Revin synkistä synkimmän sivun irti ja mietin miten ihana olisi repiä irti myös itsestä synkkyys.
Katsoin lyhyen videon, missä oli kymmenen asiaa joista moni unohtaa olla kiitollinen ja kun ne ovat kohdallaan niin kaikki on hyvin. Niitä on koti, perhe, ruoka, ystävät jne.
Ja sitten alkoi ahdistaa se, että miksi en voi vain olla tyytyväinen kun "kaikki kerran on hyvin" enkä kulkea mustan pilven sisällä. Tiedän, että tämä kaikki on vain osa masennusta ja että on ylä- ja alamäkiä ja nyt on alamäen aika. Mutta silti.
Neidillä vielä kuukausi kesälomaa - sen takia toivon kirkkaampia päiviä ettei kaikkeen tarvitse sanoa, ettei äiti vain pysty.
Kaikki on kuitenkin hyvin.
2 kommenttia:
Mulla vähän samanlaista. Vaikka tiedän, että elän elämäni parasta aikaa Sulon kanssa, niin silti maailma on välillä niin musta.
Anne - eikä mulla mennyt kahtakaan kuukautta että näin tämän kommentin. Iloa & valoa!
Lähetä kommentti