Halloween - All Hallows Eve

Halloween oli alkujaan kelttiläinen Samhai juhla, jota vietettiin satokauden lopun juhlana. Samaisena yönä myös kuluneen vuoden aikana kuolleiden sielut siirtyivät taivaaseen. Sen vuoksi 31.10. yönä sanotaan henkien olevan erityisesti liikkeellä.

Alkuperäisesti kurpitsan tilalla oli lanttu, jonka sisällä poltettiin hiiltä. Kurpitsa tuli lantun tilalle irlantilaisten siirtolaisten myötä kun Amerikasta ei lanttuja löytynyt samalla tavalla kuin Irlannista. Jack O'Lanternin tarinan voi lukea vaikka wikipediasta.

Olemme vasta tänään varsinaisesti aloittaneet Halloween koristeiden teon. Koristelaatikko on vintillä ja toivon Koon sen ehtivän tänä iltana hakea niin saamme talon Halloween kuntoon ennen MaaMaan & hanin saapumista huomenna.

Melkein tuli paniikki kun Tescosta olivat eilen kurpitsat loppu! Varmuudeksi ostin Halloween ruusut. Onneksi tänään lähikauppa pelasti tilanteen ja sain pari oven vierelle. Ensi viikolla tiedossa kurpitsakeittoa syötäväksi ja sosetta pakkaseen myöhempää käyttöä varten. Ellen sitten innostu ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilemaan kurpitsapikkelssin tekoa.

Prinsessa ei halua pelottavia Halloween koristeita joten lepakotkin ovat pastilliväreissä ja kaikilla haamuilla & noidilla on hymyssä suu.

Tämä aamu oli niin harmaa, että nauroimme ystäväni T:n kanssa, että kun vedin valkoiset kaihtimet syrjään niin valoa tuli ikkunasta vähemmän. Todellinen dull day. Mutta sitten: katsokaa mitä huomasin puutarhan nurkassa, kyllä piristi ja kuvan otto kännykällä tosi hankalaa kun tuuli aivan järkyttävästi. Mutta värit ehkä näkyy kuitenkin.

Eilinen OLI hyvä päivä

Heräilimme hiljakseen ja söimme T:n kanssa aamiaiseksi Koon unohtamat eväsleivät. Tai ei sitä oikein unohtamiseksikaan voi sanoa, kun Koon lähtiessä töihin en muistanut mainita että olen hänelle eväät tehnyt.

Ajelimme Malahideen ja "tilasimme" tyhjän parkkipaikan Gibneys pubin viereltä. Kadun viereltä lähtikin juuri auto kuin tilauksestamme, mutta takana oli sellainen ruuhka ettei siihen alettu peruuttaa. Tai siis luksusta oli, että T oli kuskina kun vielä eilisen oli lisättynä vakuutukseeni. Autovakuutus kun on henkilö- eikä autokohtainen ja jos haluaa lainata autoaan niin täytyy lisätä lainaaja vakuutukseen laina-ajaksi.

Ruoka oli juuri niin hyvää kuin Leenalta olen ymmärtänyt, Tkin sai vihdoin fish and chips jota oli koko reissun kaivannut. Ujoutta oli vähän kaikkien neljän tytön välillä, mutta meillä naisilla juttu luisti. Ulkopuolinen ei varmasti olisi huomannut, että Leena ja T tapasivat ensimmäistä kertaa. Ihana lounas niin ruoan kuin seurankin puolesta.


Sadepäivästä vai mistä johtuen, Prinsessa halusi kylpyyn eikä olisi tullut millään sieltä pois veden jo viilennettyä. Mutta katsokaa nyt minkä nutturan sain hänelle ponihännästään kietaistua, kun ei hiuksia tarvinnut pestä.



Hemmotteluni jatkui kun illalliseksi T valmisti taivaallista porkkana-curry keittoa ja lisukkeena lämpimät juusto-kinkku-tomaatti voileivät. Keitto katosi niin nopeasti, etten kuvaa ehtinyt ottamaan.

Edessä hyvä päivä - sateesta huolimatta

Sydänystäväni T saapui Irlantiin maananataina ja kun asioilla on tapana mennä mielenkiintoisia reittejä niin tänään tapaamme Leenan lounaalla. Lounastreffeille tulevat myös T:n nuorin ja Leenan vanhin tytär, sillä he sattuvat olemaan samassa koulussa! Kauttani on jo vaihdettu sähköpostiosoitteet ja tytöt ovat jo meilailleet, mutta eivät löytäneet toisiaan koulun käytäviltä. Leenaan olen tutustunut ja ystävystynyt blogini kautta ja T:n olen tuntenut "aina". Uskon, että lounas venyy sillä kaikki osapuolet tuntien luulen, että uusi ystävyys kolkuttelee ovella.

Eilen illalla iski syysfiilikset. Synkkiä tyhmiä ajatuksia ja tuntoja. Sitten sytytin kynttilän, pläräilin oransseja halloween juttuja, selasin Marokosta ostamaani sisustuslehteä ja pakotin itseni miettimään asioita, joista kiitollinen. Ja kas - siellä se mielen aurinko pelmahti valaisemaan tunnelmaa. Tästä tulee hyvä päivä.

Toinenkin tunnustus ja meemi

Samaan syssyyn toinenkin meemi Eilonwy'ltä

Säännöt:
1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti

Tässä sitten ajatuksia aisteistani:

Näkö: Tällä hetkellä liki kaikki minkä tekemisestä nautin vaatii näköä
Kuulo: Jos en näkisi, kehittäisin kuuloaistiani, eniten nautin hiljaisuuden kuulemisesta
Tunto: Rakastan koskettaa lapseni hiuksia, näppäimistön sileyttä ja kivien pehmeyttä
Haju: Hajumuistoja on monesta paikasta ja tilanteesta – hyviä ja pahoja. On ollut myös hetkiä kun olisin toivonut että en haistaisi
Maku: Kunpa aina keksisi mitä makua aivot haluavat, ettei tarvitsisi syödä koko ruokakaapin sisällystä ennen kuin himon kohde löytyy ;o)

Olen laiska ja en linkitä enkä listaa. Oli mielenkiintoista miettiä. Erityisesti näköä.

Tunnustus ja 7 asiaa itsestäni (editoin)

Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa: Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen. Kopioi kuva ja liitä blogiisi. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä. Anna tunnustus seitsemälle. Linkitä nämä blogissasi. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.

Kiitän tunnustuksesta Eilonwy’tä. Tässä sitten niitä asioita, vaikka luulen että osan jo jotkut tietävätkin:

1. Saan päivittäin loistavia ideoita, mutta vain harva toteutuu loppuun asti
2. Kaikki lehdet kulkevat saksieni kautta kierrätykseen – ja kun etsin sitä tiettyä leikattua lehtileikettä tai kuvaa niin en sitä yleensä löydä ja uusi lehti joutuu saksieni uhriksi
3. Kun Prinsessani, pieni ihmeeni, syntyi olin 43 vuotias
4. Odotan tosissani 50-v päivääni
5. Olen ollut aika kipeä viimeiset 2 vuotta
6. Nautin äärettömästi siitä, että saan olla nyt kotona – yritän muistaa kiittää siitä joka päivä
Poistin alkuperäisen 7.kohdan - tänää vain sää tai joku muu on tehnyt sen, että tapahtuma on jostain syystä pohdituttanut ja ahdistanut. Joten tässä uusi:
7. Olen laulanut kirkon kantaattikuorossa ja Suomen Laulussa

Tämä on ollut jo niin monessa blogissani, että kuka lukijoistani haluaa tunnustaa ja tunnustusta niin olkaa hyvä!

Tumman ruskea kollaasi

Tällaisen harjoitelman sain tällä kertaa aikaiseksi. Oli toinen idea, ehkä lisään sen myöhemmin (vaatii rakentelua ja pippureita ;o))

Marokon matka

Erikoisin muisti- ja aistikuva matkalta on kun seisoin varjossa Ben Gueririn oikeustalon seinustalla odottamassa, että tuomari korjaa Koon syntymäajan. Aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta, piha oli täynnä ihmisiä - oli kuuma.
Marokossa siirretään parhaillaan henkilörekisteriä tietokoneelle ja virheitä sattuu. Tai siis niinhän me luulimme. 2,5 tunnin odottelun jälkeen tuomarin päätös oli: syntymäaika tietokoneella on oikea ja Koo luullut koko elämänsä olevansa päivää nuorempi ja kaikki family bookit ja passit ovat väärällä päivämäärällä. 16- Shawwal (10) -1391 on päivää aiemmin kuin paperinen syntymätodistus näyttää. Pääsimme Prinsessan kanssa odottamaan tyhjään ja viileään oikeussaliin, ettei tarvinnut ihan koko aikaa ulkona seisoa.

Ihmiset & suku
Marokolaiset ovat uskomattoman lämpöisiä ja ystävällisiä. Monta kertaa luulin, että Koo tunsi myyjän tai tarjoilijan koska he palvelivat niin sydämellisesti meitä. Jokaisessa kodissa missä vierailimme tunsin lämmön ja vaikka yhteinen kieli puuttui niin en tuntenut itseäni ulkopuoliseksi.
Prinsessa sai tuntea itsensä todelliseksi prinsessaksi. Hänet huomioitiin heti ja otettiin haltuun, niin etten häntä välillä pitkään aikaan nähnyt kun oli viihdytettävänä keittiössä tai ulkona naapurin lasten kanssa.
Sukukeskeisyys on ilmiselvää ja oleellista. Tädin talossa asui kaksi serkuista perheineen. Ateriat tehdään ja nautitaan yhdessä. Aina on joku joka katsoo lasten perään. Lisää serkkuja asui saman kadun varrella, kujaa / katua kutsutaankin Koon sukunimen mukaan. Myös Koon vanhemmilla (nyt siis äidillä) on kadun varrella talo, josta kaksi kerrosta vuokrattuna ja alin kerros toimii loma-asuntonaan.


Ruoka & tavatNAM! Vain kerran lautaselle ilmestyi jotain mistä en niin välittänyt. Tilasin jotain kalasysteemiä joka olikin ihmeellisessä taikinakuoressa. Lammasta ja kanaa lihana enimmäkseen ja aina mahtavat kasvislisukkeet. Couscous on muutenkin yksi uusimmistä lempiherkuistani, mutta Koon tädin tarjoamaa ei voita mikään! Ja leipä. Huoh. Yksi kiviuunissa paistettu tafernout matkasi kotiin asti ja hyvin maistui uunissa lämmitettynä Koon epäilyksistä huolimatta. Myönsi, että oli väärässä kun sanoi ettei maistuisi. Hauska yksityiskohta saamassamme rääppiäis hääkakussa oli joulukoristukset.Törmäsin myös pieneen putiikkiin, missä joulukoristeita oli hääkoristelutarkoitukseen myytävänä!
Ihana tapa Koon tädin luona oli käsien pesu ennen ja jälkeen ruoan. Joku talon naisista toi alumiinisen vadin ja kaatoi lämmintä vettä käsiesi päälle. Kuulemma tämä tapa vanhanaikainen, mutta Ben Guerir'in alueella yhä käytössä.
Couscous syötiin suoraan isolta vadilta sormin, vain lapset (ja eurooppalainen vaimo ;o)) saivat lautasen ja lusikan.



Aamupalan paistetut letut olivat suuri suosikkini nimenomaan neliön muotoiset rapeaksi paistetut. Jos täältä saisi minttuteetä kuten se Marokossa tehdään niin voisin ajatella vähentäväni huomattavasti kahvin juontiani.


Luonto & maisemat
Karua aavikkoa, mahtavia terrakotan eri sävyjä, sininen taivas ja Atlas vuoret. Casablancassa meren rannalla vihreämpää. Kaktuksia, kukkaloistoa, kukkivia puita ja pensaita, miehen korkuisia pelargonioita, appelsiini- ja oliivipuita, taatelipalmuja. Erilaista ja kaunista.
Sateen huonontamien teiden vuoksi emme uskaltaneet ihan niin ylös ajaa kuin oli alunperin tarkoitus, mutta huimia maisemia saimme silti ihailla.

Liikenne
Onneksi Koo ajoi. Jos olisin joutunut auton rattiin olisin varmaan kauhusta jäykkänä vain istunut ratin takana kunnes joku olisi tullut hinaamaan pois. Myönnän: välillä suljin silmäni kauhusta. Periaatteessa kolme kaistaa: autoja 5 rinnakkain plus 2 mopoa ja ainakin 1 aasi (siis ihan eläin). Jos et lähtenyt samalla sekunnilla kuin valo vaihtui vihreäksi seurasi autotorvien äänimeri. Vuokra-auto kolhuisin ja kuhmuisin mitä ikinä olemme vuokranneet, mutta vei meidät paikasta toiseen ja mittariin tuli liki tuhat kilometriä.
Mopo / skootteri / moottoripyörä hyvin yleinen kulkuneuvo ja niillä puikkelehdittiin autojen välissä huimaavaa vauhtia ja läheltä-piti-tilanteita oli mielestäni tuhansia. Kypäräpakkoa ei ole, tosin niitäkin näkyi käytettävän. Katsoin sanattomana kypäräpäistä äitiä, jonka takana istui kaksi lasta ilman kypärää. Aasien vetämät rattaat olivat myös oleellinen osa katukuvaa. Moottoritiet olivat hyviä ja ruuhkattomia ja taukopaikkoja riittävästi mistä täällä Irlannissa olisi hyvä ottaa esimerkkiä. Drive-in automaatti oli ensimmäinen mihin olen missään maassa törmännyt.

Rakennukset ja asuminen
Talot / kodit joissa vierailimme kaikki vähintään 3 kerroksisia. Keskellä neliön muotoinen "aula" mistä ovet lukuisiin huoneisiin. Joissain huoneista ainoa ikkuna tähän "aulaan", yhdessä kyläpaikassa istuimme lattialla täysin ikkunattomassa huoneessa, mukavasti tyyny- ja peittopinojen päällä. Ruoka tarjoiltiin vierashuoneeseen mikä useimmiten eri kerroksessa kuin keittiö. Naiset ravasivat taitavasti kapeita kiviportaita tarjottimien kanssa ylös ja alas. Itse pelkäsin joka kerta lipeämistä tai sitä, että Prinsessa kulkiessaan portaissa kaatuu ja lyö päänsä.
Kun Agadirissä liki kaikki rakennukset olivat valkoisia niin maan väristä johtuen Marrakeshissä rakennukset terrakotan värisiä suurimmaksi osaksi.

Pukeutuminen
Marokon sanotaan olevan yksi vapaamielisimmistä muslimimaista pukeutumisen suhteen. Näin naisia pukeutuneina täysin länsimaalaisesti ja täysin hunnutettuna. Marrakeshissa oman näkemykseni mukaan naiset käyttivät vähiten huivia tai huntua ja kulkivat avopäin esimerkiksi Casablancassa oli mielestäni enemmän huiveja käytössä.




Marrakesh
Oli hyvin pitkälle sitä mitä olin netistä ja matkaoppaista sekä Koon kertomuksista ymmärtänyt sen olevan. Vilkas ja elävä, erilaisella tavalla kaunis, paljon upeita yksityiskohtia valokuvattaviksi, mutta ei välttämättä maailman paras lapsimatkakohde. Menaran ja varsinkin Majorellen puutarhoista nautimme kaikki. Afriquia eli paikallisilta "ABC" asemilta sekä McDonalsista löytyi leikkipuisto herkullisen ruoan ja kahvi + tee tarjonnan lisäksi, joten kolmena päivänä parin tunnin ajan seurasimme Prinsessan touhuja.



Casablanca
Olimme iloisia kun saimme "alkuasukasoppaaksemme" Koon siskon apen. Pääsimme käymään souk'issa joka vähän sivummalla ja hiljaisempi kuin pahimmilla turistialueilla. Kun miehet kävivät moskeijassa sisällä, Prinsessa viihdytti itseään kamelileikillä. Päivä oli todella myrskyinen niinkuin merikuvista näkyy. Casablancassa kohtaavat äärilaidat; Miljonäärien villojen vierellä köyhällistön slummeja. Nuori kuningas pyrkii parantamaan asuinoloja aktiivisesti ja on saanut toimistaan kiitosta. Ennen 250 km paluumatkaa kävimme vielä nauttimassa iltakahvit täysin pariisilaistyylisessä kahvilassa. Prinsessa viihdytti itseään kameli-avainrengas leikillä pitkään.


Ben Guerir
Aikaisemmin pieni syrjäkylä, josta tuskin kukaan Marokon ulkopuolella on kuullut. Koon syntymäkaupunki, missä asuu suurin osa isän puolisesta suvusta. Koon perhe muutti täältä Ranskaan hänen ollessan vuoden vanha. Kuninkaan hyvä yliopistokaveri on tältä kylältä ja kuningas on antanut kaverilleen tehtäväksi nostaa Ben Guerir syrjäkylästä nykyaikaiseksi kaupungiksi. Kaupunkikuva on radikaalisti muuttunut joka kerta Koon käydessä, joka puolella rakennetaan ja katetaan kävelyteitä. Oli silti ihan mukava, että yhä asuma-alueiden vierellä näkyi vielä lammaskatras paimenineen. Asuma-alueet keskellä hiekkaerämaata olivat itselleni yllätys.

El Kelaa des Sraghna
Toinen pikkukapunki, jossa kävimme tervehtimässä Koon yhtä serkkua. Ben Guerir'sta sinne oli tunnin ajomatka oliivilehtojen ja fosfaattikaivosten läpi suht koht suoraa tietä. Prinsessa sai nauttia liki samanikäisten serkkujensa seurasta ja itseäni huimasi leikkien vauhti kiviportaikossa ja sohvien ja tyynyjen päällä juostessa. Ostoksillekin pääsin ja hinnat Marrakeshiä halvemmat.

Tässä mitä ensimmäisellä kirjoituksella tulee mieleen. Matkapäiväkirja kertoo päiväjärjestyksestä seuraavaa:

Lauantai: matkapäivä, illalla hotellin viereissä ravintolassa
Sunnuntai: Marrakesh Menara Gardens, hypermarket, illalla souk
Maanantai: Ben Guerir: virallisia asioita ja sukulointia
Tiistai: Marrakesh, McDonaldsin leikkipuisto, ostoksia, lepoa
Keskiviikko: Casablanca
Torstai: BenGuerir & El Kelaa des Sraghna: oikeustalo, Koon vanheneminen, sukointia
Perjantai: Afriquian leikkipuisto - vuoret, iltapala hotellissa
Lauantai: Afriquian leikkipuisto, viimeiset ostokset, pakkaamista
Sunnuntai: matkapäivä

Jardin Majorelle Marrakeshissä oli niin ihana, että tässä kuvia sieltä ihan erikseen, hotellikuvista yritän tehdä kollaasin.