Joulu saapuu kotiin - osa 1

Sain keittiön toiselta ikkunalta pois siniset koristukset ja ikkunan pestyä sisäpuolelta. Nyt pitää saada ikkunalaudalle punaista ja jouluista, rannalta kerätyt kivetkin löytänevät paikkansa..

Ensin tarkastellaan sisällä:

 Sitten kuvataan ulkoa:

Ja mietitään että jos isän tekemän talon vierelle vaikka huovasta lunta, poron ja pilkkivän lumiukon seuraksi rantakiviä rantaa - mitä tontun pyykkinarun seuraksi...

Eilen väänsin rautalankaa ja ulko-ovi sai väliaikaisen koristeen

Statuspäivitys

Ensin aloin kirjoittaa tätä päivitystä Facebookissa, mutta siellä kavereina Prinsessan koulukavereiden äitejä ja muita kouluihmisiä plus nakitin Koolle yhden homman sillä perusteella, että olen tänä aamuna koululla kokouksessa.

Nousin ylös neljän aikoihin ja puuhastelin kaikkea pientä mm. silitin Jouluradion siivittämänä. Kaisalta alkujaan sain vinkin ja linkin ja tänään jaellut sitä eteenpäin, kas tässä: http://www.jouluradio.fi/


mutta siis se statuspäivitys:

08:43 pois suihkusta
08:49 Miriam saatettuna koulun pihalle (koulu alkaa 08:50)
08:51 itse koululla kokouksessa, joka onkin vasta keskiviikkona...
08:53 takaisin kotona

jospa vähän rauhoittuisi ja rakentaisi jouluikkunan valmiiksi.

Itkeäkö vai nauraa

Täkäläisen käytännön tuntien olin sairaalalla hyvissä ajoin. Eli kaikki saavat saman kellonajan tapaamiselleen ja sitten lääkäri ottaa vastaan tulojärjestyksessä. Joissain paikoissa on fyysinen jono, missä ihmiset liikkuvat etenevät pomppimalla tuolilta tuolille jonon edetessä, joissain numerolappusysteemi ja täällä sihteerille ilmoittautumisjärjestys.

Koska en voinut tietää kauanko aikaa kuluu, halusin parkkeerata sellaiseen paikkaan missä maksetaan vasta ulosajettaessa. Ihonan sitä kun pitää miettiä, että kauanko parkkiaikaa jäljellä. Sairaalan parkkipaikka on yleensä täynnä, mutta ajoin sen kautta kuitenkin: se oli kokonaan suljettu! Ajoin seuraavaan parkkiin - luonnollisesti em. johdosta se oli täynnä, siellä oli myös lappu että sairaalan henkilökunnan paikat täynnä "sorry". Oma ärtymykseni laantui kun ajattelin henkilökuntaa jonka ravattava parkkimittareilla työpäivän aikana. "anteeksi, pysäytän hetkeksi toimenpiteen kun menen laittamaan lisää rahaa mittariin"

Olin onnekas ja lyhyellä kiertämisellä löysin suht läheltä vapaan parkkiruudun ja ystävällisen naisen joka auttoi viittomalla parkkeeraamaan pieneen aukkoon kapealla kadulla. Laitoin kaikki kolikkoni mittariin ja se näytti 13:13 ja ajattelin, että kyllä varmaan parissa tunnissa ehdin näkemään tohtorin ja kävelemään autolle.

Ilmoittauduin sihteerille 10:30 (aikani oli 11:00), pääsin sisälle 12:50. Ensi tervehdyksen jälkeen tohtori sanoi, että sorry ei hän pysty mitään sanomaan kun sitä hermoratatutkimusta (EMG) ei ole tehty ja hän huomasi, ettei ole otettu "tavallisia" röntgenkuviakaan jotka tarvitaan magneettikuvauksen lisäksi "hups, etkö tosiaan ole saanut röntgeniin lähetettä". Samaan hengenvetoon hän myös tyrmäsi oman lääkärini viimeisimmän diagnoosin sillä, että olen siihen liian nuori ja tulehdusarvoni eivät ole sairauteen riittävän korkealla, vaikka korkealla ovat olleetkin.

Sain lähetteen verikokeisiin, röntgeniin ja hydroterapiaan. Uuden särkylääkkeen sain myös ja uuden tapaamisajan saan sitten jonnekin ensi keväälle kun ehdin soittaa sihteerilleen, joka oli lounastauolla etten ehtinyt häntä nähdä ja sopia uutta aikaa. Jos ei olisi ollut kiire autolle = hakemaan lasta koulusta niin olisin voinut jonottaa vielä verikokeisiin eilen. Takaisin autolla olin 13:17 mutta eivät sentään olleet ehtineet muistaa parkkisakolla.

No. Tällä tiedolla nyt mennään ja toivotaan ettei lääkkeestä tule pahempia sivuoireita ja että se myös auttaisi. Sisulla irvistellen on mentävä, ei tässä muutakaan voi. Olen täydellisesti jouluihminen ja ensimmäistä adventtia jo miettinyt ja koristeluita näperrellytt, mutta silti nyt on vähän sellainen olo, että haluaisin nukkua heräämättä kevääseen ... tai vuoteen 2013 ...

Hämärät kuvat takanreunukseltani. Elegialta sain vihjeen tuosta vasemman puoleisesta, palaessaan väriä vaihtavasta kynttilästä  ja se oli ostettava kun sen löysin. Olen siitä lumoutunut ja kaiken lisäksi se levittää hyvää, mietoa tuoksua kotiin.

Enkeliviestini tälle päivälle sain täältä

17.11.2010

Vuosi sitten kävin lääkärissä kun "kaikkia paikkoja" särki - oli särkenyt jo pitkään. Ensi viikolla menen asiasta seurantakäynnille erikoislääkärille, ensimmäinen kerta oli toukokuussa (johon olin siis saanut lähetteen vuosi sitten). Ensi vuoden maaliskuulle olen saanut ajan hermoratatutkimukseen, johon sain lähetteen toukokuussa. Ja yhä särkee. Kaikenlaisia diagnooseja olen saanut tämän vuoden varrella ja kaikenlaisia pillereitä napsinut kaikenlaisilla sivuoireilla. Verikokeet näyttävät (onneksi?) että kaikki tulehdusarvot korkealla, muuten varmaan laitettaisiin masennukseni piikkiin kaikki.

Taidan leipoa synttärikakun ja koristeiksi laitan kipupillereitä.

Eilen sain myös niin huonoja uutisia (kukaan ei kuollut eikä kukaan sairastunut ihan vaan omakohtaisia), että putosin polvilleni ja huusin apua! Itkin niin, että iho silmien alapuolella on suolasta karhea ja kipeä.

Mutta apua tuli; ymmärsin yöllä unettomana sängyssä miettiessäni, että kun en vain voi ko. asialle mitään tehdä niin pitää keksiä jotain muuta. Onneksi taitoni nyhjäistä tyhjästä ei ole kadonnut. Aamuyö ja tämä aamu on kulunut laittaessani ideoita paperille. Nyt pitäisi vaan saada puhalletuksi kaiken lamauttava masennuksen synkkä, mustanharmaa pilvi odottamaan parempaa hetkeä. Nyt ei aikuisten oikeasti olisi sille aikaa eikä tilaa. Jos ei muilla pysy poissa niin otan hätävara-ilopillerit peliin.

voin vaikka lukea kirjaa itsestäni

 tai tehdä vihdoin sen kaulaliinan pihaenkelille

voin myös tapella vihaisten lintujen kanssa

  tai kurkata oksanreiästä naapurin pihalle, jos vaikka sieltä löytyisi jotain mukavaa

EDIT: mutta ei asiat voi olla koskaan täydellisen toivottomasti kun jaksan vielä olla iloinen aamuauringon hempeän ihanasta ja lohduttavasta valosta pihallani ja keittiössäni:

Ei(hän) kahta ilman kolmatta

Eli mietin mitäköhän tänään tulee postissa kun

perjantaina tuli Facebook kilpailussa voittamani askartelujutut

Eilen äidin Miriamille lähettämässä paketissa oli puhelimessa mainitsemansa huovutusvillan lisäksi yllätyksenä  huovutusopaskirja toisen tekijän omistuskirjoituksella (äiti onnistui pitämään yllätyksen eikä ole maininnut tästä mitään)!

 

Jännityksellä jo odotan mitä tänään luukusta kolahtaa tai postipoika kotiin kantaa ;O)

Nyt kuitenkin pitää alkaa miettiä onko mitään muuta ylle laitettavaa kuin verkkarit, sillä aamulla on PTA (Parents Teacher Association) kokous koululla. Tulin eilen vuosikokouksessa "valituksi" seuraavaksi vuodeksikin tähän vanhempien ja opettajien yhteistiimiin, heh - ei ollut edes tarpeeksi ehdokkaita eli kaikki valittiin jotka vähänkin osottivat kiinnostusta.

EDIT: kolmas oli paketti sydänystävältä Suomesta; adventtikalenteri (mulle OMA) ja muuta mukavaa

Söin omenan

(En ymmärtänyt, että tulen sen syömään niin piti valokuvan sijasta täytyi piirtää se syöty omena ;O) )

Eipä siinä muuten olisi mitään ihmeteltävää, mutta edellisestä omenan syönnistä on helpostikin yli 20 vuotta. Muiden allergioiden lisäksi tulin aikuis-iässä allergiseksi monille hedelmille. Mutta perjantaina kun lohkoin omenaa prinsessan lounaslaatikkoon (eväistä ei saa jäädä koulun sääntöjen mukaan jätettä) niin se tuoksui niin hyvälle, että maistoin pienen lohkon antihistamiinipurkki ja astmapiippu käden ulottuvilla. Aina välillä pieniä määriä allergisoivia tuotteita maistelen, ja yleensä saan allergiareaktion heti - vähintään suuhun syntyy pieniä rakkuloita.

Eilen sitten päätin toistaa kokeiluni ja vähän kerrallaan söin kokonaisen omenan; suureksi hämmästyksekseni en saanut mitään reaktiota!! Kuorittuna toki. Ja toki ymmärrän, että syömälläni kortisoniannoksella voi olla asiaan vaikutusta. Mutta silti: Jippii!!!

Hankalaa ja harmaata

Nyt on kolmas aamu kun ennen viittä istun tässä aloittamassa blogikirjoitusta. Kolmas aamu kun tuijotan blogini kuvauksessa sanoja "enimmäkseen positiivisia mietteitä" ja mietin, että pitääköhän enää paikkansa ja suljen blogin.

Nyt jäi kuitenkin tuo luonnokseksi, joten jatkan.

Periaatteessahan kaikki on hyvin; on koti ja ruokaakin löytyy päivittäin pöytään, lapsi ja mies ovat terveitä ja äitikin pysyy yhä pystyssä. Mitä tässä valittaa tai kehua. Elo ei ole arkea kummempaa.

Maanantainen kuurakin on väistynyt ja lämpötila näyttää jo nyt kaksinumeroista plussalukua Celciusta.

Mutta silti. Eilisen päivän sää oli ihan kuin pääni sisältö. Harmaa. Aurinko ei noussut eikä laskenut, ei tuullut eikä satanut saati myrskynnyt. Oli vain: h-a-r-m-a-a-t-a. Keskeneräisistä tekeleistäkin käsiin osui harmaa pannan alku. Pinkin kynän sisältä tuli harmaata tekstiä ja lopetin kirjoittamisen kesken. Luovutin ja päätin, että olkoon. Olkoon sitten harmaata.



Lapsosen hain sitten jo koulusta räikeän oransseissa crockseissani (joihin oli ilmaantunut harmaa viiru), ilman sukkia (en löytänyt harmaita) ja söin oranssin hedelmän.

Laitoin pari tilausta yläkertaan ja kiitin siitä mitä minulla kuitenkin on.

Kesäinen marraskuu

Koululoman viimeisen päivän vietimme Miriamin kanssa mukavasti lounastamalla Leenan luona jonka jälkeen lähdimme Malahiden linnan puiston leikkialueelle.

Miriamille leikkipuisto oli ennestään tuttu, mutta itse olin siellä ensimmäistä kertaa. 

T-paitakeli  totesi Miriam

 Puiston läpi kulkeva kävelytie oli mielestäni ihanan kesäinen

Luonnonvarainen oranlaakeri löytyi murattien keskeltä

 Kävelytien varrelta löytyi myös kuntoiluvälineitä, joita piti kokeilla

Marraskuun ensimmäinen 1-11-11

Eilisen "karkki-tai-kepponen" kierroksen tuloksena hyperaktiivinen lapsonen nukahti vasta yhdentoista aikoihin ja toivottavasti nukkuu nyt ensimmäisenä varsinaisena syysloma-aamuna piiiiiiiiiitkään. 

Kierrokselle ei sitten kelvannutkaan perjantainen kissa-asu vaan piti pukeutua kurpitsaksi... Onneksi löytyi serkulta peritty mekko ja orannssit legginssit (oranssia t-paitaa ei sitten neito kuitenkaan kelpuuttanut) ja minähän vielä kurpitsahulluuteni jälkimainingeissa ompelin neidon ohjeinen mukaisesti hiuspannan.

Meidän Halloween koristelut ovat hyvin vaatimattomat ja ne on tänään nopeasti poistettu ikkunoista ja seiniltä roikkumasta. Yhden ison kurpitsan ostin ja nostin oven eteen koristukseksi sellaisenaan. Siitä tulee herkkua couscousin kanssa ja ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa myös paahtaaa siemenet itse tällä ohjeella.

Kun olen saanut oranssit koristeet pakattua, olen antanut itselleni luvan avata laatikon jossa lukee "joulumateriaalit". Sormet syyhyävät jo kovasti. Vähän jouduin ottamaan etumatkaa kun osallistuin paikallisen online askartelulehden haasteeseen http://sinisethetket.wordpress.com/2011/11/01/winter-wonderland/

Lomien (= niiden puutteen) johdosta vietämme joulun täällä vihreyden keskellä ja toivon, että tänä vuonna jaksan tehdä kodista sellaisen mikä on jäänyt vain suunnitelmaksi kahtena edellisenä vuonna. Aikapulaa en ainakaan voi syyttää.