Yksi toive toteutui

lento Suomeen järjestyi ja pääsen kummityttöni häihin ensi viikolla!!!

Kannattaa siis aina toivoa, uskoa ja luottaa. Asiat järjestyvät. Aina.

Jännityksellä odotan; en ole tavannut kummityttöni sulhasta enkä ystäväni (kummityttöni äidin) uutta aviomiestä.

Nyt järjestämään FB kirppistä; matkat hoidettu, nyt olisi kiva saada hieman käyttövaroja = seuraava aarrekartan pikatoive :)

Upea sateenkaari ja uusittu uusi blogi

Eilen tehdessäni ruokaa oli pakko sammuttaa hella ja rynnätä pihalle kännykän kanssa; yksi upeimmista näkemistäni sateenkaarista ilmestyi taivaalle. Itse onnistuin ja ehdin ottaa vain kännykkäkuvan Facebookiin, mutta papaKoo ehti kunnon kameran kanssa. Ei valitettavasti onnistunut saamaan koko kaarta yhteen kuvaan ja koska meidän yllä satoi, linssissä on pisaroita - mutta katsokaa miten upea

valo oli aivan ihmeellinen koko illan, tässä vielä erikseen yksi upeimmista

Hyvien uutisien blogi näyttää nyt tältä

http://collectionofgoodnews.blogspot.ie/

luulen ratkaisseeni profiiliongelman, tiedän että "vanhaan" profiiliin pääsee yhä kahden ensimmäisen kirjoituksen kautta, mutta toisaalta ajattelen että jos joku, jolle en niin kovasti haluaisi avautua,  tänne eksyy niin sillä on sitten varmaan joku tarkoitus.


Eilen käytiin myös maalaismarkkinoilla ja Koolta saamastani viiden euron budjetistani lohkaisin yli kolme euroa kiloon luomu ruisjauhoa :) ja ensi viikon ruokabudjetista ostan riisiä karjalanpiirakoihin... 

Uusi blogi ja profiilineuvoja kaivataan

Kurakauppalan Kaisan kanssa keskustelimme tämän hetkisestä uutistarjonnasta ja totesimme, että hyviä uutisia on hankala löytää. Kerrankin ryhdyin tuumasta toimeen samantien ja perustin niille harvoille hyville uutisille oman blogin - klikkaamalla pääsee tästä:

http://collectionofgoodnews.blogspot.ie/

Nyt kuitenkin haluaisin, että siellä profiilini olisi erilainen kuin tässä blogissa, ja että sitä blogia ei yhdistettäisi tähän purkugeneraattoriksi muodostuneen blogiini profiilini kautta. Osaako kukaan neuvoa; pitääkö luoda kokonaan uusi google tili?  (en haluaisi, koska pidän jo yllä kahta; tätä ja koulun vanhempainyhdistyksen) vai voinko luoda vain toisen "author" ja piilottaa nykyisen - sen osasin jo tehdä, että profiilini linkkaa vain uuteen blogiin, mutta sekään ei toimi jos haluan "vanhana" itsenäni esim. kommentoida.


Kahtena aamuna olen blogiin jo hyviä uutisia saanut aikaiseksi ja jo todennut, että joudun todennäköisesti siirtymään iltakirjoitteluun jos haluan uusia löytää (tällä hetkellä etsinyt ja keskittynyt lähinnä Suomen ja Irlannin tarjontaan).

Blogin ulkoasua pitää myös vielä vähän muokkailla, mutta hiljalleen.

ruusuvauvat eilisessä aamuauringossa

Ilmaista iloa

Ei lähimmän, mutta lähellä olevan ostoskeskuksen suihkulähteet ilahduttivat prinsessaa eilen. Äitiä ilahduttaa paikassa ilmainen parkki ja eilen 45 sentin tarjoukset: salaattikerä, 1kg uusia perunoita, 6 tomaattia, tuore inkivääri, kevätsipulinippu ja retiisit - kiitos hintakilpailu!

Eilinen hyvä mieli kollaasina ja aamusadehyppely

• Prinsessa leikki kukkulan kuningatarta portaiden yläpäässä
• osa hollatilaisen kaverini puutarhan satoa päätyi meille
• se samainen kukkulan kuningatar tuli illalla viimeiseksi pyjamassaan legokirjoituksen kanssa luokseni ja osoitti alhalla olevalla nuolella kohti "I  ♥  U" voi sanoa näinkin

Se vain on niin, että tuo 7 vee - anteeksi; 7 ja PUOLI vee - neitokainen pitää pinnalla, vaikka välillä hauonkin ilmaa puristuksessaan. Pelkäsin tätä kesää erityisesti siksi, että olen 24/7 sidottuna siihen mihin tekemisiin hänet voi ottaa mukaan. Mutta eipä niitä sellaisia tekemisä kauheasti ole, paitsi päikkäreiden puute alkaa kohta käydä päälle kun yöunet ovat 2-5 tuntia ja useimmiten lähellä tuota kahta tuntia.

Koulun kesäleirin toinen vapaaehtoinen oli hollantilainen Ronny, joka hoiti pojanpoikansa kuljetukset leirille. Puheenjohtajan tehtyä katoamistemput hän auttoi aamuisin, että sain "nimenhuudon" hoidettua joustavammin. Hän on myös mukana "vanhempainyhdistyksessä" ja olemme silloin tällöin jutelleet ennenkin, yhteistä meillä on muutakin kuin ei-irlantilaisuus (vaikka hän onkin muuttanut tänne jo lapsena, ennen syntymääni) mutta emme ole mm. yhteistä korttientekopäivää vielä saaneet aikaiseksi. Yhtenä noista leiriaamuista tuli puheeksi puutarhan hoito ja hän varovaisesti kysyi, että hänellä on yleensä ylituotantoa marjoista ja hedelmistä niin kelpaisiko mulle. Sanoin, että toki kelpaa ja oikeastaan unohdin koko asian. 

Eilen illalla sain häneltä tekstiviestin ja kysyi, että olenko kotona jos tulee tuomaan vähän marjoja... Mikä ihana ihminen! Arasti hän sitten kysyi, että luulenko meille kelpaavan myös omenat kun viime syksynä oli ylitarjontaa joka ei kelvannut kenellekään, arvatkaa vaan. Lupasin mennä Miriamin kanssa poimimaan jos omenasato on sellainen että siitä muillekin riittää.

Eilinen pilviverho ei rakoillut illallakaan ja illasta asti on satanut tihuttamalla koko ajan. Mutta aamuisin vain on saatava nuuhkia raitista ilmaa patiolla tepastellen, kameran kanssa tietenkin.

On tuo "Peace" (kiitos Hannele nimestä) ruusu vain kaunis, vaikka yrittääkin paeta sadetta aidan rakoon

 Saisimmekohan vaikka 2 mustikkaa per nenä koko perheellemme tänä vuonna

 Ei ole meidän mustaherkukat yhtä pullukoita eikä kypsiäkään kuin eilen saamani

 Pihaenkelikin oli vielä unessa ruohon takana

Ruusuvauvoja, joutsenia ja valkea kyyhkynen

Sinänsä täydellinen kesäpäivä - taivas 95% pilvessä, tuulista, mutta lämpöä yli 20 astetta.

Aamulla ihastelin ruusuvauvojani talon nurkalla ja totesin, että pitää lähteä pihaa pidemmälle koska sää on niin oivallinen.

Kamera oli mukana, mutta vain lyhyt putki, mutta kai näistäkin linnut tunnistaa. Joutsenia oli tosi paljon, kylämme läpi virtaavassa Boyne joessa - yhdet poikaset uivat ryhmässä ilmeisimmin äitinsä perässä.

vauhdin hurmaa

Pulu mikä pulu, mutta kyllä valkoinen kyyhkynen on kaunis

Todiste lämpötilasta.

Varustauduin valoon paksulla pitkähihaisella t-paidalla, isolla huivilla ja jalat ovatkin aina peitettyinä. Vielä olisi pitänyt kai olla kommandopipo ja käsineet, mutta lapsen ilo oli kaiken ihon punaisuuden, kutinan ja polttelun arvoista.

makuuhuoneen ikkunasta ja piharuusu

kun eilen illalla suljin verhon näytti ulkona tältä

 ja aamulla tältä

aamu oli tosi kylmä, vain viittä plussa astetta näytti mittari. Tällä hetkellä (09:33) täydellinen kesäsää meikäläiselle eli puolipilvistä ja +18.

En vielä kuitenkaan uskalla kauheasti tuossa(kaan) valossa olla, vaikka luotankin että valoallergia oli sivuoire masennuslääkkeistä ja lähtee pois ajallaan. Hieman kun kameran kanssa pihalla pompin, niin kostautui heti käsivarsiin ja kaulaan kun ei ollut pitkähihaista yllä. Mutta tämän kauneus oli kyllä kuvaamisen arvoinen

Vihdoin sateeton päivä

Eilen ei uhkaavista pilvistä huolimatta satanut lainkaan. Aurinkokin paistoi, mutta välillä piti mennä teltan sisälle lämmittelemään

Eli satunnaisesta auringon paisteesta huolimatta, tuuli puhalsi kylmästi.  Mutta teltan sisälle tuuli ei päässyt kun käänsi ikkunan suojaisalle puolelle. Isoäidin kutomat, polvipituiset villasukat olivat myös valttia.

Itse sain pyykkiä pestyä ja ulkona kuivattuakin. Leivoin myös rumia sämpylöitä kaurapuuron jämistä, eli keitin neidolle tarkoituksellisesti liian ison puuroannoksen että sain sen sämpylätaikinan pohjaksi.

Jumissa neljän seinän sisällä ja sateenkaari

Ei ole ollut kivaa lapsosella kun on jäänyt säiden takia "jumiin" neljän seinän sisälle. Eilen iltapäivällä sitten havahduimme, että nyt ei ole satanut vähään aikaan ja patiokin kuivahtanut. Nopeasti levitin maton sinne ja tyttö siirsi Petshop-leikkinsä uima-altaineen ja muineen sinne. En edes kuvaa ehtinyt ottaa niin jo alkoi sataa :(

Tässä toissaillan leikkiä sisätiloissa kännykkäräpsynä, en raski enää yläkertaan omaan huoneeseen komentaa leikkimään - on musta kai jonkun verran seuraa. Huomiseksi pääsee koulukaverinsa luokse iltapäiväksi, on oikein nouto ja palautus palvelu :)

Eilen illalla näkyi kodin nurkalta upea sateenkaari (taustalla myös Miriamin koulun nurkkaa), ammennan siitäkin toivoa

Tässä sateenkaaren toista päätä; aina vaan ihmettelen miten nämä valon ja varjon rajat aika mahtavat tässä maassa

Mitä kuuluu

"Mitä kuuluu" kysyi satunnainen sähköpostin lähettäjä ja puhkesin ruudun takana kyyneliin. "Kiitos ihan ok, ei arkea kummempaa" vastasin. Jos tietäisi, millaista on tämä "arkeni" niin ei uskoisi. 

Olen nyt syönyt erimerkkisiä masennuslääkkeitä kohta neljä vuotta putkeen. Olen tavoitellut niiden avulla jotain siitä Heljästä, jonka enää juuri ja juuri muistan. Nyt olen todennut, että ei sitä näiden lääkkeiden avulla ainakaan löydy ja koska psykiatrini viis veisasi sivuoireista, olen päätynyt ratkaisuun että hitaasti vähentämällä lopetan viimeisimpien tabujen syönnin (Gamanil / Lofepramine - jos jotain kiinnostaa). En ihmettele, että ko. lääke ei ole enää ymmärtääkseni myytävissä Suomessa, olisiko koskaan ollutkaan. Sivuoireiden luettelo on pelottava. 

Olen useampaankin kertaan yrittänyt täällä kirjoittaa, miltä se tuntuu kun sairastunut masennukseen, mutta jos haluaa lukea todella hyvän kirjan siitä, miltä masennus oikeasti tuntuu niin kannattaa hankkia SusuPetalin sairaalapäiväkirja. Menkää ja ostakaa, sydämestäni suosittelen!  Jonain päivänä luen SusuPetalin muutkin kirjat  

Lopetan lääkkeet ilman psykiatria, jonka mielestä lääkkeet toimivat, koska olen noussut ylös sängystä joka aamu. Mitä siitä, että olen viimeksi jaksanut käydä suihkussa perjantai-aamuna, koska oli pakko. Mitä siitä, että saan pienimmästäkin vastoinkäymisestä koko ruumistani vapisuttavan, otsasuonet pullistavan raivokohtauksen ja kuin ihmeen kautta olen toistaiseksi saanut itseni hillittyä niin, että mikään raskaampi ei ole lentänyt kuin kirja lattiaan tai kattila tiskialtaaseen. Mitä siitä, että silmissäni on jatkuvasti kyyneleet joita en pysty joka kerta edes lapseltani salaamaan. Mitä siitä, että en jaksa sydämessäni iloita lapseni riemusta kun olen onnistunut väsäämään sentti kertaa sentti kokoiselle leppäkertulle punahilkkaviitan. Mitä siitä, että en vain enää jaksa itseäni, että en pysty katsomaan itseäni silmiin. Mitä siitä, että sivuoireena saatu valoallergia estää lähtemästä pilvisenäkin päivänä ulos lapsen kanssa.

Olen SusuPetalin ja muiden vertaisihmisten kautta oppinut näiden vuosien aikana paljon. Kiitos - toivon, että tiedätte keitä olette. Olen oppinut, että masennus on sairaus. Että "hitsit kun mua masentaa" ei ole sama juttu. Olen oppinut, että näinkin voi elää ja pysyy silti hengissä. Olen oppinut, että masentuneenakin voi satunnaisesti nauraa ja ilahtua. Ja vihdoin olen oppinut hyväksymään, että tämä nyt on tätä. Nyt odotan, että saan näiden lääkkeiden haittavaikutukset pois elimistöstäni ja pääsen siihen kognitiiviseen psykoterapiaan (jos se psykiatri koskaan lopulta muisti sitä lähetettä kirjoittaa). Ja luen uudelleen SusuPetalin sairaalapäiväkirjaa. Pätkän kerrallaan. Kokonaista kirjaa en ole pystynyt lukemaan keskittymiskyvyn puutteen vuoksi vuosiin. Sekin on osa tätä pirullista sairauttani, senkin olen oppinut.

Vuosikampa - pitkästä aikaa

Vuodatus ilmeisemmin temppuilee yhä eli en saa Vuosikampa sivulle peukutettua, mutta julkaisen nyt kuitenkin. Alkuperäinen aikomukseni oli tälle kuvattavalle seinälle istuttaa kaunis, rehevä, upea kukkapenkki - mutta toisin kävi. Viime viikonloppuna huomasin, että kukkalaatikkoon kylvämistäni luonnonkukkien siemenistä on kasvanut jotain joten siirsin ne sellaisenaan maahan seinän viereen. Onpahan sitten edes lempkukkani edustettuna. Hiirenvirnalle pitäisi kehittää jotain muuta kuin tuo ruiskaunokki, mitä pitkin kiivetä.

Ikkunalle talven yli unohtunut pelargonia on innostunut kukkimaan

Ja jos ei ötökät syö niin tähän tulee aika komea ruusupuska, näin montaa nuppua en muista ennen nähneeni tässä talon kulmalla olevassa ruusussa

Kuten huomaatte; sunnuntaina paistoi vähän aurinkokin!

Konsertti

Eilen olin kesän parhaassa konsertissa.

 Koulun kesäleiri loppui ja nyt alkoi äidin ja tyttären loma ilman minkäänlaisia suunnitelmia. Olen yrittänyt keksiä kaikenlaisia ilmaisia tekemisiä seuraaville viikoille. Harmi, että on niin kylmä ettei tuonne Atlantiin voi mennä uimaan mutta rannalle varmaan silti suuntautuu tiemme niinä päivinä kun ei sadetta tule joka suunnasta.

Kaunis kesäaamu, + 7 astetta Celsiusta, räpellys ja yllätys

että tällainen kesä tällä kertaa ... tähän mennessä. Täällähän varsinainen lomakuukausi, eli elokuu, vasta edessä.

Eilen myös ukkosti ja salamoi, mikä todella harvinaista. Mulla oli täällä seuranani kolme kirkuvaa nuorta naista, jotka eivät ukkosiin tottuneet. Mutta lopulta olikin jännää istua sängyn perällä ja laskea aikaa salaman välähdyksestä jyrinään.

Kun lähdin viemään kahta neidoista kotiin, taivaalla näkyi mitä upeinta sinistä taivaankantta. Kerrankin kännykkäkamerani tallensi sinisen juuri niin kirkkaana miltä se paljain silminkin näytti.

Ulko-ovi on ollut ilman koristetta poikkeuksellisen kauan, nyt siihen pääsi pala cornflakes pakettia, akryylilankaa sekä lapsen askartelujutuista pöllityt helmet (ihan kuin ei omia olisi tarpeeksi...)

Apteekin täti (aivan ihana, monen vuoden ja huolen takainen tuttu) oli yllättänyt ja pakannut masennuslääkityksen sisältävään pussiin yllätyksiä. Tuo hajuvesi näyte oli todella mielyttävän tuoksuinen. Rasvoja, anteeksi; voiteita, en ole vielä kokeillut

Kaksi päivää vielä koulun kesäleiriä ja sitten alkaa varsinainen loma ilman suunnitelmia.

Vajaa kuukausi siihen, että yksi suuren suuri asia asia aarrekartallani toteutuisi...

Luin mainoksia

ja esiin tuli kaksi juttua mitkä nostivat kulmakarvani

Saakos teidän LIDL:stä rollaattorin alle satasella

99.99 maksaa torstaina

ja myydäänkö kaikkialla yövaippoja ruokakaupassa 8-12 vuotiaille


täällä ei tapahdu mitään...

Mutta en pysty keskittymään - eli vastailen ihaniin kommentteihini kun pystyn

Taivastelua

Nostan katseeni taivaalle entistä useammin ja kovalevy alkaa täyttyä näistä taivaskuvista :)

Kaikki kuvat otettu omalla pihalla seisten joko "kunnon" kameralla tai kännykällä

Celia antoi vinkin tämän ilmaisohjelman käyttöön ja nyt löytyi mulle helppo, kätevä, nopea kollaasinteko -ohjelma. Jostain syystä en vieläkään ole kovin hyvä kaveri Koon mulle hankkiman Photoshopin kanssa kun kyse on tällaisista nopeista kollaseista, tarvitsisin varmaan kädestä pitäen oppaan - videotutorialitkaan ei ole auttaneet :(

Vuosi sitten

risteilin ilman huolen häivää ja illalla ikkunasta oli tällainen näkymä

tänään pomppiessani nurmikolla oli taivas tämän näköinen

Haasteellinen kuvattava

Ulko-oven vieressä, tuijan alla, on mielestäni yksi kauneimman värisiä lobelioita mitä olen koskaan nähnyt, sinivalkoinen kaunokainen. Mutta valkoinen on niin kirkas että en vain saa siitä kunnon kuvaa. Olen yrittänyt pilvisellä säällä, aurinkoisella säällä, varjossa, illalla, salamalla, vastavalosuojalla ja ilman. Kunnon kameralla ja kännykällä. Käsitellyt Photarissa ja muualla. Sivulta ja edestä. Ylhäältä ja viereltä. Mutta kun ei niin ei. Tässä kuitenkin parhaat yritelmiäni.Toinen kuva ylhäältä on ehkä paras mihin pystyn.