Neljän euron tuhlaus

En voinut vastustaa... nämä kolme tarjouksesta yhteensä 4 eurolla

Kyllä nyt kelpaa mennä patiolle kahvittelemaan. Pienelle tarjottimelle mahtuu sopivasti voileipä tai vaikka korvapuusti (kukahan leipoisi).

Toiveissa että vielä tämän viikonlopun aikana pääsisin siirtämään oikealta kameralta kuvia niin ainakin olisi potentiaalisia toivetta että kuvanlaatu paranisi kun nämä kännykkäkameraräpsyt loppuisivat.

Makroviikko 5

Tällä kertaa kohteen tulee jotenkin liittyä Suomessa vietettävään vappuun tai toukokuun ensimmäisen juhlaan.




Ostin itselleni värikkään vappukimpun ja kännykkäkameran lähikuva on otettu mielenkiintoisimmasta "kukasta". Ei aavistustakaan mikä se on, mieleen tulee lähinnä värjätty tilli...

Tässä kukkakimppu kokonaisuudessaan

Hups, tulipas "kaunis" tausta kukille, tuolille roikkumaan jääneet pyyhkeet ja lakanat ... no antaa mennä

Irlannissa ei vietetä kumpaakaan, mutta tänä vuonna May Bank Holiday osui vapun kohdalle eli maanantaina on vielä pankkipyhä eli pitkä viikonloppu. Suomiseura toki järjestää vappubiletykset, mutta lastenhoidollisista syistä sinne ei tänäkään vuonna lähdetä.

Mutta kyllähän vappua pitää viettää, kun vielä on neitokaisen nimipäiväkin tänään

Tilaustyö valmistui

Jossain kommentissaan Vihreätniityt tilasi hatun, jota sopii käyttää kun meidän saarelle saapuu kuninkaallisia vieraita ja sitten vielä Obamakin tulee moikkaamaan kaukaisia sukulaisiaan. Koskaanhan ei tiedä jos kutsu käy.

Huomasin, että asialla voikin olla kiire sillä täällä aiotaan juhlia jo huomenna naapurisaaren häitä ja kun ei koskaan tiedä niin voihan olla, että Vihreätniityt on sinne mahdollisesti kutsuttu.

Mallina toimi kiltisti keski-ikäinen nalleni Pampulanenä

Yritin toteuttaa kaikki kuninkaalliset vaatimukset eli hatusta löytyy pinkin pohjaharson ylle sijoitettuna niin pitsiä, helmeä, sulkaa kuin kukkaakin. Toivottavasti kelpaa. Harmittavasti räikeä pinkki ei tule värinä oikein tässä kännykkäkamerakuvassa.

Oikeasta kamerasta en vieläkään saa kuvia siirrettyä mutta kepulikonstilla ja oveluudella sain sentään kännykkä kuvat siirtymään.

Lomaviikko takana ja edessä

Terveisiä kesästä!

Ilmat taisivat hemmotella ihan kaikkia pääsiäisen viettäjiä joka puolella maailmaa. Niin myös meitä.

PC on sanonut toistaiseksi sopimuksensa irti enkä saa kuvia siirretyksi. Harmittaa kun menee myös muutama haaste ohi suun. Läppärillä ei ole kapasiteettia kuvansiirto-ohjelmiin, edes OVI ei pyöri että voisin käyttää kännykkäkameran kuvia.

Kuvatekstit olisivat tällaiset:

• Lauttamatka Dover - Calais meni mukavasti`
• Caen'issa lämpömittari näytti +30, mutta onneksi meren rannalla oli viileämpää
• Miriam riemuitsi serkkunsa tapaamisesta, serkku oli kaikille selittänyt kuinka hänen siskonsa tulee iltapäivällä
• Mökki oli pieni, mutta äärettömän siisti ja kätevä. Kaikki tarvittavat löytyi ja lämmityskin ensimmäisen yön jälkeen
• Aamukahvi patiolla auringon noustessa
• Paratiisi lapsille; paljon kavereita (Miriamin ranskan sanavarasto kasvoi tunti tunnilta), paljon aktiviteetteja, uintia, luistelua jäällä !!!, pomppulinnoja, ohjattua askartelua, ohjattua tanssia ja lasten "disco" loistavasti ennen nukkumaanmenoa sammutti eläväisimmätkin, että vanhemmat pystyivät nauttimaan lämpimästä illasta rauhassa terassilla
• Kiitos anopin, saimme hieman yhteistä, lapsetonta, aikaa ja käytimme sen kävelemällä käsi kädessä merenrannalla
• Jäätelö maistui hyvältä meri-ilmassa karuselliajelun jälkeen Courseulles-sur-Mer 'issä 
• Miehet kalakaupassa: 10kg kampasimpukoita (punnittu kuorineen) valmistui taivaalliseksi syötäväksi kälyn miehen toimesta
• Ilonan takakontti täyttyi herkuista
• Rypsi/rapsipellot värittivät upeita maisemia

Eli annan mielikuvituksellenne vallan kuvittaa tämä bloggaus.

Nyt on vielä koulusta lomaa ensi viikon tiistaihin asti. Vappua ei täällä vietetä, mutta ensimmäistä kertaa aion tehdä simaa, kun Suomesta löytyi näin kätevä tuote. 

Itseasiassa teen simaa ensimmäistä kertaa elämässäni... viime vuonna tyydyin vain keräilemään kuivahiivalla tehtyjä ohjeita, saamatta mitään aikaiseksi.

(kuva Laihian Mallas tuotesivulta)

Ja taas pakkaan

On ihanaa kun ei tarvitse miettiä mitä jokainen mukaanotettava kirja, kynä, pusero, kenkä tai muistilehtiö painaa. Ei tarvitse rajoittaa matkatavaroita lentoyhtiön 8-10 kg käsimatkatavaroihin tai maksaa ylimääräistä 15 kilon ruumalaukusta. Suuntaamme kohti Ranskaa autolla ja siellä pitäisi olla huomenna puolilta päivin, Ilonaan mahtuu.

Laivalla yli naapurisaarelle ja sen läpi. Sitten Doverista yli Calais'een ja kohti Calvadosta. Siellä lomakylässä (sinkkuna olisin suoraan sanonut "lapsihelvetissä" ;O))) odottavat jo anoppi ja käly perheineen. http://www.camping-cote-de-nacre.com/vacation_normandy-cottage-_4pers-en.htm

Pakolliset henkilökohtaiset on jo pakattu, vielä on muistilistalla muutamia muita pakattavia ja hoidettavia asioita

Lämpötilat näyttävät mukavilta, noin +20 joka päivä. Juuri sopivaa.

Joten ihanaa pääsiäisen aikaa itsekullekin

Salaisuus

Olen joutunut pitämään salaisuutta sisälläni pitkään. Kun tämä postaus pamahtaa blogistaniaan istun lentokoneessa matkalla Suomesta Ruotsin kautta Irlantiin.

Olen käväissyt viettämässä sydänystäväni 50-vuotispäiviä, jotka hänen tyttärensä hänelle salaisesti järjestivät ja ystävät mukaan kutsuivat.

Tässä joukossa me vuonna 1976 Skotlannissa partioleirillä:

Valkoiset nailon polvisukat olivat uusinta uutta

Onpa ollut vaikea olla hehkuttamatta Suomen pikareissuani.

Värikollaasi; viittä ruskeaa

Ruskea on väri, johon en ole oikein saanut koskaan otetta.

Mutta kylältä ruskeaa löytyi kun käänsi katseensa pois värikkäistä ovista, joihin yleensä kiinnittää huomiota.

Muiden upeat kollaasit napin takana

Positiivisia kuulumisia

Olen niin paljon parjannut irlantilaista sairaanhoitoa, että ihan pakko kirjoittaa kun jotain positiivista tapahtuu.

Sain kirjeen siltä erikoislääkäriltä, jolle kerrottiin olevan 16 kuukauden jono. Kirjeessä oli aika verikokeille, röntgenille yms. tarvittaville tutkimuksille:

24.5. TÄNÄ vuonna 2011.

Omalääkäri oli valistanut tapaustani kiireellisenä, mistä iso kiitos. Kun testit ja tutkimukset ovat hautuneet kolme viikkoa, on aika lääkärille. Täällä nimittäin yhä joudutaan osa verikokeista lähettämään naapurisaarelle analysoitavaksi.

Tänään on prinsessalla viimeinen koulupäivä ennen yli 2 viikon kevät lomaa. Päivä päättyy pääsiäisparaatiin, johon on pitänyt tehdä hattu täysin kierrätysmateriaaleista ja johon vanhemmatkin saavat osallistua. Oma hattu luonnollisesti vasta suunnitteluvaiheessa, mutta onhan tässä koko koulupäivä aikaa.

Miriamin hattuun käytimme

• paperikassin (Art&Craft ;O))
• vanhoja lehtiä kuviin ja kirjaimiin
• "helmet" pyörittelimme vanhoista lehdistä leikatuista kolmiosuikaleista
• silkkinauhat vanhasta lahjakassista
• nyörin rikkoutuneesta kaulakorusta

Kuva on surkea, mutta tyttö on iloinen

Makroviikko 3

Heti perään toinen makroharjoittelu. Tällä kertaa kokeilin kännykkäkameran kanssa. Tuulessa ei ollut helppoa ulkona saada "liikahtamatonta" kuvaa.

Haasteena on kuvata läheltä jotain sisällä ja ulkona, jotka jotenkin linkittyvät toisiinsa. Mustaherukkamehu on prinsessan suosikki ja mustaherukoita olemme saaneet jo kahtena vuonna omasta pensaastakin. Ei sentään mehuksi asti, mutta maistiaisiksi.

Aamulla oli pensaissa myös paljon ahkerampia otuksia kun niitä pyjamassa kuvaava bloggaaja:

Muut upeat makrot sivupalkin napin takana

Makroviikko 2

Itseasiassa jo myöhässä kun tänään tulee uusi haaste, mutta eilen kuvattu ulkona (taustalla lapsen liukumäki)

Bonuskuvana toinenkin

Hulluttelua

Eilen illalla sain jonkun kummallisen energiakohtauksen nukuttuani käytännössä koko kauniin aurinkoisen viikonlopun. Olisiko uusi lääke "Prozac" jo alkanut energisoimaan... Otan toistaiseksi vanhan lääkkeen rinnalla joka toinen päivä.

Yllätyksekseni siivosin vaatekaappini ja ryhdyin vielä lopettamaan näperrysprojektejani.

Muutamien korttien lisäksi sain hihitellen valmiiksi kaksi tilpehööriä. Kyllä: tämä täti aikoo pääsiäisenä kulkea Calvadoksessa höyhenet päässä.

Alkujaan tämä projekti alkoi siitä, että en löytänyt mistään turkoosia tukkasolkea joten aloin sellaista tehdä. Pelkkä neulahuovutettu systeemi ei koskaan hiussolkeen asti ehtinyt, kun keksin että ompelen siihen vähän helmiä koristeeksi. Sen jälkeen törmäsin sopivan värisiin sulkiin.

Yksi projekti on ollut tehdä aurinkokoru. En tiedä laitanko ketjuun vai rintaneulaan, ikkunassakin siihen tarttuu valo hauskasti. Tänään tein viimeiset säteet - pitää vielä vähän suoristella, tai sitten ei.

Kyllä kuulkaa rautalangasta vääntäminen on hauskaa!

Varhain sunnuntaiaamuna

Hengittelin äsken raikasta kevätilmaa pihallani ja ihailin lemmikkejä pikkusireenin juurella. Pilvistä ja harmaata, valo juuri ja juuri riitti ilman salamaa kuvan ottamiseen.

Takaisin sisällä ja kello ei ole vielä edes seitsemää: päivä jatkukoon yhtä hyvin kuin on alkanut.

Villiviinin blogissa on arvonta 18.4.

Kaikenlaista tekemistä

Ollut epänormaali viikko sen suhteen, että joka päivälle on ollut jotain koti-koululinjan ulkopuolella olevaa tekemistä.

Keskiviikkona kävin psykiatrilla, mikä oli jälleen aika karmaiseva kokemus. Lauantaisen terapiakäynnin vahvistamana uskalsin kuitenkin väittää vastaan ja vihdoinkin sain muutoksen lääkitykseeni! En edes kehtaa kertoa mihin "diagnoosiin" psykiatri oli päätyny edellisen kerran perusteella...

Miriamin luokkakaverin kolmeviikkoisen pikkuveljen sylissä pitäminen puolen tunnin ajan oli oiva rauhoittumiskeino.

Torstaina, eli eilen, oli toinen terapiakäynti ja melkein uskallan olla jo toiveikas. Melkein. Ensi viikolla taas uudelleen, mutta kyllä viikko meneekin ajatuksia kerätessä.

Tänään on koululla kansainvälinen ruokapäivä ja lasten on pyydetty vievän ruokia näytteeksi omasta maastaan (suolaista ja makeaa) - suomalaiset korvapuustit nousevat ja marokkolainen couscous odottaa muuntumista hedelmäiseksi tabouleh'iksi.

Eli tänäänkin on vähän kiire. Olen vielä luvannut mennä auttamaan koululle ruokien jakelussa sekä vanhempien kahvitarjoilussa.

Hassu kirsikkapuumme täydessä kukassa.
Hassu siksi ettei kasvata lainkaan runkoa - oksat kyllä kasvavat. Taitaa olla leikkauksen puute?

Palaan kommennteihinne! Kiitän niistä.

Jottei totuus unohtuisi, Irlannin terveydenhoidon tila - omakohtainen kokemus

Hypätkää rauhassa johonkin muuhun blogiin. Tämä on nyt  pitkähkö ja tylsä sairaskertomus eikä (yllätys, yllätys) liitykään kokonaan masennukseen.

Kävin tässä viime viikolla omalla lääkärilläni (GP) niveljuttujeni ja särkyjeni kanssa. Hän tarkisti, että 6.12. on lähetetty lähete sairaalaan erikoislääkärille koska tulehdusarvoni etc. ovat koholla. Kyllä siis joulukuussa 2010, eli liki 4 kuukautta sitten. Pyysi soittamaan erikoislääkärille ja kyselemään missä mennään.

Soitin. Ko. erikoislääkäri ei ole "koskaan saanut" kyseistä lähetettä!!! Muistan kyllä hämärästi lehtikirjoitukset, joissa tutkivaa journalismia harrastanut toimittaja oli selvittänyt että koska lähetteitä tulee niin paljon ja kaikki ovat ylityöllistettyjä niin kirjeitä ei avata eikä faxeja lueta. Oliko peräti joku hidastuslakkokin. Eli en sinänsä ollut yllättynyt.

Eihän siinä mitään, uusi lähete lähti näppärästi faxilla kun soitin ja pyysin lääkäriäni sen lähettämään.
Täällä meillä ainakin on potilaan tehtävä soittaa ja kiirehtiä, että koskas pääsisi. Ja myös sitten soittaa takaisin omalle lääkärille jos jotain hämmennystä on. Fakasivat sentään puhelinsoittoni perusteella lääkäriasemalta, ettei tarvinnut lähetettä itse käydä hakemassa ja faksaamassa.

Sitten se "hauskuus". Jonotusaika on 16 (kuusitoista) kuukautta ko. erikoislääkärille. Mistä ajasta olen hukannut neljä eli jos vain hyväksyn tilanteen niin olen erikoislääkärille päästessäni syönyt steroidpillereitä (kortisonia) sekä  kodeiinipitoisia särkylääkkeitä 20 kuukautta putkeen. Kortisonin aiheuttama turvotus näkyy jo nyt kasvoissani, mutta suurin huoli on sen luustoa haurastava vaikutus. Kortisonia kun on myös päivittäisessä astmalääkkeessäni. Onneksi kalsiumtabletit ja D vitamiini ja Omega 3 ovat täällä kohtuuhintaisia, joten popsin niitä nyt sitten kaiken muun lisäksi.

Masennusrintamallakin kuuluu uutta, kuten jo vähän vihjasinkin. Oma lääkärini nimittäin onnettomuudekseen ;O) uskaltautui fyysisten kremppojeni lisäksi kysäisemään "mitäs muuten kuuluu" ja pääsin sitten avautumaan... (avautui siinä sitten vesihanat silmistäkin) ja kerroin että ei niin helppoa kun psykiatri aina eri ja kerroin sitten myös miten viimeisin käynti meni. Hän kysyi, että onko mitään terapiaa ehdotettu!! Sanoin, että olen siitä kysynyt mutta kukaan tapaamistani psykiatreista ei ole siitä tietänyt. Lääkärini istui hetken hiljaa ja kirjoitti sitten lapulle yksityisen, paikallisen terapeutin nimen ja puhelinnumeron! Työskentelee "klinikalla" mistä saattaisi löytyä myös apua särkyihini (reikiä, akupunktiota etc.)

Olin ensimmäisellä terapeuttikäynnillä ("counselling") yksityisesti  lauantaina ja tänään (edit: huomenna - olen ihan sekaisin päivistä) menen jälleen. Olen toiveikas, ei tämä huonommaksikaan voi mennä. Ensimmäisestä käynnistä päälimmäisenä mielessä: "It's ok to be just like that" - Saan olla juuri tällainen.

Kevät on jo pitkällä; päärynäpuu ja kirsikkapuu ovat kukassa, lämpöäkin luvattu +19

Aamukampa #014 - KEVÄTKAMPA

Kuukauden 1. lauantai ja kevätkamman aika.

Vaihdoin kuvakulmaa hieman, että näkisitte takana kukkimista aloittelevan kirsikkapuun sekä kukkivan lemmikin tuossa pikkusireenin juurella ruukussa. Vähän huonolla menestyksellä näköjään.

Tältä näytti noin kuukausi sitten 27.2. Ruohon on leikattu kerran tässä välissä.

 

Muiden kevätkuvat Aamukampa napin takana

Joten todisteeksi bonuskuva lemmikistä lähempää.

Ja kirsikkapuun kukista

Haluan ja tahdon ... ehkä

Olipa hankala tehdä kollaasia missä jotain konkreettista mitä haluan puhtaasti itselleni (vrt. utopia kollaasini). Niin paljon oli kaikkia ihania lamppuja, vaaseja, mattoja, verhoja, huonekaluja, keittiötavaraa jne.

Tällaisen kuitenkin sain yleisön pyynnöstä aikaiseksi.

Yksi asia siitä puuttuu: kunnon laiskanlinna! Ja se olisi mun, mun, mun.

Kohta lähden tapaamaan ensimmäistä kertaa uutta terapeuttia, jonka olen vihdoin löytänyt kiitos oman lääkärini.

Ja iltapäivällä tulee ystävä Pariisista. Tiedossa maailmanparannusta ja epikriisejä ;O)))

Ihanaa viikonloppua teille kaikille ihanille!

Vihdoin löysin ratkaisun

SusuPetal oli saanut paketin ja löysin oman ratkaisuni aivan samantien blogikirjoituksen luettuani. Haukkukaa matkijaksi ja kopioijaksi tai vaikka miksi. Mutta se on loppu nyt. Vaikka meillä ei ole edes hissiä.

Minulla(kaan) ei ole enää ongelmia.



Edit: 2.4.2011 05:19 AM - onneksi 1.4. on vain kerran vuodessa...

Makroviikko 1

Olen yhä aloittelija valokuvaamisessa, enkä omista makrolinssiäkään. Mutta harjoittelemallahan sitä kaiketi oppii. Joten päätin tähänkin osallistua.


Tämän viikon haasteena oli kuvata läheltä jotain vapaavalintaista, sisältä kotoa löytyvää.

Tässä on vain se paha kun läheltä kuvaa, että totuus paljastuu ... miten voi olla basilika PÖLYSSÄ...


Olisi pitänyt tyytyä tähän