Yritän kirjoittaa. Backspace näppäin on kuluneempi kuin Enter.
Tässä tajunnanvirtaa.
Rakastan joulua ja joulun tunnelmaa, mutten saa mitään haluamaani aikaiseksi. Täällä Irlannissa kuusikin koristellaan jo joulukuun alussa - täydellistä. Meidän koti tänä vuonna:
Koo haki vintiltä joulukoristelaatikot ja kuusen viime viikonloppuna. Kuusi on pystyssä ja oksat koristeltu niin ylös kuin
Miriam ylettyy. Lupasin tehdä tähden latvaan - viime vuonna oli täkäläiseen tapaan enkeli. Meillä ollut tähti oli liian raskas. Kultamaali ja balsat valmiina - sekä loistava idea - siis tähdeksi. Päässä.
Yläkerran tasanteella on neljä laatikollista rakkaita joulukoristeita. Laatikoissa.
Pesin lakanapyykkiä kaksi viikkoa sitten. Viikon kuivuivat telineellä. Nyt ovat viikon olleet pyykkikorissa keittiön lattialla. Keittiön lattialla ovat myös uunipellit, ompelukone, noin 5500 nyssykkää, laatikkoa ja pussukkaa joissa askartelu- ja korttimateriaaleja. Myös hankittuja joululahjoja. Muovinen pyykkisaavi puolikuivia / -märkiä pyykkejä joista laitan patterille kuivumaan mitä mahtuu / mitä luulen seuraavana päivänä tarvitsevani. Ja se pyykinkuivausteline, tosin taittelin sen kaapin viereen.
Mitä on tapahtunut hoitorintamalla: Omalääkäri (GP joka hoitanut mua yli 10 vuotta) laittoi pikalähetteen psykiatrille ja kävin siellä nyyhkimässä puolisen tuntia viime viikolla. Vie mun "tapauksen" tiimille ja tiimi tekee päätöksen ja joku kirjoittaa omalääkärille lausunnon, postittaa se kirjeenä ja sitten saan tietää pääsenkö terapiaan vai keksivätkö jotain muuta. Eilen kävin juttelemassa omalääkärin kanssa ja eihän se kirje vielä ollut 1,5 viikossa hälle ehtinyt. Tuplasi Cymbaltat 60 milligrammaan (120 mg annoksia söin edellisellä masennuskaudella) ja antoi Xanaxia niin että pärjään ensi ja seuraavan viikon työpäivät. 9 kappaletta työpäiviä edessä. Olisi kirjoittanut sairaslomalle jatkoa, mutta taloudellinen tilanne se, että nuo työpäivät pitää jaksaa - sen jälkeen 2 viikkoa palkallista, ansaittua, vuosilomaa (sairaspäiviltä en saa päivääkään palkkaa, Irlannin lainsäädäntö ei sitä vaadi ja nykyinen työnantaja ei niitä vapaaehtoisesti maksa). Taisin kirjoittaa tästä kuviosta edellisessä postauksessanikin vaan en jaksa nyt tarkistaa.
Mitä olen tehnyt. Ollut. Selvinnyt päivien pakollisista kuvioista. Käynyt suihkussa useammin kuin kerran viikossa. Pelannut tietokonepelejä, jotta ei tarvitse ajatella. Pyörittänyt käsissäni kyniä, kankaita, papereita, nappeja, kartonkia, kuumaliimapistoolia, neulaa, koukkua, puikkoja, helmiä, rautalankaa, lehtiä, käpyjä, styroks-palloja. Nukkunut huonosti öisin, nähden typeriä unia - ei varsinaisia painajaisia. Roikkunut FB:ssä. Nukkunut unentäytteisiä päikkäreitä. Valvonut. Miettinyt. Pohtinut. Vatvonut. Löytänyt useampia hyviä artikkeleita, tv ohjelmia ja videoita koskien masennusta ja fibromyalgiaa. Ostanut 30 päivän luovan kirjoittamisen kurssin, jota tein 3 päivää, loput printtasin.
... aloin kirjoittamaan mitä en ole tehnyt, mutta siitä saattekin kuvan alkuteksteistäni.
Mitä sitten miettinyt, valvonut pohtinut ja vatvonut. Että en halua tehdä työtä, joka pakottaa mut ottamaan Xanaxia päivittäin. Että miksi en halua olla kodin yläkerrassa varsinkaan jos olen yksin kotona. Että miksen halua mennä ulos edes sellaisina päivinä kun eivät pauhaa myrskyt ja sade piekse maata. Että miksen ole ajanut meren rannalle kertaakaan tämän kuukauden aikana. Että miksi kävin vain kerran Dubinissa. Että miksi en lähtenyt tänään, lauantaina Lontoon merimieskirkon myyjäisiin Dubliniin ja kuuntelemaan kauneimpia joululauluja - asia jota oikein odotin ja ajattelin että haluan mennä. Että miksi en ole kirjoittanut enempää.
Tiedän vastauksen. Mun masennus on tätä, näkyy ulospäin saamattomuutena ja haluttomuutena. Laiska, ajattelee varmaan sellainen joka ei minua tunne ja myös itse satunnaisesti. Syyllistän itseäni vaikken tiedän, ettei syy ole minun.
ja tällä kynttiläjalallakaan ei ole sitä tonttulakkia vieläkään päässä...
