Uni tai painajainen

Nukun nykyään enemmän kuin vuosiin, pätkissä - mutta kuitenkin. Pystyn joskus jopa nukahtamaan uudelleen vaikka aamuyöstä herään = ihan uutta mulle.

Mutta näen unia ihan joka yö ja pätkä. Kaikissa joku kiinnekohta oikeaan elämään, joskus todellinen painajainen joskus en oikein tiedä.

Viime yönä olin mummilassa, johon liittyy rakkaimmat lapsuuden muistoni. Oli (tottakai) kesä ja mummi oli elossa, mutta oli kutsunut mut avuksi myymään paikkaa koska oli muuttamassa jonnekin. Selostin ostajaehdokkaille missä oli ollut leikkimökki ja missä kasvanut tilliä, tunsin traktoritallin tutun tuoksun. Lämmitin tupaa puuhellalla, koska en osannut laittaa öljylämmitystä päälle joka olisi lämmittänyt patterit, se oli aina ollut papan homma. Aamulla oli sydämessä ikävä.

Itsellä ei ole muuta kuvaa mummilasta kuin tämä kunnantalon näyttelyn kuva kuvasta, ennen syntymääni ja lisäsiiven rakennusta - mutta leikkimökki on jo paikallaan.

Aamulla yleensä vielä käyn läpi uniani ja niihin liittynyt pelkoa. Yritän todistaa itselleni, että pelkoni on turha vaikka usein tiedän että asia voisi tapahtua oikeassa elämässäkin. Tällä hetkellä unet liittyvät ihan aina henkilökohtaiseen elämääni, en muista pitkään aikaan nähneeni unta että olisi ollut joku maaiman katastrofi tai tapahtuma.