä. Miten iloinen olen siitä, ettei enää tarvitse ottaa sellaista pilleriarsenaalia kuin ennen. Se kun juusto on hieman sulanut paahdetun ruisleivän päälle on taivaallista!

Huhuilin Koolle, että jos ei kohta nouse niin myöhästyy bussista. Evääkseen pakkasin pari leipää ja salaatin.

Lastenohjelmat pyörimään televisioon ja äiti nettiin. Ei ollut kiire eikä hoppu ja kerrankin osasin varata tarpeeksi aikaa myös koulueväitten tekemiseen - omenan kuoriminen ja pilkkominen kun välillä ottaa arvioitua enemmän aikaa.

Kipaisu kouluportille ja kävelylle ystäväni kanssa suoraan portilta. Oli niin upea aamu, että päätimme tehdä reilun tunnin lenkin - harmitti vain ettei ollut iso kamera mukana. Olen tosi iloinen, että olen ystävystynyt Miriamin luokkakaverin äitiin ja saanut hänestä paitsi päivittäistä kävelyseuraa myös ihan oikean ystävän. Kookin tuntuu tulevan hyvin juttuun miehensä kanssa - ainakin lauantaisen illallisen perusteella.

Suihkun jälkeen hetki netissä ja sitten aloittamani projektin pariin. 11.6. mennessä pitäisi saada läjä kortteja ja koruja sekä muita hörhöttimiä näytille. Tänään siihen olikin enemmän aikaa kuin muina päivinä, Miriam kun meni suoraan koulusta kaverinsa luokse.

Lounaaksi en halunnut muuta kuin salaatin; fetaa, rucolaa, tomaattia, kurkkua ja balsamicoa päälle. Tuore patonki olisi ollut oiva lisä, mutta jätin sen väliin.

Iltapäivän jatkoin kokonaan projektini parissa musiikkia kuunnellen kunnes oli aika käydä hakemassa neitokainen kotiin läksyjen tekoon. Lukeminen sujuu jo varsin mallikkaasti, ihan vain muutamassa sanassa piti vähän auttaa. Yhteenlasku ei ole yhtä mieluista lainkaan.

Ruokaa tehdessäni mietin, että pitäisikö alkaa kerätä omaan blogiinsa "yhden vuoan / pannun" (one dish) ruokia. Varsinkin Koon ollessa myöhempään töissä on ihana kun illallisen jälkeen ei ole paljoa tiskattavaa. Padat, pannut ja kattilat kun tiskaan mieluummin käsin enkä täytä tiskikonetta.


Miriamin nukahdettua jaksoin vielä katsoa yhdessä elokuvan Koon kanssa, mukava tapa joka on ollut monta vuotta unohduksissa.

Vihdoin varasimme myös 50 vuotispäiväkseni matkan, Tukholma muuttui Tallinnaksi; 22 h risteily - synttäri-ilta laivalla, seuraava aamu pikaisesti Tallinnassa ja illaksi takaisin Suomeen.

Nyt pitäisi miettiä mitä ja miten ilmoittaa jos joku haluaa välttämättä olla kanssani ko. iltana. En vain jaksa järjestää ja kutsua sen kummemmin.

Katsotaan sitten joulukuussa kun on Koon juhlan aika - silloin olisi hänelle kiva keksiä jotain.

Eli itseasiassa aika täydellinen päivä eilen olikin - ei sentään koko teksti ole sinisellä...

Kaksi kirjaa masennuksesta

Pyysin miestäni tilaamaan tämän kirjan

se tuli kauniiseen silkkipaperiin käärittynä.

Mieheni oli sitten päättänyt tilata minulle myös tämän:

se oli kääritty kuplamuoviin.

Jostain syystä omavalitsemani houkuttaa lukemaan enemmän. Toisen otsikko on jotenkin ahdistavan agressiivinen mielestäni.

Annan molemmille mahdollisuuden.

Pikkusuolaista meemi

Sirokko haastoi meemillä kertomaan kahdeksan pikkusuolaista tai -makeaa ja kun kerran näin komean pytyn saa laittaa siitä hyvästä blogiinsa niin täytyyhän tämä ottaa vastaan, vaikken mikään ruokabloggaaja olekaan



Suolaiset ovat enemmän mun heiniä, joten tässä listaa ja linkit resepteihin jotka osaksi laiskana googletin enkä etsinyt arkistoistani

• Falafel pyörykät
  mies teki eilen falafel pyöryköitä, tällaisen reseptin löysin http://www.maku.fi/resepti/falafelpyorykat hän meni kyllä helpomman kautta eli käytti tätä
  Perinteisesti kai syötäisiin pääruokana, mutta mielestäni hyviä naposteltavina pikkupyöryköinäkin tosin kylminä ei oikein kai toimi EDIT: maistoin äsken kylmänä - ihan ookoo, mutta tarvisisivat kyllä jonkun dipin - vaikka kreikkalaiseen jugurttiin sotkisin tilliä, paprikajauhetta ja sitruunapippuria,
  
• Tonnikalatahnaa suolaisten keksien tai paahdettujen leipäpalojen päällä
  Nämä ensin tehosekottimessa tahnaksi:
    purkki tonnikalaa
    ruokalusikallinen creme fraichea
    loraus oliiviöljyä
    1-2 anjovisfilettä
    vajaa teelusikallinen viinietikkaa (valkoviinietikka kai parasta, itse käytän kaikessa balsamiviinietikkaa)
    suolaa
    pippuria
  Sitten tahnaan yksi pieneksi hakattu sipuli ja levitys
  
• Tomaatti-tikku
  Hammastikkuun puoliksi halkaistuja kirsikkatomaatteja ja basilikan lehtiä vuorotellen - yksinkertaisen hyvää - joskus ripottelen yrttisuolaa
  
• Voileipäkakku (en kyllä tiedä lasketaanko pikkusuolaisiin...
  vaikka lohesta http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/lohivoileipakakku
  
  muita vaihtoehtoja http://kotiliesi.fi/ruoka/juhlaruoka/voileipakakku-on-juhlapoydan-klassikko
  
•  Kuu ja tähdet
  (näitä en ole kokeillut, mutta todennäköisesti kokeilen)
  http://www.myllynparas.fi/portal/suomi/kuluttajat/reseptit/suolaiset_leivonnaiset/pikkusuolaiset/cocktailpalat__kuut_ja_tahdet/

• Oliivit tikuilla tai ilman
  tämä olikin vaikea resepti ;O)
  
• Olen katsellut Australian Master Chef'iä ja siellä oli tälläinen versio kaalikääryleistä
  http://tvnz.co.nz/masterchef-australia/cabbage-rolls-stuffed-stir-fried-duck-3095850
  

Olikohan tässä nyt seitsemän. Minkäs kuvan tähän laittaisi...

Siis kampasimpukathan aivan loistavia vaikka suolassa, voissa ja valkosipulissa nopeasti paistettuina ja sitten Pernod'illa liekitettyinä...

Aamukampa / Kevätkampa #019

En malttanut odottaa, että nurmikko olisi leikattu vaan nappasin kuvan heti aamulla. Erityisen iloinen tässä kuvassa olen kukkivasta pikkusyreenistäni (latinaksi Syringa meyeri ’Palibin')

Tässä huhtikuinen kuva



(muiden upeat keväänseuraamiskuvat Aamukampa napin takana)