Toinen kalenteriluukku 30.11.2009

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Yllättäkää tuntematon tai puoli tuttu iloisella tervehdyksellä tai hymyllä.

Ensimmäinen kalenteriluukku 29.12.2009

Pitkään on ollut ajatuksissani, että ajastan tänne blogiin joulukalenterin. Ajatus oli, että kuva ja miete päivässä.

Koska en pääsekään omalle koneelleni latailemaan tai skannaamaan kuvia niin piirsin sitten kynttilän. Olen oikeakätinen ja käytän hiirtä vasemmalla joten tulos sen mukainen.



Ensimmäinen adventti tarkoittaa itselleni joulunajan alkua. Saan luvalla alkaa jouluistaa kotiani, poltella kynttilöitä. Pikkujoulukuusi koristellaan edellisenä iltana, oikeana pikkujouluna johon kuuluu myös pikkujoululahja. Olen piilottanut Koon ja Miriamin lahjat ja tekstaan heille koordinaatit.

Adventtikirkko ja Hoosiannan laulaminen oli lapsuudessani ja myöhemminkin oleellinen osa ensimmäistä adventtia. Kantaattikuoro aikanani oikein odotin, että pääsen tunnelmalliseen kirkkoon laulamaan sitä sydämeni pohjasta.

Tunnelmallista sunnuntaita kaikkialle maailmaan - juhlaa on tänä viikonloppuna monenlaista eri uskonnoissa ja kulttuureissa; uhrijuhlasta kiitospäivään. Kaikki te jotka ette pääse Hoosiannaa kuuntelemaan, vaikka haluaisitte, niin laulakaa sydämen kyllyydestä vaikka suihkussa: "Hoosianna Daavidin poika ..."

Voihan (ihana) perjantai

en pääse "omalle" koneelle koska Koo asentaa päivityksiä, jotka vievät ikuisuuden. Eli en pääse lataamaan kuvia, näen vain uudet sähköpostit jne. Lisäksi en löydä sopivaa "työasentoa" tässä läppärillä - keittiönpöydälle ei nyt mahdu koska operaatio joulukortti yhä kesken ja eilen alkoi kimalteiden laitto...

tähän kuva operaatiosta

Mutta: On perjantai ja huomenna on oikea pikkujoulu (mulle aina ensimmäisen adventin aatto) ja tämä täti lähtee yksin Dubliniin. Eli tulee ehkä blogitauko maanantai-iltaan asti!

tähän kuva ensimmäisistä jouluvaloistani

Muutin blogin asetuksia niin, että kommentit tulevat pop-up ikkunaan. Mielestäni se jotenkin helpompi kun vastailee kommentteihin.

Joten IHANAA viikonloppua ja pikkujoulua ja ensimmäistä adventtia!

Vuosi sitten minusta tuli bloggari

Alkuperäinen tarkoitus oli kirjoittaa vain ja ainoastaan positiivisia asioita terapiana ja masennuksen hoitona. Ajan myötä aloin käyttää blogia myös jonkinlaisena purkuraattorina. Kirjoittamalla näin asiat hieman ulkopuolisemmin, kommentit auttoivat myös - sain ulkopuolista tukea ja näkemystä. Tulin rohkeammaksi. Paljastin oman nimeni, vähän aikaa sitten myös tyttäreni nimen. Ennen kaikkea olen ollut paljon vähemmän yksinäinen blogin ansiosta kuin muuten olisin ollut. Olen saanut uusia ystäviä.

Mitä kaikkia mullistuksia onkaan tapahtunut vuoden aikana! Suurin muutos kuitenkin on se, että olen nyt ihan virallisesti kotiäiti. Asia mitä uraputkessa joitain vuosia sitten en olisi voinut kuvitellakaan, en edes Miriamin syntymän jälkeen. Ja, kyllä: tänään, tällä hetkellä

olen onnellinen!

Täällä tuulee ja myrskyää niin että oli pidettävä Miriamia koulumatkalla pystyssä. Jos luulin, että maanantaina myrskysi - se oli vain kevyttä syystuulta. Nyt 100 km / tunnissa... Kerrankin säätiedote pitää paikkansa:

Very windy or stormy this morning with southwest winds gusting 100 to 120 km/hr in exposed places. The winds will ease somewhat in the late morning or early afternoon. Heavy showers or longer spells of rain also, with a risk of thunder. Highest temperatures of 7 to 10 degrees

Välimerensininen kollaasi

jälleen osallistun haasteeseen.

Ja laiskuuttani kävelin pidemmän lenkin eilen aamulla kouluun vienti reissulla ja räpsin tosi epätarkkoja välimerensinisiä kohteita asuma-alueeltani


Tänään sitten kokosin hellemekkoni (jossa mielestäni useampaakin välimeren sävyä) päälle aforismikirjan, helyjä, lasi"kuplia", pari haasteeseen sopivaa kynää ja maljakon

postaus jota en uskonut ikinä tekeväni: Ihana tiistai

Nautin kolmen vartin automatkasta Swordsiin neljäjapuolivuotiaani kanssa täysillä, Miriam oli huippuhauskaa seuraa viihdyttämällä "lollipop, lollipop, lolli-lolli-lollipop" ja muilla lauluillaan ja ihmettelyillään

Lapsen riemulla ei rajoja kun näki vuoden ensimmäiset joulukoristeet Pavillionsin ostoskeskuksessa - ihan ilmainen ilo

MacDonaldsissa oli aivan super auttavaista ja ystävällistä henkilökuntaa

Kahvi / leikkihetki Leenan luona aivan huippua - joulutorttuja!!! Löimme myös vähän ruokajuttuja lukkoon joulupäivän vierailua ajatellen

Sain kotiinviemisinä Kotilieden ja suppilovahveroita


ja dijon majoneesia sain myös sekä ihanat piirustukset nuorimmilta lapsilta, ja lisäksi Miriam sai heti ovella muropaketti-satukirjan. Tuhat kaunista kiitosta Leena, en tainnut siinä ovella ymmärtää lainkaan kiitellä.

IHANAa tiistain jatkoa kaikille!
(nyt luovutan - olen yrittänyt saada kuvia ainakin 5 minuuttia johonkin järjestykseen, aina puuttuu puolet tai tekstit ihan missä sattuu)

Suunnitelmat loppuviikoksi

Tänään on koulut suljettu valtionhallinnon työntekijöiden lakon takia. Miriamin koulu ei ole valtion koulu, mutta ovet kiinni "turvallisuus syistä" ilmoitettiin torstaina. Ja mietin, mitä olisimme tehneet jos olisin töissä. Lapsi mukaan työpaikalle?

Mutta me naiset lähdetään sitten humputtelemaan. Ensin Pavillion ostoskeskukseen Swordsiin, lounaaksi kuulemma "ainakin chips" eli ihanaa roskaruokaa jossain hampurilaispaikassa. Jos sää sallii niin Malahiden linnapuiston leikkipaikka saa meistä vierailijat ja Leena liittyy jollain lapsikokoonpanolla seuraamme.

Huomiseksi olen kutsunut naapurimme kahville koulun jälkeen. Tyttärensä on Miriamin kanssa samalla luokalla ja rohkaisin mieleni tutustua paremmin uusiin ihmisiin kuin vain koulun pihalla.

Torstaina menen terapiaan, sain sittenkin ajan keskelle päivää vaikkakin sieltä pitää suoraan rynnätä hakemaan Miriam koulusta. Mutta toivottavasti saan hänet viihtymään omassa seurassaan yhtä hyvin kuin eilen, niin saan koota rauhassa ajatuksiani.

Perjantaina teen viimeiset viritykset vierashuoneeseen.

Lauantaina lähden aamupäivällä Dubliniin! Yksin!!! Ystäväni A tulee Pariisista ja tiedossa tyttöjen ilta, yö hotellissa ja rauhallinen sunnuntai-aamu ja aamupäivä. Kenties tapaan MaaMaankin, joka liikenteessä likkaporukassa lauantai-iltana. Ihanuus jatkuu ja A tulee meille vielä sunnuntai-illaksi kunnes vien maanantaina iltakoneelle.

Koska jouluun on tasan kuukausi, tässä teille joulunpunainen tärähtänyt kollaasi asuma-alueeni kauppaympyrästä, johon piti asuntovälittäjän mukaan avautua vuoden 2005 lopussa supermarket, apteekki, kukkakauppa, lahjatavarakauppa, kahvila, päiväkoti, pubi ... en edes muista mitä kaikkea. Tuli lama ja ainoastaan "fish & chips" on toiminnassa. Kiinalainen take away meni nurin 2 kuukauden sisällä. Ehkä vuonna 2012 avaavat supermarketin sanoivat viimeksi. Meiltä lähimpään kauppaan yli 2 km mikä ok autolla, mutta ei sieltä kävellen viikon ostoksia raahaa. Nämä tyhjät liikehuoneistot ovat kotoani kulman takana.

Viikonloppu

Tein perjantaina pahaa karjalanpaistia, jonka Koo harisalla, oliiveilla ja valkosipulilla pelasti

Harjoittelin kopiopaperilla enkelikorttien tekoa, joita Miriam saa sitten oikeina jämäkämpinä versioina koristella kimalteilla ja muilla prinsessajutuill

Sain kummitytön joulukalenterin 14 ensimmäiseen luukkuun näperrykset aikaiseksi

Muuten vain oltiinkin sitten myrskyltä ja sateelta suojassa. Pihalla on kaikki nurin ja sekaisin, myrsky puhalsi pahimmillaan yli 60 m/s. Meillä ei onneksi tulvi, mistä lähetän tuonne ylös ison kiitoksen. Niin moni irlantilainen perhe lännessä ja etelässä on käytännössä menettänyt kotinsa luonnon näyttäessä voimansa. Tietysti surettaa myös se, että näin joulun alla. Mitenkään tuhansia koteja ei saa kuiviksi ja asumakelpoiksiksi kuukaudessa. Omat huolet tuntuvat taas pieniltä.

Sataa ja myrskyää ... ei vaan paistaa

Olin tekemästä postausta tästä:

eli kun sataa ja myrskyää ja kuinka olen kiitollinen lämpimästä ja ihanasta kodistani. (Eilen nappasin kuvan keittiön ikkunasta, mutta samalta näytti kun avasin keittiön kaihtimet)

Sitten avasin olohuoneen kaihtimet ja ulkona näyttikin tältä:


ja kun vein Miriamin äsken kouluun näytti tältä:


Tänään pitää todella paikkansa sanonta "jos et pidä irlantilaisesta säästä, odota 5 minuuttia"

Teen kummitytölle adventtikalenteripussukoita, että saisin ajoissa lähtemään edes ensimmäisen viikon pussukat.

Tänään on jo tapahtunut aivan ihania asioita, eikä kello ole edes kymmentä. Siis tuon auringonpaisteen lisäksi:
Ensin sain aivan huippu pyyntö emailin, ystäväni pyysi tekemään hänestä kollaasin!!! Sen lisäksi ei tarvitse hosua kotitöiden kanssa, sillä Miriamin kaverin äiti tekstasi heti aamusta ja Miriam menee bestiksensä luokse leikkimään koulun jälkeen joten voin koko kouluajan tehdä omia juttujani. Ja kaiken lisäksi sain 4 viikoksi TV kaistatunnukset ilmaiseksi.

Ja ruoanlaittoonkaan ei tuhraudu aikaa, sillä haudutin karjalanpaistin valmiiksi uunissa jo eilen! Mielestäni se kun on aina seuraavana päivänä parempaa. Eilen syötiin tuoreella korianterilla ja raejuustolla höystettyä lampaanjauhelihaa filotaikinan sisällä sekä marokkolaista tomaattisalaattia. Tomaattien kalttausveteen laitoin korianterin varret ja muutaman sipulin ja liemen käytin karjalanpaistiin.



IHANAA perjantaita teille kaikille, toteutukoon edes yksi toiveenne!

Pannukakku ja saparot

Oli purkki vanhenevaa kermaa, käytinkin sen pannukakkuun enkä kermaiseen kastikkeeseen.


ja Miriam halusi, että laitan lyheen hiirenhäntääni saparot. Joten olkaa hyvä: 48-vuotias saparopää

Nyt loppui syöminen ...

... ruokapöydässä! Syömme olohuoneessa siihen asti, että saan kortit lähtemään. Ugh. Olen puhunut.

Nk. vieras-askarteluhuoneessani ei ole kuin pieni pöytä, jonka voin vetää sängyn viereen. Olen iltaisin koonnut näperrykseni yleensä ruokapöydän toiseen päähän tai kasseihin, mutta nyt se on loppu. Kaivoin jopa tarjotintyynyt esille, vaikka sohvapöytä usein muutenkin ruokailupaikkana toimii. En ole vielä valistanut siippaani, mutta ajattelin suostutella oikein kermaisella kastikkeella, uusilla perunoilla ja makrillilla. Voi olla että tiistaista huolimatta (tai ehkä juuri siksi) avautuu myös viinipullo.

Tässä syy:



Eilen sain sen H1N1 rokotuksen, toistaiseksi ei muita sivuoireita kuin aristava käsi joka haittaa & hidastaa vähän näpyttelyä (mutta blogattavahan on, eikö?). Ja ruokakaupassa hieman huippasi. Luulin että lämpö nousee, mutta kotiin tullessa olikin normaalin 36,2 sijaan 35.9 eli alilämmöksi veti.

Huomenna aion kysellä apuja kynttiläkuvaukseen ...

Tummansininen kollaasi

Reppana pensasmustikkani koitti kovasti olla tummansininen. Viimeinen kuva (ja tummansininen mustikka) tältä päivältä.


Toinen jälleen koottu pöydälle pikaisesti tummansinisistä esineistämme

Suloinen sunnuntai (lisäsin kännykkäkuvia)

Kun en keksi mitä oikein tekisin niin olen levittänyt tekemiseni pitkin kotia. Teen sitä sun tätä ja yksi tekeminen johtaa seuraavaan ja niin edelleen.

Vierashuoneessa kaaos (ei siis mitään uutta): lattiat pursuavat kasseja ja matkalaukkuja. Matkalaukut etsivät paikkaansa mm. sängyn alta, joka pitää ensin imuroida. Sängyn päällä pino joululehtiä sekä salainen näperrysprojekti. Projekti on salainen lähinnä Miriamilta, sillä nuppineulanpään kokoiset helmet olisivat varmasti i-h-a-n-a levittää lattialle.

Olohuoneessa kaaos: Miriamilla oli juhlat, joissa vieraina kaikki barbit, brätsit ja ponit. Kaikki leluastiat pitkin lattiaa. Puhaltamattomat ilmapallot jonossa lattialla ja hyppynaru viritetty keinuhevosesta tuoliin.

Keittiön pöydällä kaaos: Joulukortti ja aarrekartta projektit sulassa sovussa.

Ei siis ihme, että isä ja tytär päättivät lähteä leikkipuistoon ja jättää äidin tänne riehumaan. Tosin Miriam ensin tuossa siivoaa lelujaan, taidan mennä avuksi.

En löytänyt kudintani joten päätin tehdä kaaosblogituksen.

Aurinko paistaa ulkona: on suloinen sunnuntai

Totesin kuuluvani riskiryhmään ja sain ilahduttavan tekstiviestin

Vaikka olen lukenut paljon sikaflunssasta blogeista ja kuunnellut tilannetta uutisista päivittäin, olen jotenkin kieltäytynyt ajattelemasta H1N1 virusta ja mahdollista tartuntaa. Käsiä pesemme ja käsidesiä käytämme toki ja aina tarkistan, että nenäliinoja riittävästi kaikilla mukana.

Uutisissa oli muutama päivä sitten, että kaikki 6kk - 5 vuotiaat lapset saavat kutsun rokotukseen ja pitää vaan odottaa kutsua. Eli Miriam rokotetaan.

Eilen illalla aloin sitten miettiä itseäni. Hmm. Surffasin ja totesin, että minulla kaksi kroonista vaivaa jotka laittavat mut riskiryhmään kumpikin ihan erikseenkin. Taidanpa soittaa GP:lle tänään ja kysyä mikä tilanne.

Koo oli eilen jutellut bussissa vieruskaverinsa kanssa parkkijutuista ja saanut vinkin, että säännöllisesti bussia käyttäville voisi olla ilmainen parkkimahdollisuus bussiaseman vieressä. Ohjeet olivat: "go to talk to the big guy at the station" ja niinhän tuo oli aamulla mennyt ja antanut rekisterinumeronsa isolle miehelle ja saanut ilmaisen parkkiluvan! Tämä tarkoittaa, että mulla ei enää syytä kuskata eikä hakea kun hän myöhemmässä vuorossa ja 10 euron per viikko säästöä kun hän aikaisessa vuorossa. Olen iloinen!

Nyt paistaa aurinko melkein, lämpöä +5 ja kohta lähden viemään Miriamia kouluun. On alkamassa loistava perjantai ja 13. päivä!


Edittiä: rokotusaika maanantaille 18:10 ja aurinko paistaa nyt lähes pilvettömältä taivaalta - lähtisinköhän kameran kanssa kävelylle...

En sitten eilen blogannut, oli tavallinen arkipäivä

Räpsin kyllä kännykkäkuvia siinä tarkoituksessa, että bloggaan, mutta sitten tuli kaikenlaisia "esteitä" ja kuvien siirto viivästyi ja, ja, ja ... Tässä kuitenkin eilinen päiväni kuvin ja sepustuksin.


Teen aamuisin kahdet lounaseväät. Koo haluaa kaksi "sandwich" lounasleipää (eli neljä viipaletta) ja Miriam yhden, Miriamin pitää olla neljäksi kolmioiksi leikattu. Itse pidän enemmän "avoimista" leivistä. Koon toisen leivän välissä savustettua lohta ja rucola salaattia ja toisen välissä ilmakuivattua kinkkua ja juustoa rucola pedillä. Itse hän sitten pakkaa sipist, jugurtit ja hedelmät. Miriam leivän välissä juustoa ja kalkkunaa, vihanneksena paprikaa ja tomaatteja (paprikasta oli poika luokallaan sanonut, että ei ole terveellistä ;o))), mansikka jugurtti, pullo vettä ja hedelmänä viinirypäleitä. Herkkuna juusto"tikku". Leivät ja vihannekset prinsessalaatikkoon ja kaikki Peppa possu kylmälaukkuun ja laukku reppuun.

Koulun pihalla asetutaan nykyään jonoon omien kuvioiden päälle ja sieltä opettaja tulee noutamaan.

Kotiin tullessani napsaisin sitten kuvan ulko-ovestamme ja keittiössä oli niin ihana valo ja auringonpaiste, että oli pakko ottaa kuvat. Meillä on kaksi melkein lattiasta kattoon ikkunaa kahteen suuntaan. Eikä verhoja. 4 vuotta olen suunnitellut kappoja yläreunaan, saa nähdä milloin toteutan. Kunhan saan keittiön organisoiduksi niin voin ottaa kuvan keittiöstä kokonaisuudessaan. Pidän valoisasta keittiöstämme. Olohuoneemme toimii suureksi osaksi leikkikenttänä ja Miriamin lelujen säilytyspaikkana. Kunhan saan Koon suostuteltua yläkerran muutosprojektiin niin tiedän, että alan pitää enemmän myös olkkarista. Aamuauringosta ilahtuneena menin takapihalle ottamaan aurinkoisia kuvia, mutta synkät pilvet alkoivatkin valloittaa taivasta. Olen onnistunut ennen rajaamaan tuon kammottavan satelliittiantennin kuvista, mutta nyt menkööt.

Miriamin koulupäivän aikana kävin syksyn viimeisessä korttidemossa, sain hyvän idean synttärikutsuihin tammikuussa. Ruokakaupan kautta kotiin, silitystä, neiti koulusta, läksyjä ja muita arjen touhuja.
Penninvenyttäjien keittokirjan reseptillä jauhelihaperunavuokaa, tulikin tosi hyvää (vaikka itse sanonkin). Peruna raastettiin jauhelihan joukkoon, pohjalle kesäkurpitsaa, päälle sipuli-sinappi-persilja mössö (käytin kyllä korianteria), ja tomaatit. Ensi kerralla taidan kyllä kuulottaa sipulit ensin.

Torstairiemua kaikille!

Lumivalkoinen kollaasi

Jälleen osallistun haasteeseen harjoitelmillani. Ensin mietin, että ei täällä mitään lunta ole ja ajattelin, että pilvethän kuitenkin ovat aika lumivalkoisia ja leikkelin, venyttelin ja paukuttelin niitä:

ja mikäs sen lumivalkoisempaa kuin Suomen lipun valkoinen.

Mutta kun eilen aamulla avasin oven niin yöllä olikin ollut pakkasta ja autonlasi lumivalkeassa jäässä:

Maanantaini

Eilen oli aivan upea auringon nousu, ruoho ja tiet kuurassa, auton ikkuna jäässä (onneksi ei tarvinnut ajaa mihinkään). Kuvat ulko-ovesta räpsien



Koska olin jo kolmelta noussut, olin aika ryytynyt kymmeneen mennessä aamulla joten kellistin itseni vierashuoneen sängyn päälle ja laitoin rentoutusmeditaation soimaan. Puoli tuntia riitti ja saadussa energiapuuskassani sen sijaan, että olisin vain imuroinut alakerran myös pesin lattiat.

Koulusta sain mukaani kaksi iloista tyttöä. Miriamin koulukaveri tuli meille leikkimään. Yllätyin kun vaaleanpunaisten barbi ja poni leikkien sijasta otettiinkin esille junarata ja legot. Tuskin oli popcornit ja mehut syöty kun äitinsä tuli jo hakemaan, sovimme että kun pikkuveljensä paranee niin Miriam pääsee vastavierailulle.


Viime yönä nukuin kuusi tuntia ja ihan toisella energialla olen valmis päivän askareisiin.

Tiistaista ja marraskuusta huolimatta: iloisen kirpakkaa päivää, tuokoon se edes yhden positiivisen yllätyksen teille kaikille.

Leijan lennätystä ja couscous'ta

Ajoin isän ja tyttären viettämän laatuaikaa keskenään ja annoin leijan lennätettäväksi. Enhän sitten malttanut vain katsoa riemua ikkunasta vaan vetäisin verkkarit pyjamahousujen päälle ja menin räpsäisemään muutaman kuvan. Aivan upea päivä eikä liikaa tuulta viilentämässä auringonsäteitä.

Suomessa oli isänpäivä, jonka olin totaalisti unohtanut (täällä kun se on kesäkuussa), mutta onneksi netti muistutti, että edes ymmärsin soittaa. Isä kyllä sanoi, että soitto oli yhtä hyvä kuin kortti ellei parempi. Vietämme isän ja äitienpäivää silloin kun ne ovat täällä tämänhetkisessä kotimaassamme, eli maalis- ja kesäkuussa.

Viikonloppuisin Koo tekee meillä usein ruoan, ja tänään oli vuorossa couscous, josta Koo saanut kehuja jopa marokkolaisen kaverinsa äidiltä - mikä on aika hyvä saavutus. Couscous kattilan hän sai kotoa muuttaessaan ja kun alakerrassa porisi kasvikset ja härän kieli niin couscous höyrystyi yläpuolella todella makoisaksi.

Mietin tässä, että on tämäkin kellon aika blogata (03:45 aamulla), mutta kun unta ei vaan riittänyt niin entäs sitten. En jaksa kauheasti näitä unettomia öitä surra kun kerran on tilaisuus ottaa päivällä torkut. Jos kävisin töissä kodin ulkopuolella niin tilanne olisi toinen, nyt vaan on näin.