070711

Viiskymppisteni juhlinta alkoi oikeastaan jo paria päivää ennen kun sain sydänystävältäni (T) tekstiviestin, missä käskettiin pakata laukku meille kolmelle KAHTA yötä varten ja että lisäohjeita seuraa. Olin häneltä jo 27 päivän ajan saanut "count down" viestejä ja vinkkejä sähköpostiin, FB:hen ja puhelimeen. Kuten "Joskus sumussa on hyvä kulkea, ei tarvitse yrittääkään nähdä kauas vain voi keskittyä kaikkiin lämhimpään kokemuspiiriin. Vinkki: Aina ei kannata suunnitella" - näiden viestien lopullinen sisältö aukesi vasta kotiin palattua.

6.7. valkean ratsun kerrottiin odottavan kello 13:00 vanhempieni oven edessä ja siellähän se oli:

Tutut maisevat soljuivat ohi ja päädyimme aivan Helsingin keskustaan. Koo oli sieltä yllätykseksi varannut Exclusive sviitin Holiday Inn'stä, missä yllätykset jatkuivat. Suurin yllätys oli että Koo oli pystynyt pitämään salaisuuden monta kuukautta - yleensä hänen pitää kertoa ihan heti kaikki kiva.

Seuraavaksi tekstiviesti ilmoitti punaisen paholaisen odottavan hotellin oven edessä - T siellä odotti  autossaan ja matka johti kohti intialaista päähierontaa. Olo oli aikamoisen mahtava kun siemailin voimakkaasti inkivääriltä maistuvaa yrttiteetä hoidon jälkeen.

Hotelliin palattuani "kaapattiin" prinsessa meidän hoivista ja saimme kahdenkeskisen illan Koon kanssa. Aloitimme Vaakunan terassilla (mikä lieneekään nykyään) ja mietin jo jotain bloggaajahyökkäystä kun terassin päädyn oli vallannut iloinen naisryhmä neulomuksineen ja virkkauksineen. Herkullisen illallisen jälkeen palasimme jo ennen puolta yötä hotelliin.

Prinsessa palautui meille aamiaiseksi - oli ollut hauska ilta kummitätinsä ja sisareni perheen kanssa (EDIT: Linnanmäellä pilkkuun (=iltakymmeneen) asti). Kiirehdin raitiovaunulla meikkaukseen. Kampauksen sijasta valitsin hiusten leikkauksen - aivan loistava lahja, kiitollisena vastaanotettu ja minkä homman T oli tehnyt yhteydenotoillaan ja järjestämisillään.

Kun palasimme ohjeiden mukaisesti hotellille siellä odotti täydeksi yllätyksekseni kummitätini, kaksi serkkuani ja kummipoikani. Vielä suurempi yllätys oli kun ymmärsin, että he lähtevät myös risteilylle. Olin saanut hämääviä tekstiviestejä kuten "nähdään Turussa ensi viikolla" kaikilta. Myös vanhempani ja sisareni perheineen saapuivat hotelliin - vai että "laivalla nähdään" ! Vielä yksi yllätys ennen lähtöä risteilylle oli kun rakas ystäväni E hyökkäsi paikalle, hänenhän piti olla työmatkalla!

Satamaan onnistuimme saamaan taksifirmasta pikkubussin johon koko konkkaronkkamme mahtui.

 De Luxe hytti, kuohuviiniä ja muita juomia jääkaapissa - mutta mikä ihaninta: iso ikkuna keulaan.

En tiedä kuinka paljon mätiä noudin noutopöydästä tai kuinka monta lasia kuohuviiniä tarjottiin, vaikka sain koko illan keskittyä vain rakkaisiin ihmisiini ja juhlintaan. Miriamin syömisistä ja muista vaatimuksista pitivät T ja siskoni huolta, äidin perään ei ehditty kysyä. Diskoon en enää jaksanut ja suljin hytin verhot auringonlaskun (vai olisiko sittenkin ollut -nousu) valaisema Tallinna edessäni.

Ukkilaan palattuamme seuraavana päivänä siskoni ja äitini loihtivat herkkupöydän osaksi Italian tuliaisista. Voin vain todeta; oli hyvät juhlat. Nyt on hyvä jatkaa elämäni seuraavaa puoliskoa ;O)

♥♥ Sydän kiittää ja silmään nousee ilon ja 
kiitollisuuden kyynel vielä nytkin kun tätä kirjoitan ♥♥

Matkakertomus

"mä mistä alkaisin, sen kertomuksen ..."

Vaikka siitä, että matka meni hyvin ja juhannuspäivänä ennen puoltayötä saavuimme Ukkilaan missä odotti vanhempieni naapurin tervetuliaisshampanja ja jääkaappi täynnä ruokaa (vanhempani olivat jo maalla)

Jos seuraavan sunnuntain kohokohtaa kysyttäisiin Koolta niin se olisi ehdottomasti Moccamaster kahvinkeittimen hankinta (ollut hänen toiveissaan vuosia ja merkki ei ole täällä tai naapurisaarellakaan saatavissa).

Alkuviikon vietimme Helsingissä ja keskiviikosta jo postasinkin on-line kun olimme ystäviemme mökillä. Viehättävän mökin, ympäristön ja netin lisäksi sieltä löytyy yksi kauneimmista puucee rakennuksista mitä olen nähnyt:

Seuraava kohteemme olikin sitten Suomen Turku. Kun eilen valittelin, että tarvitsen lomaa niin sitä onnistuin itselleni järjestämään jäämällä pois Koon ja Miriamin matkasta, kun he matkasivat Iniöön nauttimaan saarimökkeilystä siskoni perheen kanssa.

Tarkoitukseni oli käydä mm. keskiajan markkinoille ja sinne lähtiessäni niin ajattelinkin.

mutta kuumuus löi silmille vielä illallakin enkä jaksanut keskittyä markkinoihin enkä shoppailuunkaan ja palasin suorinta tietä bussilla nauttimaan yksinolosta siskoni kotona.

Ennen muun perheen paluuta ehdin viettää ihanan iltapäivän ja illan blogiystävän seurassa ja vaikka olin aikonut tulla taksilla takaisin niin uskaltauduin bussikuskin kahvitauon päätyttyä kävellä bussipysäkiltä puhelimen GPS:ää apuna käyttäen "kotiin".

Maanantai-iltana 4.7. palasimme Helsinkiin ja oikeastaan tiistai-illasta lähtien alkoi viisikymppisteni vietto, saadessani tekstiviestin, että oli pakattava tavarat kahta yötä varten ja oltava valmiina keskiviikkona kello 13. Olin saanut sydänystävältäni "count down" viestejä / päivän ajatuksia liki kuukauden ajan ja tämä oli niistä ensimmäinen konkreettinen ja jännittävin. Pidän teidätkin jännityksessä, sillä teen oman postauksen ajalta 6.-8.7.

Synttärireissun jälkeisenä päivänä oli Koon aika palata Irlantiin ja me lähdimme Miriamin kanssa kohti Heinolaa ja vanhempieni mökkiä, missä vierähti koko viikko luonnon helmassa netittä ja suureksi osaksi myös kännykkäyhteydettä. Matkalla sinne pysähdyimme kyllä Hyrylässä tapaamassa Miriamin uusinta pikkuserkkua veljineen.

Ihanaa oli myös seurata Miriamin suomen kielen paranemista serkusten seurassa, mitä nyt kärpäset ovat kärpänäisiä ja mutta on muks. Soutamaankin hän melkein oppi.

 Mökkilomalta palasimme suoraan Turkuun ja vietin ihanan päivän kummitätini seurassa. Tämä on jo muodostunut perinteeksi. Meidän piti vain käydä katsomassa Kaiturin tilaa (tätini & äitini isän alkuperäinen koti), mihin oli avattu kesäkahvila ja maatilamatkailukohde - mutta kun tilan emännälle selvisi, että olemme alenevassa polvessa "kaiturilaisia" niin hän piti meitä tilalla toista tuntia ja kertoi tilasta, sen entisöimisestä ja ihan kaikesta. Hän halusi tietää mm. mitä kukkia ja kasveja oli silloin joskus ollut istutettuna missäkin.

On ihmeellisen ihanaa miten joku voi innostua sellaisella palavalla innolla vieraan suvun historiaan ja henkilöihin. Tosin onhan se heidän nykyinen kotinsakin.

Retkeemme kuului myös käynti Maskun kirkon hautausmaalla

 ja ensimmäistä kertaa kävin Turun hautausmaan muistolehdossa, ihana - rauhoittava paikka.

Turusta takaisin Helsinkiin ja viimeisen viikonlopun vietin sydänystäväni / Miriamin kummitädin luona Nummi-Pusulassa. Lauantaihin asti seurassamme viihtyi myös kyytiini saama ystäväni Kirsi.

Näin käy kun yrittää ottaa kuvaa tyttärestä ikkunan läpi ja huoneen takaseinällä on peili ;O)

Viimeisenä maanantaina ehdin vielä katsomaan nuorinta kummityttöäni ja tiistaina olikin sitten aika palata kotiin.

Välipala

Matkakertomuskin valmistuu pikkuhiljaa, mutta harjoittelin jälleen kollaasien tekoa ja tässä perhosia Heinolasta vanhempieni kesämökiltä. He ovat säilyttäneet ympärillä runsaasti alkuperäistä niittyä ja perhosten lisäksi luonnon puhtaudesta kaiketi kertovat tapaamani rupikonnat, sudenkorennot ja sisiliskot.

Päivä vierähti blogeja selatessa

Aamulla päätin, että siirryn kommenttiosastoille omassa ja muiden blogeissa kun olen selannut Readerin kautta kaikki rästipostaukset. Vielä on 87 jäljellä,

Olen tänään ilman huonoa omaatuntoa antanut lapsen vapaasti leikkiä vuorotellen playstationilla, tietsikalla ja nintendolla - varastaen näin edes hetkittäistä rauhaa itselleni. Siis pelata - rinsessaiseni suomenkieli tarttuu: play = leikkiä... piste. vaikka kuinka korjaisin. Silti olen välillä auttanut lukemaan Tatun ja Patun aakkosia, korjaamaan repeytyneitä barbien vaatteita (valmisvaatteet ovat todella tiukkoja ja ne tarrakiinnitykset irtoavat helposti), ihastellut topModel suunnitelmiaan ja vastannut "halikaipuuseen" pitämällä välillä niin pientä 6,5 vuotiasta lujasti sylissä. Pyykkikonekin on laulanut sulosointujaan ja vielä pitäisi toinen koneellinen saada jonnekin ripustettua, tietenkin juuri tänään on sadellut koko päivän.

Tarvitsisin lomaa. Siis lomaa jolloin ihan oikeasti olisin irti vastuusta, sellaisia hetkiä ja päiviä kun Suomessa siskoni ja sydänystäväni järjestivät. Tai edes sellaista lomaa missä ei tarvitsisi miettiä kuka syö mitä ja milloinkin. Ruoanlaitto rasittaa, vaikka onkin kanttarellikastiketta tiedossa. Kuka tulisi pilkkomaan sipulit?

Wanha nukkekotini

Nukkekotini on aina ensimmäinen minkä Miriam järjestää Ukkilaan päästyämme

 Tähkäpää barbi pääsi / juuri ja juuri mahtui ylimpään kerrokseen nukkumaan lautasliinan alle

 Muistan olleeni äärettömän ylpeä pianosta, joka oli samanlainen kuin oma Hellakseni, taitaa olla vähän eri sarjasta tosin kuin muut kalusteet... Paperisista itsetaiteltavista huonekaluista on vain tuo keltainen jäljellä.

 Pikkueläimillä kokoontuminen kylpyhuoneessa. Takana valonappula - täytyihän sähköasentajan tyttärellä olla sähköt nukkekodissaan

Sopu tilaa antaa

Viikko Suomea jäljellä

(blogger on muuttunut niin, että katsotaan miten käy postaamisen)

Edessäni on kaunis maisema siskoni ikkunasta ja mietin milloinkohan tätä seuraavaksi katselen. Meidän piti jo eilen lähteä ajelemaan kohti Helsinkiä, vaan yksi lisäyö täällä olikin ihan tervetullut.

Viime viikko kului kokonaan Heinolassa vanhempieni mökillä missä ei nettiyhteyksiä ollut eikä juuri kännykkäverkkoakaan mikä teki varmaan ihan hyvää. Uimassa tuli käytyä joka päivä (ja ilta).

Matkakertomuksen rakentelen kokoon kuvien kera kun pääsen takaisin kotiin viikon kuluttua.

Viikko lomaa takana

En aio valittaa helteistä, vaikken niistä pidäkään. Toteanpahan vain, että on lämmintä pidellyt...

Olin varustautunut tähän matkaan huolella, hienosti yksiin kansiin olin tehnyt listan mitä pitää ottaa mukaan, kirjoittanut ylös tarpeellisia osoitteita ja puhelinnumeroita, vinkkejä missä voisi käydä, laatinut pienimuotoisen aarrekartan mitä lomalta odotan jne.

Siellä se vihko on kansineen kotona Irlannissa ja sen päällä puolet asioista, jotka pidin tärkeinä mukaan reissuun pakata. Kotiin jäivä piuha, millä siirtää kuvat kamerasta ja kännykästä koneelle, pankkitunnukset, Siljan kanta-asiakaskortit, hotellin kanta-asiakaskortti, lääkereseptit (just in case) jne. No - onneksi tärkeimmät on eli passi, pankkikortti ja lääkkeet.

Metsän siimeksestä olemme siirtyneet Suomen Turkuun ja huomenna tarkoitus suunnata takaisin kohti pääkaupunkiseutua.

Eilen tapasin ihanan blogiystävän (linkitän kun ehdin pyytää luvan) ja nautin iltapäivän ja illan hänen seurassaan.

Tänään aion pitää täydellisen löhö- & lukupäivän ja nauttia yksinolosta siihen saakka että Koo, Miriam ja sisko perheineen palaavat kotiin = siskoni luokse. Ovat nauttineet mökkeilystä saaressa ja minä omasta ajasta. Elämän luksusta.