Tähän on hyvä päättää tämä vuosi

Tuhat kaunista kiitosta Kattilan ihanalle Katti-ystävälleni, joka tämän kauniisti ojensi. Kiitollisena otan vastaan.

Tällä haluan kiittää teitä ihanaisia blogiystäviäni seurastanne tänä superhaasteellisena vuonna 2011. Kuten tuossa kuvassa sanotaan: halaus (ja rutistus) sinne ruudun toiselle puolelle!

En tee lupauksia uudeksi vuodeksi, mutta olen vakaasti päättänyt että vuodesta 2012 tulee kaikin puolin parempi, terveempi, iloisempi ja yltäkylläsempi kuin tämä vuosi on ollut. Se on mahdollista kun uskoo ja luottaa. Ja toivoo.

Tämän päivän käytän aarrekarttani päivittämiseen ja pienen perheeni kanssa olemiseen. 

Hurraa

Pienistä asioista on pakko iloita. Heräsin aamulla kuten normaalistikin kolmen aikoihin ja olin jo nousemassa ylös tavalliseen tapaani. Harmitti kuitenkin niin paljon nousta kylmään kotiin, että kääntyilin ja vääntyilin ja löysinkin suht kivuttoman asennon ja: NUKAHDIN uudelleen!!! ja nukuin melkein kaksi tuntia lisää. Suorastaan luksusta.

Meillä lämmitys toimii kaasulla ja täytyy itse laittaa päälle ja pois, samalla lämpenee vesi boilerissa. Onneksi sen kuitenkin voi säätää ajastimella eikä niinkuin ensimmäisessä kodissani, että piti herättyään odotella puolisen tuntia ennen kuin vesi varaajassa lämpeni niin paljon, että tarkeni mennä suihkuun. Toisessa kodissamme oli "sähkösuihku" eli vekotin seinässä lämmitti suihkuveden. Nyt Koon lomaillessa, suihkua ei tarvita aikaisin aamulla joten lämmitys on ajastettu vasta myöhempään ajankohtaa.  Itse yleensä en välitä siitä, että joudun herättyäni harrastamaan kerrospukeutumista. Mutta tänä aamuna kutsui lämmin peti enemmän.

Kirsikkapuun oksan tiistaiseuranta 2. viikko

 Siirsin kirsikkapuun oksan valoisampaan paikkaan makuuhuoneen ikkunalle

 Hmm... onkohan tuossa jotain vihreää

 No tuossa ainakin on - luotettava, että kahden viikon kuluttua kukkii ...

Ei niin jouluisen värinen joulukaktus ainakin ymmärsi avata ensimmäiset kukkansa jouluksi.

Valoa pimeässä

Hih. En todella ymmärrä miten olen voinut elää ilman tätä tuotetta.

Rakkaalta Koolta saamassani MaxFactorin huulikiilteen sivellinosan kun kiertää auki siihen syttyy valo ja yhdellä sivulla olevan peilin avulla onnistuu huulten punaaminen vaikka salaa pimeässä peiton alla, että voi "herätä" hehkein huulin. Ja kukaan ei huomaa mitään ;)

Jouluaaton kävelyretki

Lähistöllä oleva kirsikkapuu eilen mitä harmainta taivasta vasten

Kotini ja kotikatuni eilen sekä naapurin "pieni" lumiukko

Kotiäiti uuvahti ja sitten koitti jouluaatto

Töissäkäydessäni kävi usein niin, että kun loma tai lyhytkin vapaa alkoi, sain flunssan tai muuten sairastuin. Nyt niin kävi kun Koo jäi lomalle...

Eilen aamuyöstä alkoi tuntua kurjalta ja kaaduinkin sitten vuorokaudeksi kuumeessa ja vatsataudissa sängyn pohjalle. Luulin tietäväni kaiken särystä, mutta väärässä olin; en tiennyt että sormen päitäkin voi särkeä.

Kaikki eiliseksi ajattelemani toimet jäivät tekemättä (mm. lähteä kuvaamaan lähistöllä kukkivaa kirsikkapuuta). Herätessäni kahden aikaan tänä aamuyönä huomasin ilokseni, että kuume on häipynyt melkein kokonaan ja pala paahtoleipääkin pysyy sisällä. Joten olen harrastanut hiljaisia tonttujuttuja alakerrassa niin, että muut eivät herää, välillä tässä koneella lepäillen.

Kyllä kaikesta huolimatta Joulu vain saa vallan mielessäni ja antaa voimia tehdä asioita mitkä toivoo erityisesti lapsensa muistavan vielä aikuisenakin. Ennen joulurauhan julistusta kotona näyttää jo ihan toiselta. Kyllä se lanttulaatikko maistuu vielä joulun jälkeenkin - rosolliainekset laitan kuitenkin kohta kiehumaan, että jäähtyvät ennen kuin hakkaan ne pieniksi. Meidän "sallatti" eli rosolli ei onneksi tarvitse silliä, sitäkin kun piti eilen hakea kun ei löydy tavallisesta ruokakaupasta.

Ajoitus "taudilleni" ei olisi voinut olla parempi. Toissapäivänä oli nimittäin koulun joulukonsertti, johon taioin siskontytön kesähameesta, neidin liian pienestä t-paidasta ja "kultaisesta" kaitaliinasta (table runner) tähtiasun ... konsertin päätteeksi oppilaat, jotka olivat päässeet pulpetin ääreen joka päivä syyslukukaudella, saivat siitä todistuksen jota tähtöseni kuvassa luokkakaverilleen esittelee. Opin myös, että koulunsa on Irlannin monikulttuurisin koulu: 31 kansalaisuutta, mikä on aika mahtava luku kun oppilaita on alle 300.

Nyt jatkan hiljaisia tonttujuttujani ja toivotan teille kaikille mitä ihaninta Joulun aikaa ja ihanaa viikonloppua myös teille, kenen kulttuuriin / traditioihin joulun vietto ei kuulu!

Ihana lämpö ja vihreys

Viime vuonna näytti tältä

koulu oli suljettu lumen ja liukkauden vuoksi ja olin "kahlittu" kotiin.

Tänään on +12, ruoho viheriöi niinkuin tällä saarella pitääkin ja jos oikein auton ikkunasta näin niin yksi puu oli kukassa. Käyn sen huomenna tarkistamassa ennen kuin menen nauttimaan tähtöseni esiintymisestä koululla.

Ei hinnalla pilattu

Aika edullisesti saa täällä osan suomalaisista perinteisistä jouluruoista aikaiseksi, ja vielä jää varaa halutessa puna- ja portviiniinkin.

Nuo kaikki vihannekset päätyvät varmasti ostoskärryyn. Latusta laatikko, perunat ja sipulit rosolliin ja brokkoli erityisesti prinsessan herkuksi tomaattien ja kiinankaalin kera.

Vielä kahtena aamuna tänä vuonna rakennettava eväslaatikot miehelle ja tyttärelle. Koon työt jatkuvat 3.1. ja Prinsessan koulu 9.1. Tiedän, että paluu rutiineihin on sitten taas itselleni äärettömän mukavaa.

"Jo" eilen muisti neiti sanoa, että tarvitsee mekon ja pannan torstain esitykseen koululle. On kuulemma tähti... Muistaakseni jossain on tallessa kaksi keltaista pinnasängyn lakanaa - eli taitaa tänään ompelukone laulaa ... itsestäni en mene takuuseen.

Edit: Olikin vanhasta lehdestä tuo kuva eli hinta ei pitänytkään paikkansa... Kilpailu on kova ja tämä rouva juoksee tarjousten perässä. Aldissa olikin melonit / kappale, klementiinit per kilo, 1kg porkkanoita ja 2 kg perunoita 24 senttiä, Lidlistä sitten 1 kg sipuleita ja lanttu 22 senttiä... eli sain alle 3 eurolla 2 melonia, 2 kg klementiinejä, 2kg perunoita, 1 kg porkkanoita, 1kg sipuleita ja lantun.  

Kirsikkapuun oksa viikko 1

Surkeat kuvat, tärisevin käsin - mutta en nyt jaksa ottaa uusia. Pitänee siirtää oksa aurinkoisempaan paikkaan.

Viimeisen adventin aatto

Sain eilen kummitytön askartelukalenterin viimeiset luukut sähköpostiin (suurimpaan osaan luukkuja lähetin kerrankin ajoissa materiaalitkin enkä vain ideoita / ohjeita) ja viimeiset kortit sain oikeaan postiin. En tiedä miksi nuo itseaiheutetut "pakolliset" ovat muka painaneet lastina niin etten ole kunnolla saanut omaa joulua tehdyksi. En suostu myöntämään, että en jostain syystä enää olisi jouluihminen.

Joten nyt ajattelin keskittyä sitten oman joulun tekemiseen, että Miriamin ei enää tarvitse koulukavereiden silmissä nolostella kun meillä ei vielä koristeita muualla kuin alakerran ikkunoissa. Joulukuusikin olisi pitänyt täkäläisittäin laittaa näkyvästi ikkunan eteen jo 8.12. Ehkä se tänä viikonloppuna ilmestyy vintiltä alas.

Joten jouluradio soimaan ja tämä tonttu hommiin.

Yksi amppelin miljoonakelloista ei vaan anna periksi kylmyydelle.

Kirsikkapuun oksa tiistaiseurantaan

Allu blogissaan kertoi uskomuksesta, että jos Lucian päivänä leikattu kirsikkapuun oksa kukkii 4 viikon kuluttua niin onni on matkassa seuraavana vuonna.

Oikeasti pitäisi tehdä ihan muuta kuin pomppia paljain jaloin märässä ruohikossa ja etsiä sopivaa kirsikkapuun oksaa leikattavaksi ja asetella kuvattavaksi... Voisi mm. vastata teidän ihaniin kommentteihin edellisissä postauksissa, mutta nyt priorisoin näin.

Ulkona on +2 ja tuulee 100 km/h (28 m / sek = myrsky, luvassa 140 km / h) mutta tällä hetkellä paistaa aurinko, mutta tilanne voi olla aivan toinen 5 minuutin kuluttua

Sotkua syntyy

 Ensin pudotin laatikollisen siemenhelmiä ja liimat (onneksi pysyivät kiinni)

Sitten heilahti leikkuulauta ennen kuin sain omenan kuoret roskiin (omenan palaset olin onneksi saanut jo neidin eväsrasiaan)

Bloggaajana en tietenkään ensimmäisenä miettinyt, että voi mikä sotku tai että milläs siivoan, vaan "missä kamera" No kännykkä ei ole koskaan kaukana.

Ja kolmantena sitten levähti siisti lehti / mainospino pitkin eteisen lattialle

Ei oikein pysy mikään tänään lapasessa, mutta paketin sain postiin päivän etuajassa ja se on edistystä se.

Jälleen voitto

Ja voittajan on helppo hymyillä. Tällä kertaa voitin Aneten lukijoidensa kesken järjestämän kilpailun ja katsokaa mitä ihanaa postipaketista löytyi:

♥-lämmin kiitos ja halaus Suomeen!

Tuulee, myrskyää...

kännykkäkameralla filmattu eilen - saa nähdä miten tämä videokokeilu näkyy. Onneksi en ole vielä laittanut valoja kuuseen...

Tänään näyttäisi olevan ennusteena vain 10 m / sek eli "navakkaa tuulta". Lämpöä tällä hetkellä +2

Verenpisara kukkii ja joulupukki seisoo nurmella

Olen ennenkin maininnut oppineeni esiliinasta, jonka ostin äidilleni Dublinin lentokentältä, että verenpisara on täällä Irlannissa luonnonvarainen kukka 

Yksinkertaisen kaunis verenpisara ihanasti yhä kukassa naapuritalon seinustalla kukkivan piikkiherneen (gorse) vierellä, kännykkäkameralla tallennettuna.

Osa naapuristosta on jo kovin jouluinen (täällä perinteisesti joulukuusi pystytetään sisälle viimeistään 8.12. ja yleensä ikkunan eteen niin että kaikki näkevät). Kuvan joulukuusi on Miriamin koulun aulassa. 

Saa nähdä millaisia amerikkalaistyylisiä virityksiä tänä vuonna naapurustoon syntyy. Itse taidan vain jatkaa jouluikkunani koristelua ja etsiä pahviset joulutontut ja hillityt valosarjat muihin ikkunoihin.

Nyhjään tyhjästä

Mummini oli maailman paras luomaan tyhjästä kaikenlaisia sisustusjuttuja ja asetelmia, hän näki kivessä ja puunoksassa muotoja ja satuhahmoja jotka sitten meidän lastenlasten silmissä jatkoivat elämäänsä mummilan ikkunanvälissä tai porstuan pöydän päällä olevassa asetelmassa. Erityisesti joulunaikaan käpytonttujen seikkailivat ties minkälaisissa puiden onkaloissa sammalpeitteisellä tarjottimella tai puualustalla.

Täällä ei luonnonmateriaalit ole yhtä helposti saatavilla kuin Suomessa, mutta käytin oman huoneeni kätköjä hyväkseni kun annoin käsilleni luvan tehdä mitä mieleen tulee ilman järjen häivääkään. Ja odottakaa vain - lisää on tulossa. Jos bloggaaminen on terapiaa niin kyllä on käsillä tekeminenkin.

Keinovalossa aamuyöstä värit eivät ole ihan kohdallaan, mutta eivätpä ole ajatuksetkaan ;O)

Tämä on sellainen "siivoan pöydän äkkiä" rasia eli käyttämättömät tarvikkeet, keskeneräiset kokeilut yms. joutuvat tänne. Usein otan rasian aamulla mukaan alakertaan kun käsiä kutittaa tekemisen kaipuusta enkä viitsi sytyttää yläkertaan valoja kun muut nukkuvat.

Kehitin "puolikranssin" rintaliivin kaarituesta... vielä mietin rautalangasta väännetyn ja langanpätkällä päällystetyn tontun kohtaloa

 Vessapaperirulla, sakset ja liimaa

pyykkipoikia, nauhanpätkiä, huopaa, helmiä ja tähtikimalletta. Sininen pitsienkeli tarvitsee vielä siivet...

Hulluttelevaa loppuviikkoa - ylihuomenna on perjantai!

Blogiväsymystä

Voi kuinka monena aamuna olenkaan painanut tuota "New Post" ja sitten tuijottanut tyhjää ruutua ihmetellen, että mitä oikein kirjoittaisin, miksi kirjoittaisin ja ketä muka kiinnostaa. Päivällä sitten tulee monta ideaa, mutta en vain saa aikaiseksi.

Blogin 3 vuotispäiväkin meni ohi bloggaamatta, vaikka olin etukäteen jo bloggausta sille päivälle(kin) suunnitellut.

En lupaa ryhdistäytyä ja blogata seitsemää kertaa viikossa, en edes kuukaudessa. Mutta lupaan blogata kun siltä tuntuu. Ehkä joskus seitsemän kertaa päivässä - kuka tietää. Vaikeinta on ollut se, että saan tälle ruudulle mitään. Olisikohan blogiväsymys selätetty?

Paikallisen mattokaupan ikkunassa oli taiteilija työssä - valitettavasti auton ikkunan läpi kännykällä kuvattaessa hänestä ei edes sivellintä näy.

Joulu saapuu kotiin - osa 1

Sain keittiön toiselta ikkunalta pois siniset koristukset ja ikkunan pestyä sisäpuolelta. Nyt pitää saada ikkunalaudalle punaista ja jouluista, rannalta kerätyt kivetkin löytänevät paikkansa..

Ensin tarkastellaan sisällä:

 Sitten kuvataan ulkoa:

Ja mietitään että jos isän tekemän talon vierelle vaikka huovasta lunta, poron ja pilkkivän lumiukon seuraksi rantakiviä rantaa - mitä tontun pyykkinarun seuraksi...

Eilen väänsin rautalankaa ja ulko-ovi sai väliaikaisen koristeen

Statuspäivitys

Ensin aloin kirjoittaa tätä päivitystä Facebookissa, mutta siellä kavereina Prinsessan koulukavereiden äitejä ja muita kouluihmisiä plus nakitin Koolle yhden homman sillä perusteella, että olen tänä aamuna koululla kokouksessa.

Nousin ylös neljän aikoihin ja puuhastelin kaikkea pientä mm. silitin Jouluradion siivittämänä. Kaisalta alkujaan sain vinkin ja linkin ja tänään jaellut sitä eteenpäin, kas tässä: http://www.jouluradio.fi/


mutta siis se statuspäivitys:

08:43 pois suihkusta
08:49 Miriam saatettuna koulun pihalle (koulu alkaa 08:50)
08:51 itse koululla kokouksessa, joka onkin vasta keskiviikkona...
08:53 takaisin kotona

jospa vähän rauhoittuisi ja rakentaisi jouluikkunan valmiiksi.

Itkeäkö vai nauraa

Täkäläisen käytännön tuntien olin sairaalalla hyvissä ajoin. Eli kaikki saavat saman kellonajan tapaamiselleen ja sitten lääkäri ottaa vastaan tulojärjestyksessä. Joissain paikoissa on fyysinen jono, missä ihmiset liikkuvat etenevät pomppimalla tuolilta tuolille jonon edetessä, joissain numerolappusysteemi ja täällä sihteerille ilmoittautumisjärjestys.

Koska en voinut tietää kauanko aikaa kuluu, halusin parkkeerata sellaiseen paikkaan missä maksetaan vasta ulosajettaessa. Ihonan sitä kun pitää miettiä, että kauanko parkkiaikaa jäljellä. Sairaalan parkkipaikka on yleensä täynnä, mutta ajoin sen kautta kuitenkin: se oli kokonaan suljettu! Ajoin seuraavaan parkkiin - luonnollisesti em. johdosta se oli täynnä, siellä oli myös lappu että sairaalan henkilökunnan paikat täynnä "sorry". Oma ärtymykseni laantui kun ajattelin henkilökuntaa jonka ravattava parkkimittareilla työpäivän aikana. "anteeksi, pysäytän hetkeksi toimenpiteen kun menen laittamaan lisää rahaa mittariin"

Olin onnekas ja lyhyellä kiertämisellä löysin suht läheltä vapaan parkkiruudun ja ystävällisen naisen joka auttoi viittomalla parkkeeraamaan pieneen aukkoon kapealla kadulla. Laitoin kaikki kolikkoni mittariin ja se näytti 13:13 ja ajattelin, että kyllä varmaan parissa tunnissa ehdin näkemään tohtorin ja kävelemään autolle.

Ilmoittauduin sihteerille 10:30 (aikani oli 11:00), pääsin sisälle 12:50. Ensi tervehdyksen jälkeen tohtori sanoi, että sorry ei hän pysty mitään sanomaan kun sitä hermoratatutkimusta (EMG) ei ole tehty ja hän huomasi, ettei ole otettu "tavallisia" röntgenkuviakaan jotka tarvitaan magneettikuvauksen lisäksi "hups, etkö tosiaan ole saanut röntgeniin lähetettä". Samaan hengenvetoon hän myös tyrmäsi oman lääkärini viimeisimmän diagnoosin sillä, että olen siihen liian nuori ja tulehdusarvoni eivät ole sairauteen riittävän korkealla, vaikka korkealla ovat olleetkin.

Sain lähetteen verikokeisiin, röntgeniin ja hydroterapiaan. Uuden särkylääkkeen sain myös ja uuden tapaamisajan saan sitten jonnekin ensi keväälle kun ehdin soittaa sihteerilleen, joka oli lounastauolla etten ehtinyt häntä nähdä ja sopia uutta aikaa. Jos ei olisi ollut kiire autolle = hakemaan lasta koulusta niin olisin voinut jonottaa vielä verikokeisiin eilen. Takaisin autolla olin 13:17 mutta eivät sentään olleet ehtineet muistaa parkkisakolla.

No. Tällä tiedolla nyt mennään ja toivotaan ettei lääkkeestä tule pahempia sivuoireita ja että se myös auttaisi. Sisulla irvistellen on mentävä, ei tässä muutakaan voi. Olen täydellisesti jouluihminen ja ensimmäistä adventtia jo miettinyt ja koristeluita näperrellytt, mutta silti nyt on vähän sellainen olo, että haluaisin nukkua heräämättä kevääseen ... tai vuoteen 2013 ...

Hämärät kuvat takanreunukseltani. Elegialta sain vihjeen tuosta vasemman puoleisesta, palaessaan väriä vaihtavasta kynttilästä  ja se oli ostettava kun sen löysin. Olen siitä lumoutunut ja kaiken lisäksi se levittää hyvää, mietoa tuoksua kotiin.

Enkeliviestini tälle päivälle sain täältä

17.11.2010

Vuosi sitten kävin lääkärissä kun "kaikkia paikkoja" särki - oli särkenyt jo pitkään. Ensi viikolla menen asiasta seurantakäynnille erikoislääkärille, ensimmäinen kerta oli toukokuussa (johon olin siis saanut lähetteen vuosi sitten). Ensi vuoden maaliskuulle olen saanut ajan hermoratatutkimukseen, johon sain lähetteen toukokuussa. Ja yhä särkee. Kaikenlaisia diagnooseja olen saanut tämän vuoden varrella ja kaikenlaisia pillereitä napsinut kaikenlaisilla sivuoireilla. Verikokeet näyttävät (onneksi?) että kaikki tulehdusarvot korkealla, muuten varmaan laitettaisiin masennukseni piikkiin kaikki.

Taidan leipoa synttärikakun ja koristeiksi laitan kipupillereitä.

Eilen sain myös niin huonoja uutisia (kukaan ei kuollut eikä kukaan sairastunut ihan vaan omakohtaisia), että putosin polvilleni ja huusin apua! Itkin niin, että iho silmien alapuolella on suolasta karhea ja kipeä.

Mutta apua tuli; ymmärsin yöllä unettomana sängyssä miettiessäni, että kun en vain voi ko. asialle mitään tehdä niin pitää keksiä jotain muuta. Onneksi taitoni nyhjäistä tyhjästä ei ole kadonnut. Aamuyö ja tämä aamu on kulunut laittaessani ideoita paperille. Nyt pitäisi vaan saada puhalletuksi kaiken lamauttava masennuksen synkkä, mustanharmaa pilvi odottamaan parempaa hetkeä. Nyt ei aikuisten oikeasti olisi sille aikaa eikä tilaa. Jos ei muilla pysy poissa niin otan hätävara-ilopillerit peliin.

voin vaikka lukea kirjaa itsestäni

 tai tehdä vihdoin sen kaulaliinan pihaenkelille

voin myös tapella vihaisten lintujen kanssa

  tai kurkata oksanreiästä naapurin pihalle, jos vaikka sieltä löytyisi jotain mukavaa

EDIT: mutta ei asiat voi olla koskaan täydellisen toivottomasti kun jaksan vielä olla iloinen aamuauringon hempeän ihanasta ja lohduttavasta valosta pihallani ja keittiössäni:

Ei(hän) kahta ilman kolmatta

Eli mietin mitäköhän tänään tulee postissa kun

perjantaina tuli Facebook kilpailussa voittamani askartelujutut

Eilen äidin Miriamille lähettämässä paketissa oli puhelimessa mainitsemansa huovutusvillan lisäksi yllätyksenä  huovutusopaskirja toisen tekijän omistuskirjoituksella (äiti onnistui pitämään yllätyksen eikä ole maininnut tästä mitään)!

 

Jännityksellä jo odotan mitä tänään luukusta kolahtaa tai postipoika kotiin kantaa ;O)

Nyt kuitenkin pitää alkaa miettiä onko mitään muuta ylle laitettavaa kuin verkkarit, sillä aamulla on PTA (Parents Teacher Association) kokous koululla. Tulin eilen vuosikokouksessa "valituksi" seuraavaksi vuodeksikin tähän vanhempien ja opettajien yhteistiimiin, heh - ei ollut edes tarpeeksi ehdokkaita eli kaikki valittiin jotka vähänkin osottivat kiinnostusta.

EDIT: kolmas oli paketti sydänystävältä Suomesta; adventtikalenteri (mulle OMA) ja muuta mukavaa

Söin omenan

(En ymmärtänyt, että tulen sen syömään niin piti valokuvan sijasta täytyi piirtää se syöty omena ;O) )

Eipä siinä muuten olisi mitään ihmeteltävää, mutta edellisestä omenan syönnistä on helpostikin yli 20 vuotta. Muiden allergioiden lisäksi tulin aikuis-iässä allergiseksi monille hedelmille. Mutta perjantaina kun lohkoin omenaa prinsessan lounaslaatikkoon (eväistä ei saa jäädä koulun sääntöjen mukaan jätettä) niin se tuoksui niin hyvälle, että maistoin pienen lohkon antihistamiinipurkki ja astmapiippu käden ulottuvilla. Aina välillä pieniä määriä allergisoivia tuotteita maistelen, ja yleensä saan allergiareaktion heti - vähintään suuhun syntyy pieniä rakkuloita.

Eilen sitten päätin toistaa kokeiluni ja vähän kerrallaan söin kokonaisen omenan; suureksi hämmästyksekseni en saanut mitään reaktiota!! Kuorittuna toki. Ja toki ymmärrän, että syömälläni kortisoniannoksella voi olla asiaan vaikutusta. Mutta silti: Jippii!!!

Hankalaa ja harmaata

Nyt on kolmas aamu kun ennen viittä istun tässä aloittamassa blogikirjoitusta. Kolmas aamu kun tuijotan blogini kuvauksessa sanoja "enimmäkseen positiivisia mietteitä" ja mietin, että pitääköhän enää paikkansa ja suljen blogin.

Nyt jäi kuitenkin tuo luonnokseksi, joten jatkan.

Periaatteessahan kaikki on hyvin; on koti ja ruokaakin löytyy päivittäin pöytään, lapsi ja mies ovat terveitä ja äitikin pysyy yhä pystyssä. Mitä tässä valittaa tai kehua. Elo ei ole arkea kummempaa.

Maanantainen kuurakin on väistynyt ja lämpötila näyttää jo nyt kaksinumeroista plussalukua Celciusta.

Mutta silti. Eilisen päivän sää oli ihan kuin pääni sisältö. Harmaa. Aurinko ei noussut eikä laskenut, ei tuullut eikä satanut saati myrskynnyt. Oli vain: h-a-r-m-a-a-t-a. Keskeneräisistä tekeleistäkin käsiin osui harmaa pannan alku. Pinkin kynän sisältä tuli harmaata tekstiä ja lopetin kirjoittamisen kesken. Luovutin ja päätin, että olkoon. Olkoon sitten harmaata.



Lapsosen hain sitten jo koulusta räikeän oransseissa crockseissani (joihin oli ilmaantunut harmaa viiru), ilman sukkia (en löytänyt harmaita) ja söin oranssin hedelmän.

Laitoin pari tilausta yläkertaan ja kiitin siitä mitä minulla kuitenkin on.

Kesäinen marraskuu

Koululoman viimeisen päivän vietimme Miriamin kanssa mukavasti lounastamalla Leenan luona jonka jälkeen lähdimme Malahiden linnan puiston leikkialueelle.

Miriamille leikkipuisto oli ennestään tuttu, mutta itse olin siellä ensimmäistä kertaa. 

T-paitakeli  totesi Miriam

 Puiston läpi kulkeva kävelytie oli mielestäni ihanan kesäinen

Luonnonvarainen oranlaakeri löytyi murattien keskeltä

 Kävelytien varrelta löytyi myös kuntoiluvälineitä, joita piti kokeilla