Muistan kirjoittaneeni tänne joskus jotenkin, että jos syön niitä loppuelämäni ja elo on parempaa niin antaa mennä "näinkin voi elää". Jospa edes tuo ulko-ovi niiden avulla aukenisi.
Olen ollut jumissa myös kaikkien luovien juttujen kanssa. En ole virkannut, piirtänyt en näperrellyt enkä ommellut. Olen vain hiplaillut tarvikkeita, pyörittänyt kyniä kädessä ja muutamia viivoja vedellyt, solmuja sominut ja helmiä pujotellut. Kaikki kesken ja levällään. Ideoita on pääni täynnä.
Aamulla nousin vähän ennen viittä ja olin 100% varma että on maanantai. Olen iloinen, ettei ole sillä vaikken käy töissä tällä hetkellä niin arki on arki.
Suloista sunnuntaita - kotikoivussa on lehdet!
3 kommenttia:
Anna ihmeessä lääkkeille mahdollisuus!
Todennäköisesti saat niiden myötä valoa ja väriä elämääsi ja pääset ulko-ovestakin ulos! Ja pystyt vähitellen tekemään niitä asioita, joista nautit. Meitä on jotenkin istutettu siihen ajatukseen, että lääkkeet ovat pahasta ja niitä tulee välttää viimeiseen asti. Lihaskipujen kanssa itse sinnittelin ilman lääkkeitä ja tilanne vain paheni. Kunnes tajusin, että lääke auttaa ja rentouttaa ja estää uudet kivut. Sama vaikutus on varmaan masennuslääkkeilläkin.
Iloa ja valoa elämääsi toivottelen!
Mun tuttavalle sanottiin, että masennus on kemiallinen prosessi kropassa eikä se aina parane puheterapialla vaan vaatii kemiaa eli lääkettä eli varmaan kannattais yrittää. Ongelma on vaan sen oikean lääkkeen löytäminen.
Voimia sinulle. Tuttuja asioita puhut!
Lähetä kommentti