On jostain syystä ollut raskain Miriamin synttäripäivä sitten syntymänsä. Olen käynyt tosi syvällä päivän mittaan, mutta onneksi pääsin jotenkuten "pinnalle" ennen kuin piti hakea iloinen päivänsankari koulusta.
Kosketan varmaan nyt masennuksen lisäksi toista tabua: keskenmenoa. Mutta kirjoitan kuitenkin. Ehkä tämä on sitten se möykky, joka alkaa aueta?
Aiemmassa elämässäni Suomessa kolmekymppisenä sain kaksi keskenmenoa, toisen varsin myöhäisessä vaiheessa viidennellä kuulla ja toisen ennen 13. raskausviikkoa. Ensimmäiseen johti toksoplasmoosi, johon epäonnekseni sairastuin raskauden aikana, toiseen ei koskaan löytynyt syytä. Kummankin jälkeen olin varsin realisti ja sanoin itselleni, että lapsissa oli jotain vialla ja siksi heidät otettiin enkeleiden joukkoon.
Kun 9 vuotta sitten tapasin Koon ja suhteemme alkoi muuttua vakavammaksi, kerroin hänelle taustani ja tietäen ikäni (40vee) totesimme, että lapsi saa tulla jos on tullakseen, mutta realistisesti ja avoimesti myös puhuimme että suurempi todennäköisyys on, että lasta ei tule.
Tulin kuitenkin raskaaksi. Kahdesti (tai siis kolmasti). Toisen keskenmenon jälkeen huhtikuussa 2004 menin suoraan kaavinnasta töihin! Käsittelin asiat samoin kuin silloin aiemmin - jotain oli vialla, kaikella on tarkoituksensa. En mitenkään ihmetellyt ettei kuukautisia kuulunut kesäkuussa 2004 kun olimme menossa naimisiin, ajattelin että varmaan häästressi tai ennemminkin kallistuin vaihdevuosien puolelle.
Häiden jälkeen heinäkuussa Koo lähti Ateenan Olympialaisiin töihin kolmeksi viikoksi. Järjestin meillä ryhmänvetäjilleni tiimi-illan mistä ei ruokaa eikä juomaa puuttunut. Tulin tosi kipeäksi, mitä ei juurikaan tapahdu. Jostain syystä päätin seuraavana aamuna tehdä raskaustestin (toinen edellisen testin tikuista oli jäänyt käyttämättä), joka näytti positiivista. En tiennyt mitä ajatella. Koo oli Ateenassa, oli viikonloppu - lääkärille pääsisin ensimmäistä kertaa aikasintaan maanantaina.
Lääkäri vahvisti raskauden ja taustani tuntien määräsi suoraan ultraan. Menin "alkuraskaus" ultraan missä todettiin, että ei ole kyseessä enää mikään alkuraskaus vaan olin viikolla 12-13 raskaana! Vaarallisimmat viikot olivat menneet ohi täysin tietämättäni - stressinä ja vaihdevuosina. Skannasin ultrakuvan ja meilasin sen tulevalle isälle Olympialaisten keskelle.
Viikolla 22 todettiin raskausmyrkytys - tai pre-eklampsiaksihan sitä nykyään kutsutaan - ja sen jälkeen olin enemmän tai vähemmän sairaalassa. Joulun olin kotona.
Koko 20 viikkoa mitä tiesin olevani raskaana pelkäsin. Ikääni liittyviä juttuja sekä keskenmenoa. Kun viikkoja oli täynnä 33, lääkäri totesi että on turvallisinta meille molemmille että lapsi saatetaan maailmaan ja niin kävi. Siitä on nyt 6 vuotta.
Huokaan. Alan valmistella illallista - Miriam jo söi pizzaa. Avaan punaviinipullon ilmaantumaan. Syntymäpäiväsankari, pieni ihmeeni, menee nukkumaan. Istumme kaksitaan Koon kanssa illallispöytään, nostamme maljan. Ehkä puhumme. Ehkä emme. Kaikkihan on kuitenkin hyvin.
30 kommenttia:
Joskus onni potkaisee odottamatta jo, kun toivo siitä on hiipunut. Miten ihanaa, että raskaiden kokemustesi jälkeen sait tyttösi!
Itselläni on tytär ja poika, nyt jo aikuisia ja joskus olen miettinyt, millaista olisi, jos heitä en olisi saanut. Tunnen naisia, jotka joko eivät koskaan saaneet lasta tai saivat, kun olivat jo sopeutuneet ajatukseen lapsettomuudesta. Vaikka sinulla usein on vaikeaa ja vaivalloista, niin voit olla onnellinen kauniista tyttärestäsi, hän takuulla tuo iloa päiviisi. Synttärionnitteluni!
Kiitos tästä. Kun itselläkin tuo 40. ikävuosi vähitellen lähestyy, ja kaikenlaisia haaveita vielä olisi...
Teillä on kyllä todellakin syytä ilon juhlaan. Miten ihanaa, että kaiken tuon koettelemuksen jälkeen teillä on ihana tytär.
Onnea prinsessalle ja tietysti myös teille molemmille vanhemmille. :)
Sait lopulta sitten maailman kauneimman prinsessan!!penhow
Kiitos tästä. Yhden keskenmenon kokeneena voin vain arvailla, kuinka raskasta taakkaa kannat usean keskenmenon vuoksi. Minulle keskenmeno alkuvaiheessa oli jo iso taakka. Surin sitä ja murehdin kauan. Raskainta on varmaan kuitenkin menettää lapsi raskauden loppuvaiheessa.
Olet ollut urhea suoraan sairaalasta töihin mennessäsi. Itse olin kipeä viikon ja sairasloman jälkeen oli vaikea mennä takaisin töihin. Olisiko nyt sitten tullut aika antaa surulle valta? Siitä sitten masennus ja alakulo? Arvailen.
Lopulta syntyi kuitenkin pieni päivänsäde teille, melkeinpä ihme (ja hämmästys :)Hymyilyttää ajatus auringonpaisteesta, jota luultiin ensin vaihdevuodeksi.
Onnea Miriamille 6-vuotispäivänään. :)
Voimia sinulle.
Oi, olen ihan sanaton...
Mutta haluan toivottaa koko sydämestä ja ison sylintäydeltä onnea pienelle prinsessalle ja vanhemmille, pikkuisesta on kasvanut ihan uskomattoman kaunis ja suloinen tyttö <3
Iso halaus!
Aina tuollainen vie voimia ja harmittaa, vaikka hyvä kun luonto usein järjsestää noita asioita (minuul ihan säännälliset kuukautiset 55 vuotiaaseen asti :)
Tärkeä asia puhua ääneen, niin kuin monet muutkin tabut.
Niin moni meistä on kokenut samaa: keskenmenon, masennuksen, lapsettomuuden, alkoholismin,läheisen mielenterveyden järkkyminen, mitä vaan, ja jos niistä ei puhuta ääneen, voi syntyä harhaluulo, ettei muille tapahdu mitään sellaista koskaan.
Siksi on tärkeä puhua, ei se asiaa tee itselle helpommaksi, mutta ehkä vähitellen, kun huomaa, ettei ole yksin, saa helpotuksen.
Kiitos sinulle rohkeudestasi. Keskenmenon aihettamaa shokkia, surua ja pelkoa voi hoitaa menemällä suoraan töihin, lakaisemalla jutun sivuun, mutta ne tunteet eivät häviä. Ne vain uinahtavat tullakseen esiin, joskus myöhemmin.
Kiitos.
Onnea synttärisankarille ja vanhemmille! Teillä on totisesti aihetta nautiskella.
Minusta oli äärimmäisen kurjaa kun joka kerta lääkärillä käydessä kysyttiin, että josko tehtäisiin se testi, jolla nähdään että vauva on kunnossa. Hyvää tarkoittivat, mutta itse tiesin että on tulos mikä tahansa, niin loppuun saakka tarina katsotaan. Mutta sen siitä sai, kun alkoi yli 35 v. lapsia puuhata.
Itse sain lapseni niin nuorena etten osannut vielä pelätä mitään, onneksi kaikki meni suht hyvin. Sittemmin olen läheltä seurannut montaakin taistelua, kaikille ei ole käynyt hyvin. Kyllähän tuollaiset asiat seuraavat mielessä koko elämän ajan.
Sinun taistelusi päättyi onnellisesti, Miriam on vallan ihastuttava tyttö. Oikein paljon onnea teille molemmille!
Paljon onnea pikku Miriamille! Sinulla on ollut pitkä ja vaikeuksia täynnä oleva tie,ennenkuin sait Miriamin,mutta onneksi kaikki lopulta päättyi hyvin,ja sinulla on tuo suloinen prinsessasi.
Itselläni on ollut 2 keskenmenoa,ja se ensimmäinen päättyi myös 5 kuukaudella,aivan kuin sinulla.En koskaan saanut tietää syytä ,enkä silloin halunnutkaan ,olin niin puulla päähän lyöty.Vuosi ensimmäisen keskenmenon jälkeen syntyi poikani. Toinen keskenmeno oli 7 vuotta sitten. Vaikeita asioita,mutta ihanaa että sait Miriamin,ja vielä kerran paljon onnea!
En osaa sanoa mitään, Heljä, mutta luin. Miriam on rakas arvokas lahja, ihanaa että saa olla terve. Hyvää synttäriä hänelle ja sinulle iso hali <3
Raskaita kokemuksia on annettu sinulle koettavaksi - onneksi olet nyt tosi kauniin pienen tytön äiti ja monet asiat tuntuvat olevan elämässäsi hyvin!
Synttärionnea koko perheelle :-)
Suuret synttäri onnittelut koko perheelle! En tiedä
Mitä sanoisi.. Miriam on ihana ja vanhempansa niin Sydämellisiä ja auttavaisia. Avaudu ja anna kirjotuksen auttaa. Halit -m
Onnea äidille ja Miriamille. Kirjoitit hyvin vaikeasta asiasta. Toivottavasi se auttoi. Itselle on nämä lapset vaan tulleet silloin, kun on niin halunnut. Siitä pitäsi muistaa olla kiitolinen. Sinun pitkä odotuksesi ja kaikki vastoinkäymiset palkitiin ihanalla prinsessalla. Iso halaus molemmille!
Kiitos kun jaoit kanssamme nämä vaikeat ja lopulta sitten onnellisesti päättyneet kokemuksesi. Oikein paljon onnea koko perheelle, ihanalle prinsessalle erityisesti.
Itse sain ainokaiseni 26-vuotiaana ja minua melkein pidettiin vanhana synnyttäjänä siihen aikaan.
Onnea prinsessalle!
Lapset ovat taivaallisia lahjoja.
Mahtava kertomus ja selviytymistarina kokemuksistasi. Joilla oli ihana, onnellinen loppu. Sydämelliset onnittelut sekä Miriamille että äidilleen <3
Onnentoivotukset koko perheelle!
Ihanasti osasi raskaus sinua puijata. Niin olikin loppujen lopuksi parempi.
Voikaa hyvin!
Lämpimät Onnittelut Miriamille ja vanhemmilleen!
Vaikeat ja raskaat kokemukset muokkaavat meitä elämän varrella samalla kuitenkin rakentaen ja kasvattaen meitä.
Välillä tuntuu,että asiat ovat kohtuuttomia ja liian painavia,mutta kuitenkin aurinko tulee pilven takaa esiin.Niin kuin teidän pikku Miriaminne sen osoittaa!
Kerroit elämän raskaita asioita, ne koskettavata kaikkia naisia ja äitejä. On surullista menettää lapsi, jota kaipaa ja odottaa.
Mutta on myös ihanaa, että olet saanut Miriamin. Päivänsäteesi :)
Iloitse hänestä koko sydämestäsi. Lämpimästi onnea Prinsessalle!
Kaunis kirjoitus Heljä. Sinä vaikutat aika ihanalta ihmiseltä. =)
Kiitos blogistasi.
Keskenmeno tuntuu muutenkin olevan tabu, itse asian kokeneena puhun asiasta vain, jos joku muu aloittaa tai kertoo sellaisen tapahtuneen. Avohaavalta vaikuttaa minulla vieläkin.
Minulla on ollut vuosia, vuosia sitten kaksi alkuraskauden keskenmenoa, noin rv. 6-7.
Joskus olen ajatellut, että elämäni olisi sujunut niin toisin, jos olisin saanut edes toisen niistä kahdesta.
Minulla voisi olla nyt aikuinen lapsi/lapsia, vaikka jopa lapsenlapsia, mistäs sen tietää.
***
Vielä myöhästyneet synttärionnittelut ja kaikkea hyvää!
Onnittelut koko perheelle! Oletteko koskaan keskustelleet miehesi kanssa naista menetyksista (ei ole pakko vastata, jollet halua...)? Tarkoitan siis aikuisten oikeasti keskustelua.
Meilla taman viimeisen lapsen kohdalla, sain oikeasti diagnoosin laakarilta varhaisista vaihdevuosista. Onneksi en alkanut mitaan laakitysta syomaan, kun joku sisallani sanoi, etta teepa piruuttas raskaustesti. Tana syksyna tuo vaihdevuosi tayttaa 9 v.
Kiitos Heljä, kun kirjoitit tämän tekstin. Silloin, kun sain itse keskenmenon ja sen ajatteleminen tai siitä kirjoittaminen on vaikeaa - niin vaikeaa, että hautasin vanhan blogini ja vaikenin blogimaailmassa pitkäksi aikaa (harhaannuin lörpöttelemään) - mutta juuri silloin, keskenmenosta kertovaan päivitykseeni, sinä kommentoit todella kannustavasti ja lupasit jutella asiasta vaikka sähköpostitse.
En silloin osannut tarttua tarjoukseesi, enkä koskaan tullut maininneeksi sinulle, että tämä tarjouksesi oli minua kannatteleva voima pitkän aikaa. Mies oli liian surullinen ollakseen tukena, vaikka koittikin urhoollisesti ja minun piti olla rauhallinen, koska nena olisi hätääntynyt. Silloin, nenan päiväunien aikana mietin monen monta kertaa, mitä kirjoittaisin sinulle ja kävin omaa suruani läpi "kirjoittaen" sinulle kirjeitä, joista yksikään ei päässyt paperille, saati sitten näytölle saakka.
Kiitos Heljä :) tietämättäsi (tai tietäen) annoit minulle tarvittavan tuen käsitellä keskenmenoni ja uskaltaa jälleen luottaa Aatu Armasta odottaessani.
Onnittelut prinsessalle ja vanhemmille myös.
Sen uskoo,miten suurelta lahjalta lapsi tuntuu tuollaisten kokemusten jalkeen.
Kun minun aitini odotti minua,niin han sai tietaa olevansa raskaana vasta 7 kuulla.Ja silloinkin laakari oli lahettamassa hanta leikkaukseen myoman takia.Uskomatonta,mutta totta.
Olette kaikki ihania ja tärkeitä - olen kiitollinen jokaisesta kommentista. Niistä myös huokuu, että näistä todella isoista asioista puhuminen on tärkeää. Jossain on joku, joka luulee olevansa ihan yksin - kuten itse olen luullut monen asian kanssa.
Seuraava iso "haloo" minkä luulen, että nostatan on yli nelikymppinen ensisynnyttäjä...
ette voi uskoa (no voitte, jos blogiani olette seuranneet), mutten pääsen google-tilille kun ei hyväksy salasanaani (luulen, että läppärillä joku eri keyboard asetus) tai sitten yksinkertaisesti olen unohtanut sen...
Olette ajatuksissani!
Heljä (anonyyminä sattuneesta syystä)
Onnittelut vielä tätäkin kautta teidän suloiselle prinsessalle. Nämä asiat ollaan puhuttu monta kertaa läpi, mutta aina ne pysähdyttää ja hätkähdyttää. Ei auta kuin uskoa että kaikella oli merkityksensä ja olla kiitollinen niistä asioista, joita on saanut tilalle. Miriam on maailman suloisin pieni tyttö! Ja hänen vanhempansa maailman kilteimmät, avokätisimmät, luotettavimmat, vilpittömimmät ja ystävällisimmät! Tämän ruudun kantta nuo adjektiivit alleviivataan sekä minä että mies, paksusti ja päätä nyökkäen. Niinkuin tiedät :) SUURI HALI <3 <3
Ihana, koskettava tarina <3
Elämä on ihmeitä täynnä, se on totta.
Onnellisia vuosia eteenpäin koko perheelle <3
Phantoma
Kiitos teille vielä kaikista ihanista kommenteista ja onnitteluista.
Olen iloinen jos "avautumiseni" vaikeista asioista auttaa edes yhtä ihmistä. Halaan teitä kaikkia.
Ennen bloggaamisen aloittamista pelkästään lukemalla saatu tieto, että en ole ainoa ihminen maailmassa jolla tietynlaisia murheita, auttoi. Niin paljon enemmän kuitenkin (ehkä onneksikin) löytyy niitä kaikki-on-aina-hyvin-mulla-on-kaunis-koti-ja-upeat-vaatteet juttuja. Niistä on helpompi kirjoittaa.
Olette tärkeitä!
Lähetä kommentti